Herodes ja Johannes Kastaja

Arabiankielinen apokryfikirja Egyptistä, josta on kymmenen käsikirjoitusta olemassa. Tämän pohjana Pariisin kansalliskirjaston BnF.Ar.258. Tästä tekstistä tulee englanninkielinen käännös tänä vuonna ilmestyvään kirjaan "New Testament Apocrypha: More Noncanonical Sciptures" (Eerdmans), muuten teos on tuntematon Egyptin ulkopuolella. Vaikka osa tekstistä on väritettyä legendaa, joidenkin asioiden taustalla on faktapohja. suomennettu huhtikuussa 2016.

 

...ja hän otti hänen veljensä vaimon omakseen, salassa, ja hän löysi tilaisuuden olla hänen kanssaan kahden eräässä haisevassa haudassa, siis löyhkäävässä huoneessa, tehdäkseen syntiä hänen kanssaan. Kun hän oli hänen kanssaan kahden, enkeli Gabrielilla oli tapana huutaa heille Johannes Kastajan äänellä, sanoen, "sinä et saa ottaa veljesi vaimoa! Niin kuin Johannes, Sakarjan poika, sanoi, ei ole luvallista ottaa veljen vaimoa hänen vielä eläessään". Aina, kun he menivät yöllä makuulle, he kuulivat sen äänen, ja sytyttivät lamput ja etsivät häntä, sillä he luulivat hänen olevan heidän kanssaan siinä huoneessa. He eivät löytäneet mitään, ainoastaan kuulivat sen äänen, ja he olivat suuresti ahdistuneita, koska eivät löytäneet mitään. Sitten se nainen sanoi hänelle, "lähetä ratsumiehesi sinne erämaahan vartijoidemme kanssa tappamaan hänet, ennen kuin kukaan saa tästä tietää!" Mutta aina, kun se kuningas tahtoi tehdä tämän, hän ei löytänyt tietä, koska Jumala johdatti Johannesta. Eräänä päivänä tuo nainen sanoi, "jos me vielä kerran kuulemme hänen äänensä, kutsukaamme joitakin velhoja ottamaan hänet kiinni ja tappamaan hänet, ja me saamme rauhan hänestä, siis tuosta Johanneksesta, joka harhailee erämaassa ja jonka ruumiskaan ei ole arvollinen pukeutumaan ihmisten vaatteisiin, vaan hänen täytyy pukeutua johonkin kamelin karvoihin! Kuka hän on oikaisemaan maakunnan kuningasta ja alueen hallitsijaa?" Hän alkoi painostamaan ja sanoi Herodekselle, "mitä ikinä tahdotkin tehdä kanssani, tee se avoimesti, eikä kenelläkään ole mitään sanottavaa tässä maassa, mutta sinun vain täytyy saada se Johannes tapetuksi".

Ja se huora voitti Herodeksen sydämen, ja hän totteli häntä siinä, että sai hänen veljensä salaa tapetuksi ja sai otettua hänet julkisesti, niin, että se Johanneksen kuolema tulisi täytetyksi, niin kuin evankelista sanoo, "Niinä päivinä Johannes Kastaja tuli ja saarnasi Juudean erämaassa. Hän sanoi: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta sekä Jordanin ympäristöstä. Hän kastoi heidät Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä" (Matt.3:1-6). Kun Herodias kuuli, että hän oli tullut, hän iloitsi sanoen, "se minun viholliseni on tullut minua vastaan", mutta hän ei voinut ottaa hänt kiinni, koska hän "pelkäsi kansaa, sillä se piti Johannesta profeettana" (Matt.14:5). Kun hänen veljensä Filippus kuuli, että Johannes oli tullut sinne, hän meni hänen luokseen ja kertoi hänelle kaikesta tästä. Johannes lähetti yhden omista oppilaistaan kieltäytymään siitä, mutta tämä tyranni ei lopettanut, vaan ainoastaan pilkkasi. Se kiero nainen vihastui suuresti, ja sanoi kuninkaalle, "ota hänet kiinni ja laita vankilaan, kunnes löydät jonkun keinon tappaa hänet". Hän sanoi, "minä pelkään, että kansa nousee minua vastaan hänen tähtensä". Hän sanoi hänelle, "jos hänestä kysytään, kerro heille, että keisari käski tehdä näin, ja sinun asemasi hänen kanssaan paranee". Ja hän lähetti hakemaan hänet vangiksi, kunnes löytäisi jonkun tavan tappaa hänet. Tuo nainen määräsi vanginvartijoita kiduttamaan häntä, että hän kuolisi.

Kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, he suunnittelivat yhdessä hänen tappaistaan jollain syyllä keisarin puolesta. Niin määrättiin, ja koottiin kaupungin kaikki vaikutusvaltaisimmat miehet juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Tuo kiero nainen lähetti hänen oman irstaan tyttärensä, kauniisiin vaatteisiin puettuna ja hyvälle tuoksuvana, ja hän tanssi sen kuninkaan juhlajoukon edessä. Ja missä on juomaa ja laulua ja lihallisia himoja, siellä ei ole yhtään mitään hyvää. Kuulkaa, oi, rakkaat, tätä inhottavaa tanssinäytöstä ja sitä laulua, mikä turmelee kaiken, niin että tiedätte, että murhan syy oli sen tanssin kohokohta. Tyttö teki, niin kuin hänen äitinsä häntä neuvoi. Kirjoitettu on, "Pyydä minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sen sinulle, vaikka se olisi puoli kuningaskuntaa" (Mark.6:22). "Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään: "Mitä minä pyydän?" Äiti vastasi: "Johannes Kastajan päätä." Tyttö kiiruhti heti kuninkaan luo ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle vadilla Johannes Kastajan pään" (Mark.6:24-25). Kunpa hän olisi pyytänyt mitä tahansa palkintoa, mikä tahansa olisi ollut sitä päätä parempi! Voi sinua, surkea tyttö! Ja voi sinua, sinä paha äiti, koska et pyytänyt kultaa tai hopeaa tai jalokiviä, vaan pyysit Johanneksen päätä! Ja kun kuningas kuuli tämän, hän tuli tilanteesta surulliseksi ja ahdistuneeksi sen vannomansa valan tähden. Ei Johanneksen tappamisen tähden, vaan koska hän pelkäsi sitä kansaa, joka piti Johannesta profeettana. Jos hän olisi hetkenkin ajatellut viatonta, ei hän olisi häntä vankilaan heittänyt lainkaan. Herodeksen sielu oli kuin aaltojen merellä heittelemä laiva, sen kansan pelon tähden. Ja sille hullulle ne aallot alkoivat nousta mahdottomiksi sen naisen himon tähden, ja koska hän oli jo sille naiselle vannonut tappavansa. Ja niin hän lähetti taloittajansa Johanneksen luokse vankilaan. Kun se profeetta sai tietää tästä, hän laittoi päänsä ulos vankilasta, ja hänen päänsä leikattiin irti, ettei se kuninkaan vala jäisi täyttämättä. Tietäkää, että meidän uskomme opettaa, että meidän Herramme sanoi, "älkää vannoko lainkaan" (Matt.5:34). Jos tämä hullu ei olisi vannonut, ei profeettaakaan olisi tarvinnut tappaa. Valan jälkeen hän ei voinut valehdella vieraidensa edessä. Se hänen valansa aiheutti hänen tuhonsa, ja siksi hän lähetti teloittajan leikkaamaan Johanneksen pään.

Oi, veljeni, kuinka joku käsi uskaltaakaan tavoitella Johanneksen päätä, joka oli niin tuttu erämaan eläimillekin, pää, jonka edessä leijonatkin vapisivat, joka kylvi kauhua kyykäärmeisiin ja muihin erämaan eläjiin, jonka arvokkuus korotti erämaankin arvoonsa, pää, jonka puoleen aavikon kukatkin taipuivat, pää, jota kasvit ravitsivat, ja jolle lintuparvet toivat hunajaa, sateen ja kasteen kostuttamaa! Mikä onkaan se käsi, joka kiiruhti katkaisemaan tuon pään, vapisematta tai kunnioittamatta? Kun Herodes oli juopunut, ja lähetti sen teloittajan miekan kanssa, hän ei ymmärtänyt mitään. Kun se pää katkaistiin, siitä ei pudonnut pisaraakaan verta, koska hän ei ollut juonut viiniä. Ja hän laittoi sen pään puiseen astiaan, ja kun sitä kannettiin, se pää huusi, sanoen, "sinun ei ole luvallista ottaa veljesi vaimoa!" Oi, mikä ihme, vanhurskas mies kuoleman jälkeen kuin elossa! Oi, kuinka kauheaa, mieletön mies laittaa Johanneksen pään siihen puiseen astiaan, josta hän on syönyt lihaa! Herodes, eikö se ollut tarpeeksi, mitä kaimasi teki Beetlehemissä? Eikö sinua yhtään pelottanut? Millaisia avunhuutoja kohosikaan niiltä isiltä ja äideiltä, kun he katsoivat heidän lapsiaan, ja maa muuttui rintamaidosta valkoiseksi? Mikä villi- tai kotieläin katsoi näiden lasten veren vuodattamista, eikä olisi itkenyt, tai surrut nähdessään sen tappamisen, kun puhtaita pikkulapsia, virheettömillä ja tahrattomilla sieluilla, tapettiin! Eikä se ollut sinulle tarpeeksi, sinä kurja, että sinun piti vielä tappaa siunattu Johanneskin, jonka hiuksista sinä et arvollinen irrottamaan yhtäkään? Tuo toinen Herodes tappoi Raakelin lapset ja sinä tapoit Johanneksen, joka on seurakunnan ylpeys. Voiko näille ikinä antaa anteeksi? Herra sanoi, "voi verenvuodattajien kaupunkia" (Hes.24:6), jossa Herodes on vallassa, voi häntä! Joka haluaa hallita kansan mielipiteisiin vaikuttamalla, on sellainen, joka rakastaa valtaa. Häneltä ne juutalaiset keksivät tappamisen, ja he saivat aikaan meidän Herramme tappamisen. Lapset murhattiin, ja Johannekselta katkaistiin pää! Ja juutalaiset sahasivat Jesajan kahtia, heittivät Jeremian kaivoon, kivittivät profeettoja ja tappoivat Sakarjan temppelissä. Me sanomme tämän kertoaksemme siitä pahuudesta, mutta oi, kuinka se pahuus aiheuttikaan hyvää!

Mutta palatkaamme nyt siihen selitykseemme ja puheeseemme siitä ihmeellisestä päästä. Kirjoitettu on, että niin hän lähetti teloittajansa ja hän tuli Johanneksen pää lautasella sen kokouksen keskelle. Hänen silmänsä olivat vielä auki, ja hänen kasvonsa hehkuivat kuin viiniä juoneen, ja siitä lähti ihana tuoksu, tarjoten upean ilmestyksen jokaiselle.  Ja hänen ruumiinsa heitettiin pois ja jätettiin siten, että sille voi tehdä mitä tahansa. Siellä oli yksi vanhurskas nainen, Herodeksen työntekijä Kuza'n vaimo, jonka nimi oli Johanna, joka katsoi sitä ruumista, kunnes ne hänen oppilaansa ottivat sen yöllä ja vievät sen profeetta Elisan hautaan. Hänen oppilaansa kertoivat meidän Herrallemme Jeshualle, Messiaalle tästä. Se kuningas määräsi Johanneksen pään tuotavaksi tytölle, ja se huora esitteli sitä hänen äidilleen ja niille juhlijoille. Kun Herodias näki sen, silmät auki ja kuulevana, ja samassa mallissa kuin olisi elossa, hän osoitti sitä sormella ja huusi sille päälle, "nämä silmät pilkkaavat, eivätkä häpeä katsoa kuningasta silmiin vastatakseen hänelle! Minä sokaisen ne itse. Ja tämän kielen, joka puhuu ja sanoo, ettei ole luvallista ottaa veljen vaimoa hänen eläessään, sen minä leikkaan irti! Ja minä otan hiukset ja parran tästä päästä ja täytän vuodettani niillä!" Hän kohotti kätensä lyömään hänen kasvojaan, mutta hiukset levisivät sille lautaselle ja se pää lensi siitä lautaselta, ja se huone jakaantui kahta. Herodiaan kädet putosivat lattialle. Maa avasi suunsa hänen allaan ja nielaisi hänen ruumiinsa kaulaan saakka, ja hän laskeutui helvettiin himojensa tähden. Paholainen meni hänen tyttäreensä ja hän rikkoi kaikki sen talon tavarat. Sitten yksi niistä viranhaltijoista otti Herodiaan käsistä kiinni ja ne olivat niin kuumat, kuin olisivat olleet tulessa. Hän poimi ne kädet lattialta ja meni kuninkaan eteen. Kuningas sanoi hänelle, "mikä sinua vaivaa ja mitä tämä kaikki huuto on?" Hän sanoi hänelle, "voi meitä, jotka tulimme tähän asumukseen profeetan pään kanssa! Se aiheuttaa vain murhetta ja tuhoa meille!" Se viranhaltija kertoi Herodiaan kohtalosta hänelle, ja siitä paholaisesta, joka oli mennyt hänen tyttäreensä. Kuningas ei uskonut häntä, ja otti ne irrotetut kädet ja heitti ne juhlaväen keskelle, ne olivat vieläkin koristellut kultasormuksilla ja rannekoruilla, ja kynnet punaiseksi lakattuina. Kuningasta hävetti, ja hän tuli sille paikalle, jossa tuo nainen oli ja näki hänen päänsä maassa. Hän määräsi ruumiin kaivettavaksi esiin, mutta hänen ruumistaan ei löydetty, ei yhtäkään jäsentä, koska se oli vajonnut helvetin syvyyksiin. Kuningas raivostui ja määräsi sen viranhaltijan pään katkaistavaksi juuri siinä hetkessä, kaikkien läsnäollessa. Hänen tyttärensä juoksi järjettömänä ympäriinsä ja näki näkyjä ja hänen hiuksensakin lensivät päästä joka puolelle, niin kuninas katkaisi hänenkin päänsä ja käski, ettei tätä salaisuutta saa kertoa kenellekään. Mutta Herodian häpeä tuli kaikkien tietoon, ja hänen tyttärestään alkoi levitä hajua. Johanneksen pää taas oli kaiken tämän synnin todistajana, sen sanat lensivät kuin kotkan siivillä koko päivän ympäri kaupunkia, sanoen, "sinun ei ole lupa ottaa veljesi vaimoa". Kaikki kuulivat sen huudon ilmassa, ja kansa ylisti Kaikkivaltiasta Jumalaa sanoen, "kuinka pää voi puhua ilman ruumimsta?" Herodes taas ei niinä päivinä näyttäytynyt julkisesti, sen nuhtelevan äänen tähden.

Mutta se pää lensi Öljymäelle meidän Herramme Jeshuan, Messiaan luokse. Mirjam huusi ja sanoi, "missä ovat Sakarjan ja Elishan, sinun isiesi silmät, jotka valvovat sinua?" Meidän Herramme Jeshua, Messias, osoitti sitä ja sanoi hänelle, "älä itke, sillä niin kuin hän tappoi Johanneksen, niin minutkin tapetaan. Ei kuitenkaan samalla tavalla, vaan minut naulitaan ristille, ja minun oikea kylkeni lävistetään keihäällä, ja siitä vuotaa mirhaa ja verta". Sitten Herra sanoi sille Johanneksen päälle, "mene, ja levitä sanaa Herodeksen synnistä kaikkeen maailmaan. Minä tein sinulle pään, kuin kotkan siivillä, että voit lentää. Minä laitoin sinun sielusi siihen päähän viideksitoista vuodeksi, kunnes se täyttää minun taivaallisen isäni tahdon. Minä käsken enkeleitä kantamaan sinun pääsi sinun isäsi Sakarjan ja niiden pienten lasten luokse, koska hän on heidän pappinsa. Myös sinä saat olla heidän keskellään, koska sinä olet kastaja, eikä heitä ole kastettu muuta kuin heidän omalla verellään. Sinä saat olla profeetta Elishan kanssa, ja sinun henkesi saa olla taivaissa minun oikealla puolellani. Ja sinun sielusi saa olla siinä päässä viidentoista vuoden ajan, ja kun täytät minun tahtoani vielä kolme vuotta, minä nostan sinut kuolleista". Sitten Messias käski sitä päätä, ja se lensi pois. Ja sen ääni kuultiin kaikissa kaupungeissa ja siirtokunnissa ja erämaissa. Merellä kulkevatkin kuulivat sen äänen, ja he etsivät sitä, kun se nuhteli sitä kauheaa hallitusmiestä, Herodesta. Sen jälkeen se meni itään, Arabian maalle, ja jotkut kauppiaat sattuivat kuulemaan sen äänen, kun he tekivät kauppaa. He olisivat halunneet ottaa sen kiinni, mutta kun he yrittivät, heidän sielunsa uupuivat, kunnes heidän yllään kuului ääni, "älkää uuvuttako sielujanne, sillä aika ei ole vielä täysi", ja he antoivat sen pään olla.

Kun ne viisitoista vuotta olivat kuluneet, hänen sielunsa pääsi vapaaksi baramuda-kuun viidentenätoista päivänä. Vanhurskaat profeetat tulivat sen pään luokse, ja he ylistivät Jumalaa, ja he tulivat siunatuiksi, kunnes se saapui taivasiin tervehtimään isäänsä Sakarjaa. Hänen marttyyrikuolemansa tapahtui tut-kuun toisena päivänä, ja hänen päänsä baramuda-kuun viidentenätoista. Ja koko Johanneksen elinaika oli neljäkymmentäviisi vuotta, koska hänen elämänsä alkoi puoli vuottaa ennen Herramme Jeshuan, Messiaan syntymää, ja kaksi vuotta ennen sitä, kun häntä etsittiin. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan erämaahan viideksi vuodeksi, ennen kuin hän nukkui pois, ja hän vietti kaksikymmentäkolme vuotta erämaassa, ennen kuin hän lähti sieltä ja tuli näkyviin. Kului kahdeksan kuukautta, ennen kuin se pakana Herodes katkaisi hänen päänsä tut-kuun toisena päivänä, ja hänen sielunsa asusti hänen päässää nviidentoista vuoden ajan, muuttumattomana. Hänen isänsä Sakarja kärsi marttyyrikuoleman tut-kuun kahdeksantena, ja hänen äitinsä Elisabet amsir-kuun viidentenätoista, keisari Tiberiuksen aikana, ja meidän Herramme Jeshuan, pelastajan, aikana, hänen, joka hallitsee taivaita ja maata. Me olemme nyt siis selittäneet tästä päästä ja Johannes kastajan pelastuksesta. Ja nyt, rakkaani, uhratkaamme uhria Johanneksen, sen edelläkävijän ja profeetan juhlapäivänä, tai kirjoittakkaamme hänen elämästään ja palvelutehtävästään. Käyttäkäämme taitojamme, että veljemme saisivat oikeutta ja rakkautta. Ja puhukaa hyviä sanoja veljille, ja jos näet jonkun nälkäisen, ruoki häntä, jos alastoman, vaateta hänet, vaikka sinulla ei olisi antaa muuta kuin malja vettä. Herra ei todellakaan hylkää vähäisintäkään hänen omaansa. Ja Jeshua, Messias, meidän Herramme varjelee meitä ja suojelee meitä sen vihollisen ansoilta, joka yrittää tuhota meidät, ja hän varjelee meidät siinä puhtaassa, pyhässä uskossa viimeiseen hengenvetoon saakka. Ja Jumala, joka toi meidät kaikki tähän paikkaan Johannes kastajan nimessä, on myös kerran vievä meidät kaikki yhdessä siihen iankaikkiseen kuningaskuntaan. Jeshuan, meidän Herramme hyvyys, armo ja rakkaus koko ihmiskunnalle, hänen olkoon kunnia ja pyhyys, hänen isänsä ja pyhän hengen kanssa, iankaikkisesti, amen.