Tiituksen teot

Käännöksen pohjana kreikankielinen käsikirjoitus Pariisista, BnF.gr.548, joka on 900-luvulta. Toinen tunnettu käsikirjoitus on Vatikaanin Ott.gr.411, vuodelta 1445. Lisäksi on olemassa pari vajaata käsikirjoitusta 1000-luvulta. Suomennettu lokakuussa 2017.

Lakimies Zenas, jonka pyhä apostoli Paavalikin mainitsee, on se, joka kirjoitti Tiituksen elämästä seuraavan.

Kaikista pyhin Tiitus tuli Minoksen, Kreetan kuninkaan suvusta. Kun hän oli kaksikymmentävuotias, ja todella antautunut Homeroksen ja muiden filosofien runoille ja näytelmille, hän kuuli äänen, joka sanoi, ”Tiitus, lähde täältä ja pelasta sielusi, sillä tästä opiskelusta ei ole sinulle mitään hyötyä.” Hän halusi kuulla sen saman äänen uudestaan, koska hän oli tottunut kuulemaan valheen ääniä patsaista. Yhdeksän vuotta hän vastusteli, ja sen jälkeen hän sai näyssä ohjeen lukea heprealaisten kirjaa. Kun hän luki Jesajan kirjaa, sieltä tulivat sanat, ”meren saaret, kuunnelkaa minua... Herra pelastaa Israelin iankaikkisella pelastuksella” (Jes.41:1, 45:17).

Kun Kreetan prokonsuli, joka oli Tiituksen setä, kuuli Herran Kristuksen toivotusta syntymästä ja kasteesta, ja niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki Jerusalemissa ja muualla, hän neuvotteli Kreetan johtajien kanssa ja hän päätti lähettää Tiituksen joidenkin muidenkin kanssa Jerusalemiin, että hän saisi kuulla sitä sanomaa, ja puhua ja opettaa niistä asioista, joita hän tulisi siellä näkemään.  Tiitus tuli Israeliin, ja näki ja ylisti Herraa Kristusta. Hän sai seurata vieerstä kaikkia hänen ihmeellisiä tekojaan ja oli myös todistajana Herran kärsimyksissä, hänen hautaamisessaan, ylösnousemuksessa ja taivaaseen kohoamisessa, sekä siinä tilanteessa, kun Pyhä Henki laskeutui apostoleiden ylle. Hänestä tuli uskova.

Hänet luettiin niiden sadan kahdenkymmenen joukkoon ja niden kolmen tuhannen joukkoon, jotka tulivat Kristukseen uskoviksi johtaja Pietarin kautta, kuten kirjoitettu on, ”kreetalaiset ja arabialaiset” (Apt.2:11). Tiitus oli palava ja hengessä innokas. Kolme vuotta myöhemmin siihen uskoon oli lisätty viisi tuhatta miestä. Kaksi vuotta myöhemmin, kun se rampa oli parantunut Pietarin ja Johanneksen kautta, apostoleja vainottiin ja vaadittiin olemaan puhumatta Herran Jeshuan nimessä. Kun ne papit aikoivat saada heidät tapetuksi, se heidän johtajansa, Gamaliel, esti heidän suunnitelmansa. Seitsemän vuotta myöhemmin Stefanus kivitettiin.

Sen jälkeen tapahtuivat ne Paavalin kokemukset Damaskossa – siis se, kun hän sokeutui ja sai näkönsä takaisin. Paavali saarnasi sanomaa Messiaasta ensin Damaskossa. Hän paransi Appian, Krysippuksen vaimon, joka oli ollut demonin valtaamana. Seitsemän päivän paaston jälkeen hän kaatoi Apollon patsaan. (Paavalin teot, luvuista kuusi ja seitsemän.) Sitten hän meni Jerusalemiin ja vuorostaan Kesareaan.

Apostolit valtuuttivat Tiituksen ja lähettivät hänet Paavalin kanssa opettamaan ja laittamaan Paavalin päättämiä asioita järjestykseen. Kun hän saapui Antiokiaan, hän tapasi Barnabaan, jonka isä oli Panchares, se, jonka Paavali herättänyt. Tetrarkka Herodes tappoi Jaakobin, Johanneksen veljen miekalla. Tämän jälkeen he matkustivat Seleukiaan, Kyprokselle, Salamis ja Pafos. Sieltä he menivät Pamfylian Pergaan ja taas Pisidian Antiokiaan, sitten Ikoniumiin Onesiforuksen perheeseen, jolle tiitus oli jo aikasemmin kertonut tosiasiota Paavalista, koska hän oli Paavalin edustaja kaikissa niissä kaupungeissa.

Sieltä hän meni Lystraan ja Derbeen. Pyhän Hengen täyttämä Tiitus sekä saarnasi Jumalan sanaa kaikissa niissä kaupungeissa, että kesti vainoja ja ruoskimista. Molemmat valaisivat uskosta osattomien sydämiä tehden merkkejä ja ihmeitä niin kuin niistä kerrotaan Apostolien Teoissa. Kun Paavali oli Filipissä pidätettynä, tuli maanjäristys siihen vankilaan ja hän pääsi vapaaksi.

Siihen aikaan Rustillus, joka oli naimisissa Tiituksen sisaren kanssa, sai päätökseen toisen Kreetan hallituskautensa. Paavali ja Tiitus saapuivat sinne. Kun se hallitusmies näki pyhän hengen täyttämän Tiituksen murtuvan kyyneliin, hän yritti pakottaa hänet elämään hänen kanssaan, mutta Tiitus ei totellut häntä. Rustillus neuvoi häntä lopettamaan epäjumalia vastaan puhumisen. Tiitus selitti Messiaan evankeliumin hänelle ja sanoi, ”jos uskot minun sanomani, sinä tulet korkeaksi maan päällä ja Rooman kaupungissa.”

Vähän sen jälkeen hänen poikansa kuoli. Hän vei hänet Paavalin luokse yöllä. Paavali herätti hänet kuolleista rukouksen kautta. Kun he olivat olleet siellä kolme kuukautta, Rustillus lähetti heidät menemään runsaiden rahavarojen kanssa. Hän meni Roomaan ja hänestä tehtiin konsuli. Koska Rustillus oli tiituksen sukulainen, ympärileikatut sekaantuivat vain sanallisiin taisteluihin eivätkä uskaltaneet tehdä mitään muuta Jumalan sanan julistajille.

He lähtivät Kreetasta ja menivät Aasiaan. Sinä aikana, kun Paavali opetti Efesossa, uskoviksi tuli kaksitoista tuhatta ihmistä. Siellä se apostoli myös taisteli villipetoja vastaan, kun hänet heitettiin leijonan syötäväksi. Tiitus, Timoteus ja Erastus veivät korinttolaisille sen toisen kirjeen.

Tiitus, Timoteus ja Luukas pysyivät sen apostolin luona hänen Neron aikaiseen kuolemaansa saakka. He palasivat Kreikkaan ja asettivat Luukkaan sinne, ja Tiitus ja Timoteus siirtyivät Kolossaan. Sen jälkeen Timoteus palasi Efesoon ja Tiitus jatkoi matkaansa Kreetalle.

Kreetalaiset iloitsivat hänen saapumisestaan, kuin sukulaisestaan ja pitivät juhlapäivän. He koristelivat heidän epäjumaliensa temppelit, ottivat käsiinsä ne heidän pyhät miekkansa ja pukeutuivat purppurakasukan kaltaisiin pukuihinsa, ja kulkivat hänen edellään. Se pyhä Tiitus ojheisti heitä armollisesti ja kehoitti heitä ottamaan vastaan hänen sanomansa. Hän alkoi laulamaan hepreaksi, ”olkoon Herra armollinen meille ja siunatkoon meitä” ja niin edelleen. He vastasivat, etteivät he ymmärrä, mitä hän sanoo, mutta paikalla olleet heprealaiset ymmärsivät.

Kun he lähestyivät Artemiksen patsasta, se kaatui maahan, ja kuului huuto, ”te toimitte loukkaavasti ja tietämättömästi!” Tiitus sanoi heille, ”koska te kannatte julkisesti miekkoja, te saatte siitä tuomion.” Sen tähden he heittivät pois miekkansa ja paastosivat aamuun saakka, ja lukivat psalmeja ääneen odottaen, että kuulisivat jotain siltä epäjumalalta. Monien ihmeellisten asioiden jälkeen he alkoivat julistamaan, ”on vain yksi Jumala, joka on tehty meille tiettäväksi tänään!” Viisisataa ihmista alkoi uskomaan Messiaaseen. Apostoli Tiituksen ruokavalio oli kasviksia. Hän nukkui vuohen karvoissa ja lampaan nahassa.

Tiitus asetti seurakunnan johtajat näihin paikkoihin; Knossos, Hierapytna, Kydonia, Khersonesus, Eleutherna, Lampa, Kisamus ja Kantamus, niin että piispoja oli yhdeksän Gortynan ja Metropolitanin kanssa. Hän opetti heitä neljä vuotta. Siihen aikaan Rooman keisari Vespasianus hyökkäsi Jerusalemiin ja otti juutalaiset sieltä ja joka paikasta vangiksi. Kuitenkin sen siunatun Tiituksen sukulaisten tähden Kreetalla ei vainottu juutalaisia ollenkaan.

Oli eräs Sekundus, joka oli saanut rahaa keisari Trajanukselta rakentaakseen uudelleen epäjumalien temppelin ja hän aloittikin sen projektin. Pyhä Tiitus sattui paikalle, vilkaisi sitä valtavaa työmäärää ja huokaisi syvän huokauksen ja jatkoi matkaansa. Seuraavana aamuna havaittiin, että koko perustus oli romahtanut ja rakennuksen osat olivat hajallaan.

Kun Sekundus ajatteli tehdä itsemurhan, joku neuvoi häntä menemään äkkiä Tiituksen luokse. Kun hän pääsi sinne, hän polvistui alas ja pyysi Tiitusta suojelemaan häntä syytöksiltä. Se pyhä mies vastasi, ”jos tulisit uskomaan minun Messiaaseeni, rakennus tulee valmiiksi.” Vastaukseksi Sekundus pyysi ymmärtäväisyyttä itselleen ja lupasi Tiituksen saavan rakastamansa lapsen. Se pyhä mies sanoi, ”tee työsi ja toista yhdessä työntekijöidesi kanssa, että on vain yksi Jumala, Jumala, joka on taivaissa!” Sen jälkeen tätä huudettiin koko työn ajan. Kun se temppeli oli valmis, Tiitus sanoi kansalle, ”tietäkää, veljet ja sisaret, että tästä paikasta tulee pyhä paikka.”

Kun Eufemia, sen siunatun Tiituksen sisar kuoli neitsyenä, hänen jäännöksensä laitettiin siihen paikkaan. Hänellä oli siellä tapana laulaa lauluja ja ylistystä Jumalalle. Sieltä hän kirjoitti kirjeitäkin, Areopagin Dionysukselle ja muille.

Myöhemmin, kun hän oli tehnyt monia ihmeellisiä tekoja, hän näki, että pyhät enkelit lähetettiin hakemaan hänet pois. Tuoksuva ja aurinkoa kirkkaampi savupilvi täytti hänen kotinsa. Tiituksen kasvot muuttuivat ja häneltä pääsi suuri, ilon täyteinen nauru. Hän kohotti kätensä kohti taivasta ja huudahti, ”Herra, minä olen pitänyt sinun uskosi ja olen varjellut kansasi vahingoittumattomana. Sinun käsiisi minä annan henkeni. Vahvista sinä itse omaa kansaasi!” Sanottuaan ”amen” hän antoi henkensä iloiten ja nyt hän elää ikuisesti.

Hänen ruumiinsa voideltiin öljyllä ja tuoksuvilla yrteillä ja hänet puettiin valkoisiin ja kannettiin hautajaisiin. Sillä hetkellä ne epäjumalien temppelit sortuivat, mutta ihmiset pääsivät niistä ulos vahingoittumattomina, ja he näkivät tuon pyhän miehen jäännökset.

Hänen kaunis hautansa on itse asiassa eräänlainen alttari, jossa on sellaiset kahleet, joita käytettiin sitomaan niitä, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia. Tässä paikassa kaikki, jotka ovat arvollisia koskettamaan tuon pyhän miehen lepopaikkaa, saavat kokea terveyden. [Tiituksen jäänteet vietiin arabien alta Roomaan vuonna 823, ja ne palautettiin Kreetalle 1968.]

Pyhä apostoli ja Messiaan pappi oli kaksikymmentä vuotta vanha, kun hän meni Jerusalemiin. Vuoden kuluttua siitä Herra nousi taivaisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Herran varsinaiset opetuslapset säätivät hänet apostoliksi ja seurakunnan johtajaksi. Tiitus keskittyi 18 vuotta evankeliumin julistamiseen ja vietti kuusi vuotta Kreetalla ja muilla saarilla. Hän asui kotikaupungissaan 39 vuotta, joten hänen maallinen elämänsä kesti yhteensä 94 vuotta.

Tulkoon meille kaikille armo rukousten kautta, meille, jotka kiitämme ja uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen, jolla kaikki kirkkaus ja kunnia, ja Isälle Jumalalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti, amen.