Nikodeemuksen evankeliumi

Tunnetaan myös nimellä ‘Pilatuksen teot’. Jotkut käsikirjoitukset sisältävät tämän tekstin lisäksi toisen osan, ‘Laskeutuminen helvettiin’, joka on liitetty tähän todennäköisesti paljon myöhemmin ja on tyyliltään aivan erilainen kuin tämä kirjoitus. Tästä on olemassa jo aiemmin suomennettu versio kirjassa ‘Pontius Pilatuksen Viralliset Asiakirjat’ (Akateeminen Kustannusliike, 1975) alkaen sivulta 49.

MUISTELMIA HERRASTAMME JEESUKSESTA KRISTUKSESTA PILATUKSEN AJALTA

Esipuhe

Minä Ananias, lainoppinut pretoori, tunnistin kirjoituksista Herramme Jeesuksen Kristuksen ja uskon kautta lähestyin häntä ja minut katsottiin pyhän kasteen arvoiseksi: ja minä etsin muistiinpanot, jotka oli tehty mestarimme Jeesus Kristuksen aikana, jonka juutalaiset tappoivat Pontius Pilatuksen kanssa, ja löysin muistiinpanot hepreaksi ja Herran hyvän tahdon avulla käänsin ne kreikaksi tiedoksi kaikille niille, jotka huutavat avuksi Herran Jeesus Kristuksen nimeä: Flavius Theodosiuksen 17. hallitusvuotena, ja Flavius Valentinianus kuudennen yhdeksäntenä vuotena. {Käännetty kreikaksi n.425 AD}

Siksi kaikki, jotka luette tämän ja käännätte (tai kopioitte) muille kielille, muistakaa minua ja rukoilkaa, että Herra olisi armollinen minulle ja antaisi anteeksi synnit, jotka olen häntä vastaan tehnyt.

Rauha teille, jotka luette ja kuulette nämä asiat ja teidän palvelijoillenne. Aamen.

Keisari Tiberiuksen, Rooman keisarin, 15. hallitusvuotena ja Herodeksen, Galilean kuninkaan, 19. hallitusvuotena huhtikuun kandeksantena, joka on 25. maaliskuuta Rufuksen ja Rubellion ajanlaskulla, neljäntenä vuotena 202. olympiadista, Joosef joka on Kaifas on juutalaisten ylin pappi:

Nämä ovat asiat, jotka Herran ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen jälkeen Nikodeemus tallensi ja jakoi ylipapille ja muille juutalaisille: ja sama Nikodeemus kirjoitti ne hepreaksi.

Luku 1.

  1. Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet kokoontuivat, Hannas ja Kaifas, Somne (Senes) ja Dootaim ja Gamaliel, Juudas, Leevi ja Naftali, Aleksanteri ja Jairus ja muut juutalaiset, ja tulivat Pilatuksen luokse syyttäen Jeesusta monilla syillä, sanoen: Me tunnemme tämän miehen, hän on rakennusmies Joosefin poika, Mariasta syntynyt, ja hän sanoo olevansa Jumalan Poika ja kuningas; lisäksi hän saastuttaa sapatin ja tuhoaa isiemme lakia. Pilatus sanoi: Ja mitä hän tekee, ja kuinka tuhoaa lakia? Juutalaiset sanoivat: Meillä on laki, ettei ketään saisi parantaa sapattina, mutta tämä pahojen tarkoitusten mies on parantanut rammat ja ontuvat, kuihtuneet ja sokeat ja halvaantuneet, mykät ja riivatut, sapatinpäivänä! Pilatus sanoi heille: Mitkä pahat tarkoitukset? He sanoivat hänelle: Hän on velho, ja Beelsebubin, paholaisten ruhtinaan avulla hän ajaa paholaisia ulos, ja ne ovat hänen alamaisiaan. Pilatus sanoi heille: Ei epäpyhä henki aja ulos paholaisia, vaan jumala Asklepius. Juutalaiset sanoivat Pilatukselle: Me anomme sinulta että tuomitset ja kuulet häntä. Ja Pilatus sanoi heille: Kertokaa, kuinka minä, joka olen hallitusmies, voisin tuomita kuninkaan? He sanoivat hänelle: Me emme sano, että hän olisi kuningas, mutta hän on sanonut sen itsestään.
  2. Ja Pilatus kutsui viestinviejän ja sanoi hänelle: Tuokaa Jeesus tänne, mutta hellävaraisesti. Ja viestinviejä lähti, ja kun hän löysi Jeesuksen, hän palvoi häntä ja otti huivin kädestään ja levitti sen maahan ja sanoi: Herra, astu tähän, sillä hallitsija kutsuu sinua. Ja kun juutalaiset näkivät, mitä viestinviejä oli tehnyt, he valittivat Pilatukselle sanoen: miksi et pyytänyt sanansaattajaasi, vaan tuon viestinviejän? Sillä tuo viestinviejä palvoi häntä ja levitti huivinsa maahan ja laittoi hänet kulkemaan sen yli kuin kuningas!
  3. Sitten Pilatus kutsui viestinviejän ja sanoi hänelle: Miksi olen tehnyt tämän, ja olet levittänyt huivisi maahan ja laittanut Jeesuksen kulkemaan sen päällä? Viestinviejä sanoi hänelle: Herra hallitsija, kun lähetit minut Aleksanterin luo Jerusalemiin, näin Jeesuksen istuvan aasin päällä, ja heprealaisten lapset pitelivät oksia käsissään, ja toiset levittivät vaatteitaan {tielle} hänen eteensä, saanoen: Pelasta meidät, sinä joka olet korkeuksissa: siunattu on hän joka tulee Herran nimessä.
  4. Juutalaiset huusivat ja sanoivat viestinviejälle: Heprealaisten lapset huusivat hepreaksi: kuinka sinä tiedät mitä he sanoivat kreikaksi? Viestinviejä sanoi heille: Kysyin yhdeltä juutalaiselta: Mitä he huutavat hepreaksi? Ja hän käänsi sen minulle. Pilatus sanoi heille: Ja mitä he huusivat hepreaksi? Juutalaiset sanoivat: Hosanna membrome barouchamma adonai. Pilatus sanoi heille: Ja Hosanna ja niin edelleen, kuinka se käännetään? Juutalaiset sanoivat: Pelasta meidät, sinä joka olet korkeuksissa: siunattu on hän joka tulee Herran nimessä. Pilatus sanoi heille: Jos te kannatte syyllisyyttä sanoista, jotka ovat lasten sanomia, mitä syntiä on viestinviejä tehnyt? Ja he rauhoittuivat. Hallitsija sanoi viestinviejälle: Mene ja tuo hänet sillä tavalla kuin haluat. Ja viestinviejä meni ja teki saman kuin edellisellä kerralla ja sanoi Jeesukselle: Herra, astu sisään, hallitsija kutsuu sinua.
  5. Kun Jeesus astui siään, lippujen pitelijät kumarsivat ja tekivät kunniaa Jeesukselle. Ja kun juutalaiset näkivät sen, kun he kumarsivat Jeesusta, he huusivat valituksen lippujen pitelijöitä vastaan. Mutta Pilatus sanoi juutalaisille: Älkää ihmetelkö, että he kumartavat ja tekevät kunniaa Jeesukselle. Juutalaisten valituksen tähden Pilatus kysyi lippujen pitelijöiltä: Miksi teitte niin? He sanoivat Pilatukselle: Me olemme kreikkalaisia temppelien palvelijoita, ja kuinka me tekisimme hänelle kunniaa? Itse asiassa, kun me pitelimme lippuja, ne kumarsivat ja tekivät hänelle kunniaa.
  6. Sitten Pilatus sanoi synagoogan esimiehille ja kansan vanhimmille: Valitkaa keskuudestanne sopivia vahvoja miehiä ja antakaa niiden pidellä lipputankoja, ja näemme kumartavatko ne itsestään. Ja juutalaisten vanhimmat ottivat 12 vahvaa miestä pitelemään lippuja, kuusi kerrallaan, ja heidät asetettiin hallitsijan tuomioistuimen eteen, ja Pilatus sanoi viestinviejälle: Vie hänet ulos hallista (praetorium), ja tuo hänet takaisin millä tavalla tahdot. Ja Jeesus meni viestinviejän kanssa ulos. Ja Pilatus kutsui ne, jotka pitelivät lippuja ja sanoi heille: Minä olen vannonut keisarin turvallisuuden kautta, että jos liput kumartavat, kun Jeesus tulee sisään, leikkaan päänne irti. Ja hallitsija käski Jeesusta tulemaan sisään uudestaan. Ja viestinviejä teki kuten ennenkin, ja kunnioitti Jeesusta niin paljon, että antoi hänen kävellä huivinsa päällä. Ja kun hän oli astunut sisään, lipputangot taipuivat taas ja tekivät kunniaa Jeesukselle.

Luku 2.

  1. Nyt kun Pilatus näki sen, hän oli peloissaan, ja aikoi nousta tuomioistuimeltaan. Ja kun hän vielä ajatteli ylösnousemista, tuli hänen vaimonsa hänen luokseen, sanoen: Älä tee mitään tälle pyhälle miehelle, sillä minä olen yöllä kärsinyt paljon hänen takiaan. Ja Pilatus kutsui luokseen kaikki juutalaiset, ja sanoi heille: Tiedättehän, että vaimoni pelkää Jumalaa ja noudattaa juutalaisten tapoja kanssanne? He sanoivat hänelle: Kyllä, me tiedämme. Pilatus sanoi heille: Katso, vaimoni sanoi minulle: Älä tee mitään tälle pyhälle miehelle, sillä minä olen yöllä kärsinyt paljon hänen takiaan. Mutta juutalaiset vastasivat Pilatukselle: Emmekö me sanoneet, että hän on velho? Katso, hän on lähettänyt unen näyn vaimollesi.
  2. Ja Pilatus kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Mitä nämä ovat, jotka todistavat sinua vastaan? Etkö puhu mitään? Mutta Jeesus sanoi: Jos ei heillä olisi ollut valtaa, he eivät olisi puhuneet mitään; sillä jokaisella on valta omaan suuhunsa, puhuakseen hyvää tai pahaa: he tulevat näkemään sen.
  3. Juutalaisten vanhimmat vastasivat Jeesukselle: Mitä me tulemme näkemään? Ensinnäkin, että olet syntynyt haureudesta; toiseksi, syntymäsi Beetlehemissä oli lasten tappamisen syy, ja isäsi Joosef ja äitisi Maria pakenivat Egyptiin koska he häpesivät kansaa.
  4. Silloin muutamat heistä, jotka olivat seisoneet sivussa, hurskaita juutalaisia, sanoivat: Me emme sano, että hän olisi tullut haureudesta; tiedämme Joosefin olleen kihloissa Marian kanssa, hän ei ole syntynyt haureudesta. Pilatus sanoi niille, jotka olivat sanoneet hänen syntyneen haureudesta: Se mitä sanoitte, ei ole totta, sillä he olivat kihlattuja, kuten nämä teidän kansalaisenne sanovat. Hannas ja Kaifas sanoivat Pilatukselle: Koko kansamme huutaa, että hän on syntynyt haureudesta, eikä meitä uskota: mutta nämä ovat hänen opetuslapsiaan ja proselyyttejä. Ja Pilatus kysyi Hannasilta ja Kaifakselta: Mitä ovat proselyytit? He vastasivat: He ovat syntyneet kreikkalaisina, ja he ovat tulleet juutalaisiksi. Silloin sanoi se, joka oli sanonut, ettei hän ollut syntynyt haureudesta, jopa Lasarus, Asterius, Jaakob, Amnes, Zenas, Samuel, Iisak, Phinees, Krispus, Agrippa ja Juudas: Me emme ole proselyyttejä, olemme juutalaisten lapsia ja puhumme totuuden; sillä me todella olimme paikalla Joosefin ja Marian kihlajaisissa.
  5. Ja Pilatus kutsui luokseen nuo 12 miestä, jotka sanoivat, että hän ei ollut haureudesta syntynyt, ja sanoi heille: Vannotteko keisarin turvallisuuden kautta, onko se totta, mitä sanotte, että hän ei ole syntynyt haureudesta? He sanoivat Pilatukselle: Meillä on laki joka kieltää vannomasta, koska se on synti. Mutta vannokoon he keisarin turvallisuuden kautta, ettei asia ole niin kuin me sanomme, ja me olemme syyllisiä kuolemaan. Pilatus sanoi Hannakselle ja Kaifaalle: Ettekö vastaa tähän mitään? Hannas ja Kaifas vastasivat Pilatukselle: Nämä 12 miestä uskovat mitä sanovat ettei hän olisi syntynyt haureudesta, mutta koko monilukuinen kansamme huutaa, että hän on syntynyt haureudesta ja on velho, ja hän on sanonut olevansa Jumalan Poika ja kuningas, ja me emme usko.
  6. Ja Pilatus komensi koko joukon ulos, säästäen ne 12 jotka sanoivat, että hän ei ollut syntynyt haureudesta, ja hän komensi Jeesuksen kauemmaksi, ja Pilatus sanoi heille: Mistä syystä he haluavat tappaa hänet? He sanoivat Pilatukselle: He ovat kateellisia, ja koska hän paransi sapattina. Pilatus sanoi: Hyvistä teoistako he haluavat tappaa hänet? He vastasivat: Kyllä.

Luku 3.

  1. Ja Pilatus suuttui ja meni oikeussaliin ja sanoi heille: Olkoon aurinko todistajanani, en löydä tästä miehestä mitään vikaa. Juutalaiset vastasivat hänelle: Jos tämä mies ei olisi pahantekijä, emme olisi tuoneet häntä eteesi. Ja Pilatus sanoi: Ottakaa hänet ja tuomitkaa lakinne mukaan. Juutalaiset sanoivat: Meille ei ole laillista tappaa ketään. Pilatus sanoi: Onko Jumala kieltänyt teitä tappamasta, ja antanut minulle luvan?
  2. Ja Pilatus meni uudelleen oikeussaliin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi: Sanotko sinä tämän itse, vai kertoivatko muut sen minusta? Pilatus vastasi Jeesukselle: Olenko minäkin juutalainen? Omat kansalaisesi ja ylimmäiset papit ovat tuoneet sinut luokseni: mitä sinä olet tehnyt? Jeesus vastasi: Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta; jos se olisi tästä maailmasta, palvelijani olisivat pitäneet minut erossa juutalaisista, tämä ei siis ole valtakuntani. Pilatus sanoi hänelle: Oletko sinä sitten kuningas? Jeesus vastasi hänelle: Sinä sanot että olen kuningas, ja tämän tähden olen syntynyt ja tullut, että jokainen, joka on totuudesta, kuulisi ääneni. Pilatus sanoi hänelle: Mikä on totuus? Jeesus sanoi Pilatukselle: Sinä näet kuinka ne, jotka puhuvat totuuden, tuomitaan, ja heidät tuomitsevat ne, joilla on valta maan päällä.

Luku 4.

  1. Ja Pilatus jätti Jeesuksen oikeussaliin ja meni juutalaisten eteen ja sanoi heille: Minä en löydä hänessä mitään syytä. Juutalaiset sanoivat hänelle: Tämä mies sanoi: Minä tuhoan tämän temppelin ja rakennan sen kolmessa päivässä. Pilatus sanoi: mikä temppeli? Juutalaiset sanoivat: Tuo jonka Salomo rakensi 46 vuodessa mutta jonka tämä mies sanoo tuhoavansa ja rakentavansa kolmessa päivässä. Pilatus sanoi heille: Minä olen syytön tämän pyhän miehen vereen: ymmärtäkää se. Juutalaiset sanoivat: Olkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päällä.
  2. Ja Pilatus kutsui vanhimmat ja papit ja leeviläiset luokseen ja sanoi heille salaa: Älkää tehkö niin: sillä mikään syytöksistänne ei ansaitse kuolemanrangaistusta, sillä syytöksenne koskevat parantamista ja sapatin rikkomista. Vanhimmat ja papit ja leeviläiset sanoivat: Jos mies pilkkaa keisaria, onko hän tuomittu kuolemaan vai ei? Pilatus sanoi: Hänet tuomitaan kuolemaan. Juutalaiset sanoivat Pilatukselle: Jos keisarin pilkkaaja tuomitaan kuolemaan, tämä mies on pilkannut Jumalaa.
  3. Sitten hallitsija käski kaikkien juutalaisten poistua salista, ja hän kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Mitä minun pitäisi tehdä kanssasi? Jeesus sanoi Pilatukselle: Tee niin kuin sinulle on annettu. Pilatus sanoi: Kuinka on annettu? Jeesus sanoi: Mooses ja profeetat ennustivat kuolemastani ja uudelleen noususta. Nyt juutalaiset epärehellisin keinoin kuulivat tämän ja sanoivat Pilatukselle: Täytyykö meidän kuulla enempää tätä Jumalan pilkkaamista? Pilatus sanoi juutalaisille: Jos tämä on Jumalan pilkkaamista, ottakaa hänet synagoogaanne ja tuomitkaa lakinne mukaan. Juutalaiset sanoivat Pilatukselle: On kirjoitettu laissa, että jos ihminen tekee syntiä toista vastaan, hän tulee saamaan 40 ruoskaniskua josta vähennämme yhden: mutta jos hän pilkkaa Jumalaa, hänet on kivitettävä.
  4. Pilatus sanoi heille: Ottakaa hänet ja kostakaa miten haluatte. Juutalaiset sanoivat Pilatukselle: Me haluamme, että hänet ristiinnaulitaan. Pilatus sanoi: Hän ei ansaitse ristiinnaulitsemista.
  5. Kun hallitusmies katseli ympärilleen juutalaisten joukkoon, huomasi hän monien itkevän, ja sanoi: Kaikki eivät kuitenkaan halua hänen kuolevan. Juutalaisten vanhin sanoi: Me olemme täällä siksi, että hänet tapettaisiin. Pilatus sanoi juutalaisille: Miksi hänen täytyy kuolla? Juutalaiset sanoivat: Koska hän on kutsunut itseään Jumalan Pojaksi ja kuninkaaksi.

Luku 5.

  1. Mutta yksi mies, Nikodeemus, juutalainen, tuli hallitsijan eteen ja sanoi: Pyydän sinulta, hyvä herra, anna minun sanoa muutama sana. Pilatus sanoi: Puhu vain. Nikodeemus sanoi: Minä sanoin vanhimmille ja papeille ja leeviläisille ja synagoogan juutalaisjoukolle: Miksi kiistelette tämän miehen kanssa? Tämä mies tekee monia ihmeellisiä tekoja, joita ei kukaan ole ennen tehnyt, eikä tule tekemään: Antakaa hänen olla älkääkä suunnitelko mitään pahaa häntä vastaan: jos hänen tekonsa ovat Jumalasta, ne säilyvät, mutta jos ne ovat ihmisestä, niistä ei tule mitään. Sillä todellakin, kun Jumala lähetti Mooseksen Egyptiin tekemään monia tekoja, joita Jumala käski hänen tehdä faaraon, Egyptin kuninkaan, edessä, faaraolla oli omat palvelijansa, Jannes ja Jambres, ja myös he tekivät osan niistä teoista, joita Mooses teki. Egyptiläiset palvoivat heitä jumalina. Ja kun heidän tekonsa eivät olleet Jumalasta, Jannes ja Jambres menehtyivät ja ne jotka uskoivat heihin. Ja nyt antakaa tämän miehen mennä, sillä hän ei ole ansainnut kuolemaa.
  2. Juutalaiset sanoivat Nikodeemukselle: Sinusta on tullut hänen opetuslapsensa ja puhut hänen puolestaan. Nikodeemus sanoi heille: Onko hallitusmiehestämmekin tullut hänen opetuslapsensa, kun hänkin puhuu hänen puolestaan? Eikö keisari osoittanut hänelle virkaansa? Ja juutalaiset raivosivat ja kiristelivät hampaitaan Nikodeemukselle. Pilatus sanoi heille: Miksi kiristelette hampaitanne hänelle, jolta olette kuulleet totuuden? Juutalaiset sanoivat Nikodeemukselle: Sinä voit saada hänen totuutensa ja annoksensa! Nikodeemus sanoi: Aamen, aamen: tulkoon se osakseni kuten sanoitte.

Luku 6.

  1. Nyt yksi juutalaisista tuli eteen ja pyysi hallitusmieheltä lupaa puhua. Pilatus sanoi: Jos sinulla on jotain sanottavaa, puhu. Ja juutalainen sanoi: 38 vuotta makasin vuoteella, kärsien kivuista, ja Jeesuksen tullessa monet, jotka olivat riivattuja ja tautien kaatamia, hän paransi, ja eräs nuori mies piti minusta huolta ja kantoi minut vuoteineni ja vei hänen luokseen; ja kun Jeesus näki minut, hän sääli minua, ja sanoi minulle: Ota vuoteesi ja kävele. Ja minä nostin vuoteeni ja kävelin. Juutalaiset sanoivat Pilatukselle: Kysy häneltä, mikä päivä se oli, jona hänet parannettiin? Hän, joka oli parantunut, sanoi: Se oli sapatti. Juutalaiset sanoivat: Emmekö me sanoneet, että hän parantaa ja ajaa paholaisia ulos sapattina?
  2. Ja toinen juutalainen tuli ja sanoi: Minä olen syntynyt sokeana: kuulin sanat mutta en nähnyt kasvoja: ja kun Jeesus kulki ohitseni, huusin suurella äänellä: Armahda minua, Daavidin poika. Ja hän sääli minua ja laittoi kätensä silmilleni ja sain näön heti. Ja toinen juutalainen tuli ja sanoi: Selkäni oli koukistunut ja hän suoristi minut sanalla. Ja toinen sanoi: Minussa oli lepra, ja hän paransi minut sanalla.

Luku 7.

  1. Ja nainen nimeltä Bernice (Beronice Koptiksi, Veronica Latinaksi) huusi kaukaa: Minulla oli verisairaus ja kosketin hänen vaatettaan, ja verenvuoto, jota olin sairastanut 12 vuotta, pysähtyi. Juutalaiset sanoivat: Meillä on laki, että naiset eivät saa tulla todistamaan.

Luku 8.

  1. Ja monet muut, joukko miehiä ja naisia huusi sanoen: Tämä mies on profeetta ja paholaiset ovat hänen alamaisiaan. Pilatus sanoi heille, jotka sanoivat: paholaiset ovat hänen alamaisiaan: Mikseivät myös opettajanne ole hänen alamaisiaan? He vastasivat Pilatukselle: Me emme tiedä. Toiset sanoivat myös: Hän herätti Lasaruksen haudastaan, jossa hän oli ollut neljä päivää. Ja hallitusmies oli peloissaan ja sanoi juutalaisten joukolle: Miksi te haluatte vuodattaa viatonta verta?

Luku 9.

  1. Ja hän kutsui luokseen Nikodeemuksen ja nuo 12 miestä, jotka olivat sanoneet, ettei hän ole syntynyt haureudesta, ja sanoi heille: Mitä minun tulisi tehdä, sillä kansa on jakautunut? He sanoivat: Me emme tiedä, katsotaan mitä tapahtuu. Ja Pilatus kutsui taas juutalaisten joukon ja sanoi: Te tiedätte, että happamattoman leivän juhlan aikana on tapana vapauttaa yksi vanki. Nyt minulla on vanki tuomittuna vankilassa, murhaaja, nimeltään Barabbas, ja tämä Jeesus joka seisoo edessänne, josta en löydä mitään vikaa: kenet te haluatte minun vapauttavan? Mutta he huusivat: Barabbas. Pilatus sanoi: Mitä sitten teen Jeesukselle, jota kutsutaan Kristukseksi? Juutalaiset sanoivat: Ristiinnaulitse hänet. Mutta osa juutalaisista sanoi: Sinä et ole keisarin ystävä jos annat tämän miehen mennä; sillä hän on kutsunut itseään Jumalan Pojaksi ja kuninkaaksi: sinä haluat siis hänet kuninkaaksi, etkä keisaria.
  2. Ja Pilatus oli vihainen ja sanoi juutalaisille: Teidän kansanne on aina kapinahenkinen ja vastustatte hyväntekijöitänne! Juutalaiset sanoivat: Mitä hyväntekijöitä? Pilatus sanoi: Sen mukaan, mitä olen kuullut, Jumalanne toi teidät pois Egyptin orjuudesta, ja johdatti teidät turvaan meren kautta kuin kuivalla maalla, ja erämaassa hän ruokki teitä mannalla ja antoi teille viiriäisiä, ja antoi teille vettä juotavaksi kalliosta, ja antoi teille lain. Ja kaikissa näissä asioissa te onnistuitte suututtamaan Jumalanne, ja teitte kultaisen vasikan, ja suututitte Jumalanne ja hän aikoi tappaa teidät: ja Mooses anoi teille armoa ja pelasti teidät kuolemalta. Ja nyt väitätte että vihaisin keisaria.
  3. Ja hän nousi tuomioistuimeltaan ja aikoi lähteä. Ja juutalaiset huusivat sanoen: Me tunnemme kuninkaamme, se on keisari eikä Jeesus. Sillä viisaat miehet toivat idästä lahjoja hänelle kuin kuninkaalle, ja kun Herodes kuuli viisailta miehiltä, että kuningas on syntynyt, hän etsi tätä tappaakseen. Ja kun hänen isänsä Joosef tiesi tämän, hän otti hänet ja hänen äitinsä ja he pakenivat Egyptiin. Ja kun Herodes kuuli sen, hän tuhosi kaikki Beetlehemissä syntyneet heprealaisten lapset.
  4. Ja kun Pilatus kuuli nämä sanat, hän oli peloissaan. Ja Pilatus hiljensi väkijoukon, joka vieläkin huusi, ja sanoi heille: Niin, tämäkö se on, jota Herodes etsi? Juutalaiset sanoivat: Kyllä, hän se on. Ja Pilatus otti vettä ja pesi kätensä auringossa, sanoen: Ymmärtäkää se, että minä olen viaton tämän pyhän miehen vereen. Taas juutalaiset huusivat: Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.
  5. Sitten Pilatus komensi vetämään verhon sen tuomioistuimen eteen, jolla hän istui, ja sanoi Jeesukselle: Kansasi on tuominnut sinut kuninkaana olemisesta: siksi olen julistanut, että ensimmäiseksi sinut on ruoskittava hyväntahtoisten keisareiden lain mukaan, ja sen jälkeen sinut nostetaan ristille puutarhassa, jossa sinut otettiin kiinni, ja kanssasi ristiinnnaulitaan pahantekijät Dysmas ja Gestas.

Luku 10.

  1. Ja Jeesus lähti oikeussalista mukanaan kaksi pahantekijää. Ja kun he tulivat paikalle, Jeesuksen vaatteet riisuttiin ja hänet kiedottiin kankaaseen ja hänelle laitettiin orjantappurakruunu päähän: samalla tavalla puettiin myös pahantekijät. Mutta Jeesus sanoi: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Ja sotilaat jakoivat keskenään hänen vaatteensa. Ja kansa katsoi häntä, ja ylipapit ja valtiaat pilkkasivat häntä sanoen: Hän on pelastanut muita, antaa hänen nyt pelastaa itsensä, jos hän on Jumalan Poika. Ja myös sotilaat pilkkasivat häntä, ja tulivat tarjoamaan hänelle viinietikkaa, ja sanoivat: Pelasta itsesi, jos olet juutalaisten kuningas. Ja tuomion julistamisen jälkeen Pilatus komensi syytteensä kirjoitettavaksi otsikkoon kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi juutalaisten sanan mukaan: että hän oli juutalaisten kuningas.
  2. Ja yksi pahantekijöistä ristillä, Gestas, puhui hänelle, sanoen: Jos olet Kristus, pelasta itsesi ja meidät. Mutta Dysmas vastasi nuhdellen häntä: Etkö sinä ollenkaan pelkää Jumalaa, vaikka olet saman tuomion alla? Ja me saamme sen, mitä ansaitsemmekin, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään väärää. Ja hän sanoi Jeesukselle: Muista minua, Herra, valtakunnassasi. Ja Jeesus sanoi hänelle: Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle, että tänään sinä tulet olemaan kanssani paratiisissa.

Luku 11.

  1. Ja oli noin kuudes tunti, ja pimeys peitti maan yhdeksänteen tuntiin saakka, sillä aurinko oli pimentynyt: ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, baddach ephkid rouel, joka käännetään: Sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja tämän sanottuaan hän antoi henkensä. Ja kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, hän ylisti Jumalaa ja sanoi: Tämä mies oli oikeassa. Ja kun kansa, joka oli tullut katsomaan, näki mitä oli tapahtunut, he löivät rintoihinsa ja palasivat takaisin.
  2. Mutta sadanpäämies ilmoitti hallitsijalle asiat, jotka olivat tapahtuneet: ja kun hallitsija ja hänen vaimonsa kuulivat, he olivat niin järkyttyneitä, etteivät syöneet eivätkä juoneet sinä päivänä. Ja Pilatus lähetti juutalaisille sanan: Näittekö, mitä tapahtui? Mutta he vastasivat: Se oli tavallisen tapainen auringonpimennys.
  3. Ja hänen tuttavansa olivat seisoneet kaukana, ja naiset, jotka tulivat hänen kanssaan Galileasta, katsellen näitä tapahtumia. Mutta mies nimeltä Joosef, neuvonantaja Arimatian kaupungista, joka myös odotti Jumalan valtakuntaa, meni Pilatuksen luokse ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja hän otti sen alas ja kääri sen puhtaisiin kankaisiin ja laittoi sen hautaan, johon ei ollut vielä ketään haudattu.

Luku 12.

  1. Kun juutalaiset kuulivat, että Joosef oli pyytänyt Jeesuksen ruumista, he etsivät häntä ja niitä 12 miestä, jotka sanoivat ettei Jeesus ollut syntynyt haureudesta, ja Nikodeemusta ja monia muita jotka olivat tulleet Pilatuksen eteen ja julistaneet hänen hyviä töitään. Mutta he kaikki piiloutuivat, ja Nikodeemus oli heistä ainoa, jonka he löysivät, sillä hän oli juutalaisten johtaja. Ja Nikodeemus sanoi heille: Miksi tulitte synagoogaan? Juutalaiset sanoivat hänelle: Miksi sinä tulit synagoogaan? Sillä sinä olet hänen liittolaisensa, ja hänen osansa on kanssasi tulevassa elämässä. Nikodeemus sanoi: Aamen, aamen. Kuitenkin myös Joosef tuli esiin ja sanoi heille: Miksi olette minulle vihaisia, koska pyysin Jeesuksen ruumista? Katso, minä olen laittanut sen uuteen hautaan ja käärinyt sen puhtaisiin kankaisiin, ja vierittänyt kiven luolan ovelle. Ja te ette ole tehneet hyvin tälle pyhälle, sillä ette kadu sitä, että ristiinnaulitsitte hänet ja lävistitte hänet keihäällä. Mutta juutalaiset ottivat Joosefin kiinni ja komensivat hänet vartioitavaksi viikon ensimmäiseen päivään saakka: ja he sanoivat hänelle: Tiedä, että meillä ei ole lupa tehdä sinulle mitään, koska sapatti alkaa: mutta tiedä, ettei sinulle järjestetä hautajaisia, sillä me annamme lihasi taivaan linnuille! Joosef sanoi heille: Tämä on ylpeän Goljatin puhetta, kun hän uhmasi elävää Jumalaa ja pyhää Daavidia. Sillä Jumala on sanonut profeetan kautta: Kosto on minun, ja minä tasoitan tilit, sanoo Herra. Ja nyt, katsokaa, ympärileikkaamaton, sydämessään ympärileikattu, otti vettä ja pesi kätensä auringossa sanoen: ymmärtäkää, minä olen viaton tämän pyhän miehen vereen. Ja te vastasitte Pilatukselle sanoen: Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle. Ja nyt minä pelkään, että Jumalan viha tulee teidän ja lastenne päälle, kuten olette sanoneet. Mutta kun juutalaiset kuulivat nämä sanat, he tulivat katkeriksi sieluissaan, ja ottivat Joosefin ja laittoivat taloon, jossa ei ollut ikkunoita, ja ovelle asetettiin vartijat: ja he sinetöivät oven paikasta, johon Joosef oli lukittu.
  2. Ja sapatinpäivän aikana synagoogan johtajat ja papit ja leeviläiset tekivät säännön, että kaikkien miesten tulee ilmestyä synagoogaan viikon ensimmäisenä päivänä. Ja koko joukko nousi ylös aikaisin ja kokoontui synagoogaan suunnittelemaan, millä tavalla he tappaisivat hänet. Ja kokouksen aluksi he komensivat hänet tuotavaksi suurella häpeällä. Ja kun he olivat avanneet oven, he eivät löytäneet häntä. Ja koko kansa oli hämmästyksissään, koska he löysivät sinetit suljettuina, ja Kaifas oli ainoa, jolla oli avain. Eivätkä he enää kohottaneet kättään niitä vastaan, jotka olivat puhuneet Pilatuksen edessä Jeesuksen puolesta.

Luku 13.

  1. Ja kun he vielä istuivat synagoogassa ihmettelivät Joosefin tähden, sinne tuli osa vartijoista, joita juutalaiset olivat pyytäneet Pilatukselta vartioimaan Jeesuksen hautaa, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi ruumista. Ja he puhuivat ja julistivat synagoogan esimiehille ja papeille ja leeviläisille, mitä oli tapahtunut: Tuli suuri maanjäristys, ja näimme enkelin laskeutuvan taivaasta, ja hän vieritti kiven pois luolan ovelta ja istui sen päälle. Ja hän loisti kuin lumi ja salama, ja me olimme kauhuissamme ja makasimme kuin kuolleet. Ja me kuulimme enkelin puhuvan niiden naisten kanssa, jotka odottivat haudalla, sanoen: Älkää pelätkö, sillä tiedän, että etsitte Jeesusta, joka naulittiin ristille. Hän ei ole täällä: hän on noussut, kuten hän sanoi. Tulkaa ja katsokaa paikkaa, jossa Herra makasi, ja menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista ja on Galileassa.
  2. Juutalaiset sanoivat: Keiden naisten kanssa hän puhui? Vartijat sanoivat: Me emme tiedä, keitä he olivat. Juutalaiset sanoivat: Mihin aikaan tämä tapahtui? Vartijat vastasivat: Keskiyöllä. Juutalaiset sanoivat: Miksi ette ottaneet naisia kiinni? Vartija sanoi: Olimme kuin kuolleet kauhusta, ja me emme nähneet edes päivän valoa, kuinka me olisimme ottaneet heidät? Juutalaiset sanoivat: Niin totta kuin Herra elää, me emme usko teitä. Vartijat sanoivat juutalaisille: Näitte siinä miehessä niin monta merkkiä, ettekä uskoneet, kuinka te siis uskoisitte meitä? Todella oikein te vannotte ’niin totta kuin Herra elää’, sillä hän elää oikeasti. Me olemme kuulleet, että lukitsitte hänet, joka pyysi Jeesuksen ruumista, ja sinetöitte oven, ja kun te avasitte oven, ette löytäneet häntä. Antakaa siis meille Joosef ja me annamme teille Jeesuksen. Juutalaiset sanoivat: Joosef on lähtenyt omaan kaupunkiinsa. Vartijat sanoivat juutalaisille: Myös Jeesus on noussut, ja kuten olemme enkeliltä kuulleet, hän on Galileassa.
  3. Ja kun juutalaiset kuulivat nämä sanat, he olivat peloissaan, sanoen: Pitäkää huoli siitä, etteivät ihmiset kuule tätä eivätkä kääntyisi Jeesuksen puoleen. Ja juutalaiset kokoontuivat ja keräsivät paljon rahaa ja antoivat ne sotilaille sanoen: Sanokaa, kun me nukuimme, hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänen ruumiinsa. Ja jos hallitsija kuulee tästä, me ahdistamme häntä ja teemme teistä selvää. Ja he ottivat rahat ja tekivät niin kuin oli käsketty.

Luku 14.

  1. Nyt pappi nimeltä Phinees ja opettaja Addas ja leeviläinen Aggaeus (Ogias koptiksi, Egias latinaksi), tulivat Galileasta Jerusalemiin ja puhuivat synagoogan esimiehille ja papeille ja leeviläisille, sanoen: Me näimme Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa istumassa vuorella, jota kutsutaan nimellä Mamilch (Mabrech koptiksi, Mambre tai Malech latinaksi), ja hän sanoi opetuslapsilleen: Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa jokaiselle luodulle, että se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, hänet tuomitaan. [Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos paholaisia, puhuvat uusilla kielillä, he nostavat käärmeitä, jos he juovat jotain tappavaa, se ei vahingoita heitä: he laittavat päänsä sairaiden päälle ja he paranevat.] Ja vielä Jeesuksen puhuessa opetuslapsilleen, me näimme, kun hänet otettiin ylös taivaaseen.
  2. Vanhimmat ja papit ja leeviläiset sanoivat: Antakaa kunnia Israelin Jumalalle ja tunnustakaa hänelle: Näittekö ja kuulitteko te itse asiassa ne asiat, jotka te olette meille kertoneet? Ne, jotka kertoivat, sanoivat: Niin totta, kuin isiemme Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala elää, me kuulimme nämä asiat ja näimme, kun hänet otettiin ylös taivaaseen. Vanhimmat ja papit ja leeviläiset sanoivat heille: Oletteko tulleet tähän, että voisitte kertoa meille, vai tekemään sen, mitä olette luvanneet Jumalalle? Ja he sanoivat: Tekemään sen, mitä olemme luvanneet Jumalalle. Vanhimmat ja ylipapit ja leeviläiset sanoivat heille: Jos tulitte tekemään sen, mitä olette luvanneet Jumalalle, mikä on tämän älyttömän sadun tarkoitus, jota olette kertoneet koko kansan edessä? Pappi Phinees ja opettaja Addas ja leeviläinen Aggaeus sanoivat synagoogan esimiehille ja papeille ja leeviläisille: Jos nämä, mitä olemme puhuneet ja nähneet, ovat syntiä, katsokaa, olemme edessänne: tehkää meille, mitä näette hyväksi. Ja he ottivat lain kirjan ja vannottivat heitä etteivät he enää kertoisi kenellekään näitä sanoja: ja he antoivat heille syötävää ja juotavaa, ja laittoivat heidät ulos kaupungista: heille annettiin rahaa ja kolme miestä mukaan ja heidät lähetettiin kauas Galileaan, ja he erosivat rauhassa.
  3. Nyt kun nämä miehet olivat lähteneet Galileaan, ylipapit ja synagoogan esimiehet ja vanhimmat kokoontuivat yhteen synagoogassa, ja sulkivat portin, ja valittivat suureen ääneen: Mikä on tämä merkki, joka Israeliin on tullut? Mutta Amlas ja Kaifas sanoivat: Miksi olette murheellisia? Miksi itkette? Ettekö tiedä, että hänen opetuslapsensa antoivat haudan vartijoille paljon kultaa ja opettivat heitä sanomaan, että enkeli tuli ja vieritti kiven pois haudan ovelta? Mutta papit ja vanhimmat sanoivat: Olkoon niin, että hänen opetuslapsensa varastivat hänen ruumiinsa, mutta kuinka hänen sielunsa on mennyt hänen ruumiiseensa, ja kuinka hän voi olla Galileassa? Mutta he eivät voineet vastata tähän, ja sanoivat: Meille ei ole laillista uskoa ympärileikkaamattomia. Pitäisikö meidän uskoa sotilaita, että enkeli tuli taivaasta ja vieritti kiven pois haudan ovelta?

Luku 15.

  1. Ja Nikodeemus nousi ja seisoi kokouksen edessä, sanoen: Ettekö tiedä, oi Herran kansa, että miehet, jotka tulivat Galileasta, pelkäävät Jumalaa ja ovat todellisuuden miehiä, inhoten valhetta, ja rauhan miehiä? Ja he ovat valalla kertoneet teille sanoen: Me näimme Jeesuksen Mamilchin vuorella opetuslastensa kanssa, ja me kuulimme, että hän opetti heille ne asiat, jotka olette heiltä kuulleet, ja he sanovat, me näimme kuinka hänet otettiin ylös taivaaseen, Eikä kukaan kysynyt heiltä, millä tavalla hänet otettiin ylös. Sillä kuten pyhien kirjoitusten kirja opettaa, Elia otettiin myös ylös taivaaseen, ja Elisa huusi suurella äänellä, ja Elia heitti karvaisen viittansa Elisan ylle, ja Elisa löi viitalla Jordania ja kulki yli ja meni Jerikoon. Ja profeettojen pojat tapasivat hänet ja sanoivat: Elisa, missä on herrasi Elia? Ja hän sanoi, että hänet on otettu ylös taivaaseen. Ja he sanoivat Elisalle: Eikö henki ole ottanut häntä ja heittänyt jollekin vuorista? Mutta otetaan palvelijoita mukaan ja mennään etsimään häntä. Ja he ahdistivat Elisaa ja hän lähti heidän mukaansa, ja he etsivät häntä kolme päivää, eivätkä löytäneet: ja he tiesivät, että hänet oli otettu ylös. Ja nyt kuulkaa minua, lähdetään kaikille Israelin kukkuloille niin näemme, onko Jeesus jollain vuorella eikä taivaassa. Ja tämä puhe miellytti heitä kaikkia, ja he lähettivät miehiä kaikille vuorille etsimään Jeesusta, eivätkä he löytäneet häntä. Mutta he löysivät Joosefin Arimatiasta, eikä kukaan nostanut kättään häntä vastaan.
  2. Ja he kertoivat vanhimmille ja papeille ja leeviläisille, sanoen: Me kuljimme läpi koko Israelin, emmekä löytäneet Jeesusta, mutta me löysimme Joosefin Arimatiasta. Ja kun he kuulivat Joosefista, he iloitsivat ja antoivat kunnian Israelin Jumalalle. Ja synagoogan esimiehet ja papit ja leeviläiset kokoontuivat miettimään, kuinka he menettelisivät Joosefin kanssa, ja he ottivat paperia ja kirjoittivat Joosefille nämä sanat: Rauha sinulle. Me tiedämme, että olemme tehneet syntiä Jumalaa ja sinua vastaan, mutta sinä rukoilit Israelin Jumalaa, ja hän vapautti sinut käsistämme. Olet siis nyt turvassa. Sillä meillä on ongelmia, koska avattuamme oven, emme löytäneet sinua: ja me tiedämme, että pidimme pahan kokouksen sinua vastaan, mutta Herra auttoi sinua. Ja Herra itse ei tehnyt kokouksellemme mitään, oi isä Joosef, joka olet kunnioitettava kaikkien kansojen keskuudessa.
  3. Ja he valitsivat Iraelista seitsemän miestä, jotka olivat Joosefin ystäviä, jotka myös Joosef itse laski ystävikseen, ja synagoogan esimiehet ja papit ja leeviläiset sanoivat heille: Katsokaa, jos hän saa kirjeemme, ja lukee sen, tietäkää, että hän tulee kanssanne luoksemme: mutta jos hän ei lue sitä, tietäkää, että hän on suuttunut meille, ja toivottakaa hänelle rauhaa ja palatkaa luoksemme. Ja he siunasivat miehet ja antoivat heidän lähteä. Ja miehet tulivat Joosefin luokse ja tekivät hänelle kunniaa, ja sanoivat hänelle: Rauha kanssasi. Ja hän sanoi: Rauha teille ja koko Israelin kansalle. Ja he antoivat hänelle kirjeen, ja Joosef otti sen ja luki sen ja halasi kirjettä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: Siunattu olkoon Herra Jumala, joka on vapauttanut Iraelin vuodattamasta viatonta verta; ja siunattu olkoon Herra, joka lähetti enkelinsä ja suojasi minua siipiensä alla. Ja hän laittoi heille pöydän ja he söivät ja joivat ja lepäsivät siinä.
  4. Ja he nousivat ylös aikaisin ja rukoilivat: ja Joosef satuloi aasintamman ja meni miesten mukaan, ja he tulivat pyhään kaupunkiin, Jerusalemiin. Ja koko kansa tuli tapaamaan Joosefia ja huusi: Rauha sinulle, joka tulet. Ja hän sanoi kansalle: Rauha teille, ja kansa suuteli häntä. Ja kansa rukoili Joosefin kanssa, ja he olivat onnellisia hänen näkemisestään. Ja Nikodeemus otti hänet vastaan taloonsa, ja järjesti suuret juhlat, ja kutsui Hannaan ja Kaifaan ja vanhimmat ja papit ja leeviläiset taloonsa. Ja he söivät ja joivat onnellisina Joosefin kanssa. Ja kun he olivat laulaneet virren, kaikki menivät koteihinsa. Mutta Joosef jäi Nikodeemuksen taloon.
  5. Ja suraavana päivänä, mikä oli valmistautumispäivä, synagoogan esimiehet ja papit ja leeviläiset nousivat ylös aikaisin tulivat Nikodeemuksen talolle, ja Nikodeemus tapasi heidät ja sanoi: Rauha teille. Ja he sanoivat: Rauha sinulle ja Joosefille ja talollesi ja Joosefin talolle. Ja hän otti heidät taloonsa. Ja kokous aloitettiin, ja Joosef istui Hannaan ja Kaifaan välissä, eikä kukaan sanonut hänelle sanaakaan. Ja Joosef sanoi: Miksi te olette kutsuneet minut? Ja he pyysivät Nikodeemusta puhumaan Joosefille. Ja Nikodeemus avasi suunsa ja sanoi Joosefille: Isä, sinä tiedät, että lääkärit ja papit ja leeviläiset etsivät sinulta opetusta. Ja Joosef sanoi: Kysykää. Ja Hannas ja Kaifas ottivat lain kirjan ja vannottivat Joosefia sanoen: Anna kunnia Israelin Jumalalle ja tunnusta hänelle: [että et salaa meiltä sanaakaan. Ja Joosef sanoi: En salaa teiltä sanaakaan.] Ja he sanoivat hänelle: Me olimme raivoissamme, kun pyysit Jeesuksen ruumista ja käärit sen puhtaisiin kankaisiin ja hautasit. Ja tästä syystä me laitoimme sinut vartioituun, ikkunattomaan taloon, lukitsimme ja sinetöimme ovet ja vartijat pitivät huolta talosta. Ja viikon ensimmäisenä päivänä me avasimme sen, emmekä löytäneet sinua, ja meille tuli ongelmia ja ihmetys laskeutui koko Herran kansaan eiliseen saakka. Siksi nyt, kertoisitko meille, mitä sinulle tapahtui?
  6. Ja Joosef sanoi: Valmistautumispäivänä noin kymmenennellä tunnilla te lukitsitte minut, ja olin siellä koko sapatin. Ja keskiyöllä seisoessani rukoilin, ja talo, johon minut lukitsitte, nousi ylös neljästä kulmastaan, ja näin kuin valon välähdyksen silmissäni, ja pelolla täytettynä putosin maahan. Ja minua otettiin kädestä, ja vietiin pois paikasta, jossa putosin; ja vettä vuodatettiin päälleni päästäni jalkoihin, ja voiteen tuoksu tuli sieraimiini. Ja hän pyyhki kasvoni ja suuteli minua ja sanoi minulle: Älä pelkää, Joosef: avaa silmäsi ja katso, kuka puhuu kanssasi. Ja minä nostin katseeni ja näin Jeesuksen, ja kaaduin, ja luulin, että se oli henki, ja minä näin käskyt, ja hän lausui ne kanssani. Ja te ette ole tietoisia siitä, että henki, joka tapaa ihmisen ja kuulee käskyt, pakenee heti. Ja kun olin ymmärtänyt, että hän lausui ne kanssani, sanoin hänelle: Rabbi Elia? Ja hän sanoi minulle: En ole Elia. Ja minä sanoin: Kuka olet, Herra? Ja hän sanoi minnulle: Minä olen Jeesus, jonka ruumiin pyysit Pilatukselta, vaatetit minut puhtailla kankailla ja peitit kasvoni käärinliinalla, ja laitoit minut uuteen hautaan ja vieritit suuren kiven luolan ovelle. Ja minä sanoin hänelle, joka puhui kanssani: Näytä minulle paikka, johon laitoin sinut. Ja hän otti minut ja vei paikkaan, johon laitoin hänet, ja kankaat olivat siellä ja käärinliina hänen kasvoillaan. Ja minä tiesin että hän oli Jeesus. Ja hän otti minua kädestä ja vei minut keskelle taloani, ovien ollessa suljettuina, laittoi minut vuoteeseeni ja sanoi: Rauha kanssasi. Ja hän suuteli minua ja sanoi: Ennen kuin 40 päivää on kulunut, älä poistu talostasi: sillä katso, minä menen veljieni luokse Galileaan.

Luku 16.

  1. Ja kun synagoogan esimiehet ja papit ja leeviläiset kuulivat nämä Joosefin sanat, he tulivat kuin kuolleiksi ja putosivat maahan, ja he paastosivat yhdeksänteen tuntiin saakka. Ja Nikodeemus ja Joosef tekivät Kaifaan, Hannaan, pappien ja leeviläisten olon paremmaksi sanoen: Nouskaa ja seisokaa jaloillanne, maistakaa leipää ja vahvistakaa sielujanne, sillä huomenna on Herran sapatti. Ja he nousivat ja rukoilivat Jumalaa ja söivät ja joivat, ja lähtivät jokainen kotiinsa.
  2. Ja sapattina opettajat ja papit ja leeviläiset istuivat ja kyselivät toisiltaan sanoen: Mikä on tämä viha, joka on tulossa yllemme? Sillä me tunnemme hänen isänsä ja äitinsä. Opettaja Leevi sanoi: Minä tiedän, että hänen vanhempansa pelkäävät Jumalaa, pitävät lupauksensa ja maksavat kymmenykset kolmesti vuodessa. Ja kun Jeesus syntyi, hänen vanhempansa toivat hänet tänne ja uhrasivat Jumalalle. Ja kun suuri opettaja Simeon otti hänet käsivarsilleen hän sanoi: Nyt annat, Herra, palvelijasi lähteä rauhassa, sillä silmäni ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen edestä, valoksi valaisemaan pakanoita ja kansasi Israelin kunniaksi. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi hänen äidilleen Marialle: Minä annan sinulle hyvän sanoman tästä lapsesta. Ja Maria sanoi: Hyvän, herrani? Ja Simeon sanoi hänelle: Hyvän. Katso, hänet on asetettu monille Israelissa, jotka lankeavat ja nousevat uudelleen, ja merkiksi niille, jotka puhuvat häntä vastaan: ja miekka tulee lävistämään sinunkin sydämesi, niin että monien sydämien ajatukset voivat tulla paljastetuiksi.
  3. He sanoivat opettaja Leeville: Kuinka sinä tiedät näitä asioita? Leevi sanoi heille: Ettekö tiedä, että minä opin lain häneltä? Kokous sanoi hänelle: Me haluaisimme tavata isäsi. Ja he menivät tapaamaan hänen isäänsä, ja kysyivät häneltä, ja hän sanoi heille: Miksi te ette usko poikaani? Siunattu ja oikeamielinen Simeon, hän opetti lain hänelle. Kokous sanoi: Rabbi Leevi, onko se sana totta, jonka olet puhunut? Ja hän sanoi: Se on totta. Sitten synagoogan esimiehet ja papit ja leeviläiset sanoivat keskenään: Tulkaa, lähdetään Galileaan niiden kolmen miehen luokse, jotka tulivat ja kertoivat meille hänen opettamisestaan ja ylösotostaan, ja annetaan heidän kertoa, kuinka he näkivät hänen ylösottonsa. Ja tämä sana miellytti heitä kaikkia, ja he lähettivät kolme miestä Galileaan, jotka he olivat aiemmin lähettäneet sinne heidän kanssaan, ja sanoivat heille: Sanokaa Rabbi Addasille ja Rabbi Phineesille ja Rabbi Aggaeukselle: Rauha teille ja kaikille teidän kanssanne. Koska keskuudessamme on noussut niin paljon kysymyksiä, meidät on lähetetty luoksenne kutsumaan teidät tähän Jerusalemin pyhään paikkaan.
  4. Ja miehet menivät Galileaan ja löysivät heidät istumasta ja miettimästä lakia, ja toivottivat heille rauhaa. Ja Galilealaiset miehet sanoivat heidän luokseen tulleille: Rauha koko Israelille ja rauha teille. Miksi olette tulleet? Ja he vastasivat: Kokous kutsuu teitä pyhään kaupunkiin Jerusalemiin. Ja kun miehet kuulivat, että kokous on kutsunut heidät, he rukoilivat Jumalaa ja istuivat alas aterioimaan miesten kanssa, ja he söivät ja joivat, ja nousivat ja saapuivat rauhassa Jerusalemiin.
  5. Ja seuraavana päivänä kokoonnuttiin synagoogassa, ja he kuulustelivat heitä, sanoen: Näittekö todellakin Jeesuksen istuvan Mamilchin vuorella, kun hän opetti yhtätoista opetuslastaan, ja näittekö hänen ylösottonsa? Ja miehet vastasivat: Me näimme hänen ylösottonsa, kuten me teille kerroimme.
  6. Hannas sanoi: Eristäkää heidät toisistaan, niin että näemme, sopivatko heidän kertomuksensa yhteen. Ja he eristivät heidät toisistaan, ja kutsuivat Addasin ensin ja sanoivat hänelle: Kuinka näit Jeesuksen otettavan ylös? Addas sanoi: Kun hän vielä istui Mamilch-vuorella ja opetti opetuslapsiaan, me näimme pilven, joka peitti hänet ja hänen opetuslapsensa: ja pilvi kantoi hänet ylös taivaaseen, ja hänen opetuslapsensa makasivat kasvoillaan maassa. Ja he kutsuivat pappi Phineesin ja Aggaeuksen, ja he vastasivat samalla tavalla. Ja kokous sanoi: On kirjoitettu Mooseksen laissa: Kahden tai kolmen suusta jokainen sana on vahvistettu. Opettaja Abuthem (Bouthem kreikaksi, Abudem latinaksi, Abuden arameaksi, Abuthen koptiksi) sanoi: On kirjoitettu laissa: Eenok vaelsi Jumalan kanssa, eikä häntä enää ollut, koska Jumala otti hänet. Opettaja Jaeirus sanoi: Olemme myös kuulleet pyhän Mooseksen kuolemasta, mutta emme ole nähneet häntä; sillä Herran laissa on kirjoitettu: Ja Mooses kuoli Herran suussa, eikä kukaan ole tiennyt hänen haudastaan tähän päivään saakka. Ja Rabbi Leevi sanoi: Mitä varten Rabbi Simeon sanoi Jeesuksen nähtyään: Katso, hänet on asetettu monille Israelissa, jotka lankeavat ja nousevat uudelleen, ja merkiksi niille, jotka puhuvat häntä vastaan? Ja Rabbi Iisak sanoi: On kirjoitettu laissa: Katso, minä lähetän viestintuojani kasvojenne eteen, joka kulkee teidän edellänne pitäen teidät kaikilla hyvillä teillä, sillä minun nimeni on hänessä.
  7. Sitten sanoivat Hannas ja Kaifas: Olette sanoneet hyvin asiat, jotka on kirjoitettu Mooseksen laissa, että kukaan ei nähnyt Eenokin kuolemaa, eikä kukaan nimittänyt Mooseksen kuolemaa. Mutta Jeesus puhui Pilatuksen edessä, ja me tiedämme nähneemme, että hän sai iskuja ja hänen kasvoilleen syljettiin, ja sotilaat laittoivat hänelle orjantappurakruunun ja hän sai tuomion Pilatukselta, ja hänet ristiinnaulittiin pääkallonpaikassa kahden varkaan kanssa, hänelle annettiin etikkaa sienestä ja sotilas Longinus lävisti hänen kylkensä keihäällä, ja tuo kunnioitettava isämme Joosef pyysi hänen ruumistaan, ja kuten hän sanoi, hän nousi uudestaan, ja kolme opettajaa sanoo nähneensä kuinka hänet otettiin ylös taivaaseen, ja että Rabbi Leevi todisti Rabbi Simeonin puheet ja sen, että hän sanoi: Katso, hänet on asetettu monille Israelissa, jotka lankeavat ja nousevat uudelleen, ja merkiksi niille, jotka puhuvat häntä vastaan. Ja kaikki opettajat sanoivat kaikelle Herran kansalle: Jos tämä on tapahtunut Herrasta, ja se on ihmeellistä silmissämme, te tulette varmasti tietämään, oi Jaakobin heimo, että on kirjoitettu: Kirottu on jokainen puuhun ripustettu. Ja toinen kirjoitus opettaa: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta ja maata, menehtyvät. Ja papit ja leeviläiset sanoivat toisilleen: Jos hänen muistonsa kestää Sommosiin (Soum koptiksi) jota kutsutaan Jobeliksi (Jubilee) {riemuvuosi}, tietäkää, että hän tulee olemaan ikuisesti ja nostamaan itselleen uuden kansan. Sitten synagoogan esimiehet ja leeviläiset varoittivat kaikkea Israelia sanoen: Kirottu on mies, joka palvoo ihmiskätten töitä, ja kirottu on se, joka palvoo luotuja Luojan rinnalla. Ja koko kansa sanoi: Aamen, aamen. Ja koko kansa lauloi virren Herralle ja sanoi: Siunattu olkoon Herra, joka on antanut Israelille kaiken sen, mistä on puhunut. Ei ole pudonnut maahan yksikään hänen kaikista hyvistä sanoistaan, jotka hän puhui palvelijalleen Moosekselle. Herra, meidän Jumalamme on kanssamme kuten hän oli isiemme kanssa: ei anneta hänen hylätä meitä. Eikä anneta hänen tuhota meitä kääntämästä sydämiämme hänen puoleensa, kulkien hänen teitään ja pitäen hänen käskynsä ja tuomionsa jotka hän on isillemme säätänyt. Ja Herra olkoon Kuningas yli kaiken maan sinä päivänä. Ja meillä on yksi Herra ja hänellä yksi nimi, Herra, meidän Kuninkaamme: Hän tulee pelastamaan meidät.

Ei ole mitään muuta kuin sinä, oi Herra. Olet suuri, ja suuri on nimesi.

Paranna meidät, oi Herra, voimallasi, ja me tulemme parannetuiksi.

Pelasta meidät, Herra, ja me tulemme pelastetuiksi, sillä olemme osasi ja perintösi.

Eikä Herra hylkää kansaansa suuren nimensä tähden, sillä Herra on alkanut tehdä meistä kansaansa.

Ja kun he olivat laulaneet tämän virren, he lähtivät kaikki koteihinsa ylistäen Jumalaa.