Naahum, targum
KR1933 pohjatekstillä, targumin erot kursiivilla.
Luku 1.
Ennustus kirouksen maljasta, joka annetaan Niinivelle juotavaksi. Joona, Amittain poika, profeetta Gath-Hefer’stä, profetoi jo aikaisemmin sitä vastaan, ja se teki parannuksen synneistään, ja kun se teki jälleen syntiä, sitä vastaan profetoi Naahum, Beth-Koshi’sta, niin kuin on kirjoitettu tässä kirjassa.
2. Jumala on tuomari, ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja hänen edessään on valtava voima. Herra kostaa kansansa vihollisille, ja pitää tulista vihaa vihamiehillensä.
3. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, ja hän antaa anteeksi niille, jotka palaavat hänen lakiinsa, mutta Herra ei jätä rankaisematta niitä, jotka eivät palaa. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja synkkä pilvi on polku hänen edessään.
4. Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hän ehdyttää. Mathnan ja Karmel ovat autioina, ja Libanonin metsä kuihtuu.
5. Vuoret järkkyvät hänen edessänsä ja kukkulat halkeavat osiin. Hänen edessään maa autioituu, maanpiiri ja kaikki sen asuvaiset.
6. Jos maailma näin järisi silloin, kun hän ilmestyi rakkaudessaan antamaan lain kansalleen, silloin, kun hän ilmestyy vihassaan kostamaan kansansa vihollisille, kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä.
7. Hyvä on Herra Israelille, että he turvautuisivat häneen ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka hänen sanaansa luottavat.
8. Mutta vihan hehkussa ja suuressa suuttumuksessa hän tekee lopun niistä kansakunnista, jotka nousivat ja hävittivät koko pyhäkön; ja vihamiehiänsä hän vie helvettiin.
9. Te kansakunnat, jotka olette Israelia ryöstäneet – mitä te luulette olevanne Herran edessä? Lopun hän teistä tekee: lohdutus ahdingon jälkeen ei nouse kahta kertaa teitä varten, niin kuin on nouseva Israelia varten.
10. Sillä niiden kansakuntien johtajat, jotka ryöstivät Israelia, ja saivat heitä kulkemaan harhaan, niin kuin viini johtaa harhaan, heidät syö tuli niinkuin kuivat oljet - kokonansa.
11. Sinusta, Niinive, on lähtenyt se kuningas, jolla on paha mielessä Herran kansaa vastaan, turmion hankitsija.
12. Näin sanoo Herra: Olkoot ne kansakunnat, jotka kokoontuvat sinua sortamaan, Jerusalem, kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, ja vaikka he kulkevat Tigris-virran yli ja ylittävät Eufratin ja tulevat sinua ahdistamaan, ja jos minä olenkin vaivannut sinua, en minä sinua enää vaivaa.
13. Nyt minä särjen niiden kansakuntien ikeen painamasta sinun niskaasi, ja katkaisen sinun kahleesi.
14. Mutta sinusta, Assyrian kuningas, on Herra antanut käskyn: Ei ole enää sinun nimellesi muistoa. Minä hävitän sinun jumalasi temppelistä veistetyt ja valetut jumalankuvat. Minä teen sinulle sinne haudan, sillä tällainen on minulle helppoa.
15. Katso, jo ovat Israelin maan vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sillä ei tule enää sinun kimppuusi pahan tekijä, hän on hävitetty kokonansa".
Luku 2.
He tulivat ja levittäytyivät maasi ylle, asettivat piiritykset sinua vastaan, asettivat vartijoita poluillesi; vahvista niskasi, kokoa kaikki voimasi.
2. Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin voiman, suuruutensa Israelille, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet ne kaupungit, joista he iloitsivat.
3. Niiden sankariensa kilvet ovat punaiset, urhot purppurapukuiset, vaunut tulen kautta valmistettuja näytöstä varten, ja heidän sotajoukkojensa päälliköt ovat koristeellisissa vaatteissa.
4. Vaunut ajelevat edestakaisin kaduilla, niiden aseiden ääni kaikuu toreilla; ne ovat nähdä kuin tulenliekit, ne kiitävät kuin salamat.
5. He osoittavat omat johtajansa. Ne tulevat niin, että kaatuilevat, kaatavat muurin ja rakennetut tornit.
6. Sillat on aukaistu, kuningas vapisee palatsissaan.
7. Kuningatar istuu jätekasassa, hänet viedään pois, pakkosiirtolaisten kanssa; ja sen orjattaret huokailevat, kulkevat hänen perässään, kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.
8. Niinive on ollut kuin vetten täyttämä lammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! - "Seis! Seiskää!" Mutta yksikään ei käänny ja seisahdu.
9. Ryöstäkää hopeata, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, ylen paljon kaikkinaisia kalliita kaluja. -
10. Ryöstettynä kaikki, typötyhjänä, portti avoinna viholliselle! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat peitetyt mustalla peitteellä, niin kuin pata peitetään.
11. Missä on nyt kuninkaiden tyyssija, ruhtinaiden syöntipaikka, jossa kuningas käyskenteli, jonne he jättivät lapsensa kuin leijona, joka viipyy turvassa saaliinsa vierellä, kenenkään peloittelematta?
12. Kuninkaat toivat saalista puolisoilleen, ryöstösaalista lapsilleen, ja heidän varastohuoneensa täytyyivät ryöstösaaliista ja linnat saaliista.
13. Katso, minä lähetän vihani kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, poltan tulellai sinun vaunusi, ja sinun ruhtinaasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä sinun kaupankäyntisi, eikä kuulla enää sinun sanansaattajaisi ääntä.
Luku 3.
Voi kaupunkia, joka vuodattaa viatonta verta, joka on täpötäynnä valhetta ja raastosaalista; ei taukoa tappaminen!
2. Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,
3. ratsumies sytyttää liekin, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Paljon tapettuja, läjittäin ruumiita, loppumatta raatoja! Heidän raatoihinsa lankeillaan.
4. Kaikki tämä sen suuren kaupungin kapinan tähden, joka oli kuin katuja kulkeva portto; tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat epäjumalillaan, kuningaskunnat velhouksillansa.
5. Katso, minä lähetän vihani yllesi, sanoo Herra Sebaot, paljastan sinun syntiesi häpeän kasvojesi yli ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi, valtakunnille sinun häpeäsi.
6. Ja minä viskaan kauhistuksia sinun päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut halveksittavaksi kaikkien niiden silmissä, jotka sinut näkevät.
7. Ja kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi, mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"
8. Oletko sinä parempi, kuin oli se suuri Aleksandria, joka sijaitsee virtojen ääressä, vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?
9. Sen liittolaisena oli Etiopia ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset.
10. Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin nuorukaisia murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.
11. Myös sinä olet kuin juopuva ja hävitettävä; myös sinä olet etsivä apua vihamiehen uhatessa.
12. Kaikki sinun kaupunkisi ovat kuin viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun. Ja syötäväksi kelpaavat, kuivatut viikunat, jäävät siihenkin jäljelle.
13. Katso, kansasi, mikä sinulla on, on heikkoja naisia. Sinun maasi portit ovat selkoselällään sinun vihamiehillesi. Tuli kuluttaa sinun turvapaikkasi.
14. Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista kaupunkejasi, kasvata valtaasi, alista maan liejuun, vahvista rakennelmiasi!
15. Kansakunnat, jotka ovat kuin tuli, ovat sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava, kansakuntien sotajoukot, jotka ovat lukuisat kuin syöjäsirkat, kokoontuvat sinua vastaan, he peittävät sinut heinäsirkkaparven lailla, siellä sinä saat makailla paljaana – heinäsirkkaparven alla!
16. Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet: niin kuin syöjäsirkat, jotka ryöstävät ja lentävät pois.
17. Katso, kilpesi hohtavat kuin heinäsirkat, ja päämiehesi ovat kuin sirkkaparvea, joka asettuu seinustoille kylmänä päivänä; kun aurinko on noussut, ne hajaantuvat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.
18. Sinun voimallisesi, Assurin kuningas, ovat tuhoutuneita, sinun sotajoukkosi ovat lähteneet pakkosiirtolaisuuteen. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.
19. Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, paukuttavat sinulle käsiänsä, he riemuitsevat. Sillä ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi ruoska?