Laulujen Laulun salattu selitysteos

Midrash HaNe'Elam al Shir HaShirim, teoksesta Zohar Hadash. Vaikka terminä Zohar Hadash tarkoittaa "Uusi Zohar", teksti on kuitenkin pohjaltaan vanhempi kuin varsinainen Zohar, ja koostuu toisentyyppisistä materiaaleista. Suomennettu helmikuussa 2022.

Rabbi Rehumai aloitti, "Ruach [henki, tuuli] Adonai lepää hänen yllään, ruach chokma u'binah [viisauden ja ymmärryksen henki], ruach etzah u'gvura [neuvon ja voiman henki], ruach daat ve'yiraat Adonai [tiedon ja Jumalanpelon henki]" (Jes.11:2). Tässä on neljä henkeä - ruchot, eikä kukaan ole liittänyt niitä keneenkään muuhun kuin messiaskuninkaaseen. Mutta katso, kirjoitettu on, "mi'arba ruchot boi, ha'ruach" - "neljästä hengestä tule, oi henki" (Hes.37:9). Neljästä hengestä - tämä on täydellinen ruach.

Hänelle sanottiin, "kuinka tämä toteutuu?"

Hän vastasi, "tämä syntyy rakkaudesta, suudelmassa. Kuinka? Rakkauden suudelma toteutuu suun kautta. Ruach yhtyy ruach'iin, molemmilla on näin kaksi, hänen ruach ja toisen ruach - molempien mukana näissä neljässä. Vielä enemmän miehen ja naisen kohdalla, kun he yhtyvät, on neljä yhdessä. Lapsi, joka niistä lähtee - ruach tulee neljästä ruchot. Tämä on sitä, mitä kirjoitettu on, "mi'arba ruchot boi, ha'ruach" - "neljästä hengestä tule, oi henki" (Hes.37:9).

Rabbi Berekiah kertoi; minä istuin sen suuren kaupungin, Rooman, portilla, kun näin erään miehen tulevan. Minä lähestyin häntä, ja toin hänet kotiin. Minä selitin hänelle Raamattua, Mishnaa, Toseftaa ja Aggadaa - eikä hän saanut niistä mitään. Minä kasvatin häntä, mutta häneltä ei tullut mitään vastausta. Sitten hän heittäytyi alas oven taakse, ja haihtui pois. Minä kuiskasin, "hän voi syödä yhdessä koiran kanssa."

Sillä tätä sanoi rabbi Manyumi, se vanhin Gush Halav -kylästä; mikä on merkitys Jesajan jakeesta 56:11, "koirat ovat azzei nefesh, itsepäisiä, kykenemättömiä ymmärtämään"? Nämä ovat sellaisia maallikkoja, jotka ovat azzei panim, itsepäisiä, kuin koira. Itsepäinen kuin koira? Mitä tämä tarkoittaa? Että he eivät pysty ymmärtämään, koska Jumala ei ole laittanut Hänen pyhyyttään heidän keskuuteensa. Siksi heitä sanotaan itsepäisiksi, ja siksi hän saa syödä yhdessä koiran kanssa.

Kun hän heräsi, hän nousi ja lähestyi minua ollessani pöydällä. Hän kumarsi päätään alaspäin, eikä sanonut mitään. Minä katsoin - ja näin naurua hänen silmissään. Hän sanoi minulle, "sinä olet varmasti eksynyt pois Herrasi tieltä, sillä hän laittoi pöydän valmiiksi jo ennenkuin Adam saapui, ennenkuin hän käski tai tutki häntä yhtään (Tosefta Sanhedrin 8:9). Jos jatkat tällä tiellä, sinun lapsesi eivät kestä sinua!" Mutta hän perääntyi tuosta heti, ja sanoi, "lapsesi elävät, ja kestävät sinua."

Minä kysyin häneltä, "miksi peräännyt sanoissasi?" Hän vastasi, "on kiellettyä kirota itseään, vielä enemmän toista. Oppineen kirous täyttyy, vaikka olisi ehdollinen" (Makkot 11a). Minä sanoin, "näin on, kuten kirjoitettu on, "keneltä jumalasi löytyy, älköön eläkö" (1Moos.31:32), ja se täytyyi. Mutta sinä - minähän tutkin sinua - sinun kirouksesi on merkityksetön!"

Hän aloitti, sanoen "ja nyt, jospa kestäisit heidän syntinsä! Ja jos et, pyyhi minutkin siitä kirjastasi, johon kirjoitat" (2Moos.32:32). Tämä kirous ilmoitettiin ehdollisena. Jumala poisti heidän syntinsä Mooseksen tähden, mutta sen seurauksena hänet pyyhittiin pois siitä Tooran lukujaksosta, jossa käsketään tekemään mishkan, ilmestysmaja (Tetzaveh, 2Moos.27:20-30:10). Mooseksen nimi olisi kuulunut olla jokaisessa käskyssä ja jokaisessa sanassa, mutta se pyyhittiin pois koko lukujaksosta. Esimerkki siitä, kuinka oppineen ehdollinenkin kirous täyttyy.

"Kun minä ymmärsin, millainen hän on, nousin ylös ja asetin hänet istumaan pöydän päähän. Minä sanoin hänelle, "mutta Mooseshan sanoi nämä sanat vasta tuon parashat Tetzaveh jälkeen!" Hän vastasi, "Toorassa ei ole 'aikasemmin' tai 'myöhemmin'."

Minä kyselin häneltä kysymyksiä Raamatusta, Mishnasta, Toseftasta ja Aggadasta, ja hän osasi ne kaikki todella hyvin. Kysyin häneltä, "miksi et vastannut silloin alussa, kun kyselin näitä sinulta?" Hän vastasi, "olin aivan väsynyt, se esti minua. En ollut nukkunut kahteen päivään, mutta nyt uni sai minut valtaansa. Siksi en jaksanut vastailla."

Kun hän oli syönyt ja juonut, hän aloitti sanoen Shir, Laulujen Laulun ensimmäinen sana on isolla Shin-kirjaimella. Aakkosten toiseksi viimeinen kirjain. Tooran ensimmäinen sana, Bereshit, alkaa suurella beit-kirjaimella, aakkosten toisella kirjaimella. Mikä on tämän selitys? Shin on taivaallisen merkavan salaisuus, ja siksi siinä on kolme pylvästä. Sillä ne patriarkat ovat merkava, ja koko Laulujen Laulu on yhtä taivaallisen merkavan salaisuutta - siksi se alkaa kirjaimella Shin. Beit [talo] on maailman koti, maailma perustuu siihen.

Tällä tavalla, kirjojen aluissa on näitä neljä. Niiden kirjoitustyylin ja erilaisten salaisuuksiensa mukaan, kirjoitetaan nämä alkukirjaimet. Nämä kirjaimet ovat suuria, ne kohoavat yli muiden kirjainten. Ja tuo kirjain on jokaisen sen kirjan salaisuus. Ne ovat Alef aikakirjojen alussa, beit ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa, mem sananlaskujen kirjan alussa, ja shin tämän Laulujen Laulun alussa. Nämä neljä suurta, ensimmäistä kirjan kirjainta - joka tuntee ne, tuntee koko sen kirjan salaisuuden. Sillä Laulujen Laulu on kirjoitettu tuohon kirjaimeen, se kirjain opettaa koko teoksen salaisuuden.

Alef, ihmisen, Adam, kuva ja salaisuus. Ihminen kahdella tavalla. Kaiverrettu pääksi yli kaiken, sillä huippu on kruunattu, halliten koko kirjoitusta, kruunattu levitäkseen alas. Kirjain vav on Adamin kuva ja salaisuus, täydellisyydessään. Hän ja hänen puolisonsa, dalet, pitäen kiinni hänestä, muodostavat Adamin täydellisyyden.

Mutta on toinenkin näkökulma. Vav on Adamin muodon keskellä, ja siihen liittyy molemmille puolille jud-kirjaimet, käsivarsien mukaan muotoiltuina, toiselle puolelle ja tälle puolelle. Tämä on alef, Adamin muotoa ja salaisuutta. Siksi alef on kirjoitettu Aikakirjojen alkuun isommalla. Tämä kirja tekee Adamia täydelliseksi hänen sivuillaan, ja hänen tasoillaan, hänen jälkeläistensä kautta - Adam, kokonaan täydellinen. Beit tarkoittaa sanana taloa, se on koko maailman talo. Ympäröity kolmelta suunnalta, ja ylhäältä ja alhaalta, koko luomakunta on siinä kuin yhtenä. Kolme suuntaa koko maailmalle, mutta pohjoinen jää muotoilematta, sillä se on sitä pahan aluetta, jossa kaikki maailman pahuus asustaa. Tämä on sitä, mitä kirjoitettu on, "pohjoisesta avautuu pahuus" (Jer.1:14). Koska beit on talo, ja koko maailman rakenne, se on kirjoitettu isolla kirjaimella Toorakäärön alkuun, kuvatakseen koko teosta.

Tämä kirja on valmistettu niinkuin luomistyö, sen 42-kirjaimisen nimen salaisuuden kautta - sen, mikä on luomistyössä sisällä. Sen seurauksena tuo kirja alkaa kirjaimella beit [2], ja päättyy kirjaimeen mem [40], sillä koko kirja on korotettu tämän 42-kirjaimisen nimen salaisuuden kautta.

Kirjain mem on avaus täydellisen naisen salaisuudelle. Soturinainen, Eshet Chail (Snl.31:10), kruunattu omalla kruunullaan. Koko Sananlaskujen kirja, Mishlei, on tästä. Se ei ole mitään muuta kuin tämän soturinaisen ylistystä, laittaakseen miesten ajatuksen järkiinsä, ja varoitukseksi pahaa naista vastaan. Tämä on sitä, mitä on kirjoitettu, "suojellakseen sinua pahalta naiselta", eshet ra (Snl.6:24), ja saadakseen sinut lähemmäs tuota soturinaista ylhäisen elämäntyylin kautta. Siten se suuri mem tämän kirjan alussa kertoo siitä, että koko kirja jatkaa tämän salaisuuden äärellä.

Shin tulee yhdeksi sen taivaallisen merkavan salaisuudessa. Sillä ne isät ovat se taivaallinen merkava - Abraham ja Iisak yhdessä, tämä pitää sisällään tuon, tuo pitää sisällään tämän. Jakob tulee keskelle, tasapainottaen molemmat puolet. Näin ne ovat kaikki yhdessä, siinä korkeamman maailman salaisuudessa.

Mutta sen seurauksena; tämä ylistys on - koko Laulujen Laulu - on siinä taivaallisen merkavan salaisuudessa, se sitoutuu siihen kuninkaaseen, joka omistaa rauhan, ja siksi se on enemmän korotettua. Se liittyy kuninkaaseen heti kirjan alusta ja osoittaa, että koko teos kulkee eteenpäin tällä salaisuudella kaunistettuna. Tämän salaisuuden kautta tämä kirjain tuo esille koko kirjan suuruutta.

"Sillä hetkellä minä nousin ja suutelin häntä, ja pyysin häneltä anteeksi. Ja hän antoi minulle anteeksi."

Hän aloitti sanoen, "Älä anna suusi saattaa lihaasi syntiseksi, äläkä sano enkelin edessä: "Se oli erehdys"; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun äänestäsi ja tehdä tyhjäksi sinun kättesi työt?" (Saarnaaja 5:5). Kuinka varovainen ihmisen täytyykään olla tässä maailmassa! Ystäväni kysyivät minulta tästä jakeesta, sillä eikö siinä pitäisi olla, että 'saattaa sielun syntiseksi', kuten kirjoitettu on, "sielu, joka tulee syntiseksi" (3Moos.4:2). Missään ei sanota, että liha tulee syntiseksi, vaan sielu, ja tämä kuuluisi tähänkin.

Tässä on selitystä; miehen on kiellettyä puhua irstaasti, edes vaimonsa kanssa, sillä tällainen aiheuttaa erektion ja johtaa kohti muita huonoja ajatuksia. Sitten hän pui omalla puimatantereellaan ja kylvää jotain vierasta. Tästä on kirjoitettu, "älä anna suusi saattaa lihaasi syntiseksi". Tämä viittaa pyhään lihaan, kuten kirjoitettu on, "olkoon minun liittoni teidän lihassanne, ikuisena liittona" (1Moos.17:13).

"Älä sano enkelin edessä", sen enkelin, joka kulkee oikealla puolella - älä puhu sellaisia sanoja, joilla ei ole merkitystä. Puhu ennemmin lempeitä ja punnittuja sanoja. Miksi? "se oli erehdys", ja erehdyksestä täytyy uhrata jotain.

"Tehdä tyhjäksi kättesi työt", lihan synnin tähden. Mikä tämän selitys on? Helvetin voimat eivät voi vaikuttaa sellaiseen, joka kantaa pyhää lihaa, niin kauan kuin hän pitää siitä huolta. Mutta jos hän ei suojele sitä, häneltä otetaan se pois, se tuhoutuu, ja tämäkin oli ihmisen käden työtä. Viedään helvettiin, eikä ole perusteita päästä pois. Nyt, sinä, ole todella tarkka siitä, että kunnioitat toista enemmän kuin itseäsi.

Rabbi Yehoshua aloitti sanoen, "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Adonai Tsevaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani" (Ps.84:4). Lintusesta me olemme oppineet, että Jumala muotoili pyhät maat ja maiden rajat, jotka ovat arvokkaampia kuin muut asuinsijat. Kaikki on valmistettu ihmisen mallin mukaan, sillä Jumala seuloi tuota siementä, niinkuin siiviläjn käyttäjä ja kuin kylväjä, olkia tuolle puolelle, viljaa tälle puolelle, kunnes vehnä uudistuu omalle paikalleen.

Samalla tavalla, Jumala otti lunta kirkkautensa valtaistuimen alta. Se lumi lämpeni monilla eri tavoilla, ja sitten hän heitti sen naisen vesiin. Sen seurauksena, nainen ei hedelmöity, ennenkuin vedet lähtevät liikkeelle, ja noihin vesiin mies laittaa lunta - siementä, joka jähmettyy nopeammin kuin naisen, aivan kuten lumi on veteen verrattuna.

Sen jälkeen, kun Jumala heitti se niihin vesiin, hän seuloi sen, ja hajaannutti sitä. Ensin hän valmisti navan, yhden pisteen, siitä lumesta muotoillen. Tuo napa on Siionin nekuda. Sieltä alkoi lähteä neljä ulottuvuutta neljään maailman suuntaan; itään, länteen, pohjoiseen ja etelään. Itään lähtevästä ulottuvuudesta muodostuu ydin, alkaen idästä, päättyen länteen. Tuo ydin on Israelin maa, joka on kirjoitettu hänen kirjaimillaan Adoni, alef dalet nun jud - Herra, koko maailman Herra. Etelään lähtevästä ulottuvuudesta - kaikista puhtain kaikesta lumesta ja sen voimasta - muodostuu oikea käsi. Tämä on paras ilo, se Edenin puutarha, johon se ensimmäinen Adam asetettiin, sielun onnellisuudeksi. Se kätketty ja piilotettu oikea puoli maailmasta. Pohjoiseen lähtevästä ulottuvuudesta muotoiltiin ja luotiin vasen käsi. Tämä on helvetti - sen lumen tähteistä - pahantekijöiden sielujen kärsimykseksi.

Pää valmistettiin taivaissa, mutta maailma oli ilman päätä siihen saakka, kunnes temppeli rakennettiin. Kun tuo asumus pystytettiin, pää nousi pystyyn. Koko maailman suu, joka sijaitsee siinä päässä, on Siinain vuori. Se suu oli kirjoitettu vesiin, kaikista puhtaimmalla lumella. Jalat ja muut jäsenet olivat osoitetut muita sen maan osia varten.

Aivan kuten naisella on tuskia ja kipuja synnytyksen aikana, niin myös silloin, kun Jumala oli tuomassa maata maailman ilmapiiriin, vedet nousivat ja laskivat, "kohottiin vuorille, laskeuduttiin laaksoihin" (Ps.104:8). Mitä Jumala teki? Hän irrotti maasta ukkoset ja maanjäristykset, ja vedet pääsivät aaltoilemaan. Tämä on kuin se, mitä on kirjoitettu, "sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi" (Ps.104:7). Maa tuli esiin, mutta se oli kuin eloton, ja kuin vastasyntynyt. Aivan kuten vauvaan puhalletaan, että hän herää - laitetaan lähelle tulta ja kynttilä lämmittämään, peili valaisemaan - niin Jumala teki maailmalle, kun se lähti tulemaan vedestä. Kaikki tämä sisältyy yhteen jakeeseen, kuten kirjoitettu on, "Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi" (Ps.77:19).

Sen jälkeen se suu ja se napa sinetöitiin, kunnes Israel saapui, kun se suu avattiin taivasten päässä. Tämä puhuu Siinaista, jossa Toora annettiin, ja puhe tuli täydelliseksi. Kun Israel meni siihen maahan, se avoin oli sinetöity, ja se sinetöity avautui. Suu oli sinetöity, sillä puhe oli tauonnut - ihmisyyden vastakohtaa. Navan avautuminen - temppeli. Sieltä se sikiö syö sitä, mitä hänen äitinsä syö, juo mitä hänen äitinsä juo - ja koko maailma saa ravintoa siitä, mitä Israelin maasta pisaroi.

Siten, jotkut maailman paikat ovat korkeampiarvoisia kuin toiset. Edenin puutarha, kaiken maailman oikea käsi. Se kantaa mukanaan maita ja maakuntia, toinen toistaan ylempiä. Siellä on se elämän puun paikka, ja siellä on se hyvän- ja pahantiedon puun paikka. Yhdessä niistä kammioista on salattu syvennys, kaikelta kätkössä. Kukaan muu ei tiedä tuota paikkaa paitsi se lintu, joka näyttäytyy kolmesti päivässä, visertäen ja laulaen sen puutarhan puiden seassa. Tuon linnun kautta sielut oppivat omia erityisiä ominaisuuksiaan, heidän ylistäessään ja syventyessään viisauteen, oppiakseen ymmärtämään. Sitten tuo lintu menee kammioonsa - sinne salattuun, kätkettyyn, tuntemattomaan. "Varpunen" (Ps.84:4) - pyhä sielu, joka liitelee vapaana ylöspäin.

Toinen sana; "varpunen, dror, pesän itselleen" (Ps.84:4). Riemuvuoden, kuten kirjoitettu on, "julistakaa, dror, vapautta" (3Moos.25:10). Varpunen löysi pesän itselleen siellä taivaallisessa viisaudessa, chokma. Lintu ja vapaus - yksi ylhäällä, toinen alhaalla.

"Minne se voi asettaa poikasensa". Kuka? Riemuvuosi, yovel, se viideskymmenes vuosi, joka lähettää kuusi poikastaan ja tämän linnun. Poikasten halu on kahden alttarin puoleen, sisempi alttari ja ulompi alttari. Ne hakevat sisäiseltä, ja tuovat sille ulkoiselle alttarille.

"Minun kuninkaani ja minun Jumalani". Kuninkaani, se ulkoinen alttari. Jumalani, se sisäinen alttari. Ulkoisella alttarilla on jatkuva halu sisäisen alttarin puoleen. Se ei koskaan lakkaa laulamasta lauluja ja ylistystä, kuten kirjoitettu on, "Laulujen laulu, joka on Salomon" (Laul.L.1:1).

Niin kauan kuin liekki palaa kynttilän sydämessä, ja se sydän on sopiva, valo loistaa ja välkehtii, ja kaikki valaistuu siitä. Mutta niin kauan kuin sydän puuttuu, ja sydämestä puuttuu öljy, valo on poissa, eikä kukaan ole edes tietoinen siitä. Niin kauan kuin Israel oli kohdallaan kuin kynttilän sydän, tuo taivaallinen valo loisti heidän yllään, laulaen lakkaamatonta laulua. Tuon sydämen loputtoman valon malli vastaa vastaavaa ylhäällä. Tuo laulu, kaikkien laulujen malli, on pyhistä pyhin. Jos se kynttilän sydän puuttuu, silloin valokin ikäänkuin puuttuu, ja katoaa - silloin kukaan ei edes tiedä siitä.

Kuningas Salomo julisti, "muista Luojaasi" (Saarnaaja 12:1) - tee itseäsi paremmaksi, ohjaa itseäsi oikeaan suuntaan käskyjen ja hyvien tekojen avulla, "nuoruutesi päivinä" (Saarn.12:1), kun tuo liekki vielä hohtaa kynttilän sydämellä. On olemassa myös toinen opetus tuosta valosta ja valmiista sydämestä; tuosta valosta on sanottu, "muista Luojaasi", nouse Jumalan edessä laulaen, ja herätä rakkaus!

"Ennen kuin pahuuden päivät tulevat" (Saarn.12:1); kun kuu pienenee, paha on vallassa ja ne päivät ovat ilottomia päiviä. "Ennenkuin pimenee aurinko" (Saarn.12:2), viittaa siihen jokeen, joka virtaa Edenistä, kuten kirjoitettu on, "joki virtaa Edenistä" (1Moos.2:10). Tästä on kirjoitettu, "virta kuihtuu ja kuivettuu" (Job 14:11). "Ja se valo" (Saarn.12:2), sen on Jumala luonut, ja siihen kääriytynyt - hänen oikea kätensä. Tämä on sitä, mitä kirjoitettu on, "Hän veti oikean kätensä takaisin" (Val.2:3). "Ja se kuu" (Saarn.12:2) on meri, tuon joen täyttämä, kuten kirjoitettu on, "vedet katoavat merestä, ja virta kuihtuu ja kuivettuu" (Job 14:11). "Ja ne tähdet" (Saarn.12:2), ne kaksitoista tähtikuviota. "Ja palaavat pilvet", maailman kansakuntien enkeliruhtinaat. "Sen sateen jälkeen" (Saarn.12:2), palvelevien enkeleiden itkun jälkeen, kuten kirjoitettu on, "rauhan enkelit itkevät katkerasti" (Jes.33:7).

"Päivänä, jona vapisevat talon vartijat" (Saarn.12:3). Ne ovat ne muurien vartijat, kuten kirjoitettu on, "Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat" (Jes.62:6). "Kumartuneet ovat voiman miehet" (Saarn.12:3) - "Kuusikymmentä voimallista ympäröi häntä (fem.)" (Laul.L.3:7). "Ja turhaksi tehtyjä ovat myllyn käyttäjät" (Saarn.12:3); nuo, jotka syövät uhratuista. "Sillä he ovat harvassa" (Saarn.12:3) - luotujen siivet. "Pimeydessä ovat ikkunoissa näkevät" (Saarn.12:3), nämä ovat ne "Adonain silmät, jotka kulkevat yli kaiken maan" (Sak.4:10), ja ne ovat ne "Adonain seitsemän silmää" (Sak.4:10).

"Ja sulkeutuvat torille vievät kaksoisovet" (Saarn.12:4). Kaikki muut portit ovat suljettuja, paitsi kyynelten portit, jotka ovat avoinna. "Hiljenee ääni, kol, myllyn" (Saarn.12:4). Sortunut Davidin lehtimaja, tomuksi murskattu. Hänen (fem.) äänensä, kolah, joka ennen lauloi lakkaamatta rakkauslaulua, on hiljentynyt. "Kumartuneet ovat kaikki laulajattaret, banot ha'shir" (Saarn.12:4). Enkelit ovat jakautuneet ryhmiin sen laulun mukaan, osa laulaa päivällä, toiset laulavat yön vartiohetkillä.

"Myös korkeutta pelätään" (Saarn.12:5). "Sillä korkeus suojelee yli korkeuden" (Saarn.5:7), jokainen suojelee toistaan, jokainen ottaa vastaan toiseltaan, suloisuudessa ja pyhyydessä. Mutta temppelin tuhoutuessa lähti liikkeelle kirous, ja ankara tuomio ilmestyi Hänen eteensä. Silloin yksi korkeus pelkäsi toista korkeutta, ja pelkäsi sen tuomiota.

"On kauhua kadulla" (Saarn.12:5). Kirjoitettu on, "merelle tien antaja" (Jes.43:16). Hän laskeutui juuri tuota tietä, ja Jumalan päästä tuli kaste, ja ilon täyteys, hyvyyden täyteys ja intohimon täyteys kulkivat tuota tietä eteenpäin. Mutta temppelin tuhoutuessa tuolle samalle tielle tuli raunioita raunioiden päälle. Ja kaikki viha, pelko, tuomio ja myös ne voimat.

"Mantelipuu, ha'shaked, kukkii" (Saarn.12:5), kuten kirjoitettu on, "Adonai valvoi (vayishkod) pahan tulemusta yllemme" (Dan.9:14). Ja mantelista kirjoittaa myös Jeremia (1:11). Manteli kukkii 21 päivää, Tammuz-kuun seitsemännestä, Av-kuun yhdeksänteen, tisha be'av. Kun manteli aloittaa kukkimisensa, se ei tuota hedelmää ennenkuin niiden kolmen viikon jälkeen.

"Heinäsirkka on taakoitettu, vayistavel" (Saarn.12:5). Ha'sevel, taakka, on laitettu Davidin huoneen hartioille. "Halkeilee kapris" (Saarn.12:5), viitaten alhaalla olevan temppelin palvelutyöhön. Kansa huutaa, vastausta saamatta. Mikä selittää tätä? "Sillä ihminen menee ikuiseen kotiinsa" (Saarn.12:5) - kirkkaus kohoaa ylöspäin, aina. Silti he kirkuvat, eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota, sillä Hän on poistunut taivaallisiin. Siksi maailmassa nousee kirous, pahuus, kuolemaa ja kauhuja. Murehditaan ja itketään päivittäin, kuten kirjoitettu on, "sillä kuolema on kiivennyt ikkunoistamme sisälle" (Jer.9:20).

"Ennenkuin katkeaa hopealanka" (Saarn.12:6), se armon säie, joka on venytetty ylhäältä alas. "Murskautuu se kultainen malja" (Saarn.12:6), sillä se oli mukana siinä säikeessä. Kun lanka katkesi, malja putosi alas. "Ja särkyy ruukku kaivon seinämään" (Saarn.12:6). Toora oli unohdettu, kun oltiin poissa omasta maasta eikä veden kantaja ammentanut Tooran lähteistä, jättäen kansan epätietoisuuden valtaan. "Murskautuu pyörä kaivoon" (Saarn.12:6) - tuhoavalle enkelille annettiin lupa aiheuttaa hävitystä päivittäin.

"Tomu palaa maahan, niinkuin se olikin" (Saarn.12:7), kaikki sielut kuluvat, ja maailma kuluu loppuun, ja se tomu, josta kaikki tuli olemaan, palaa sellaiseksi kuin se kerran oli, ja maailma on oleva autio, niinkuin se on joskus ollut. "Ja henki, ha'ruach, palaa kohti Jumalaa, joka sen on antanutkin" (Saarn.12:6). Ja maailma tehdään uudeksi, niinkuin se kerran tehtiin. Juuri tuosta ajasta, kirjoitettu on, "monet niistä, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät" (Dan.12:2).

Rabbi Azariah ja rabbi Marinos lähestyivät häntä, ja suutelivat hänen päätään. He omistivat hänelle jakeen, "ymmärtäväinen sydän hankkii tietoa, ja viisaan korva etsii tietoa, daat" (Snl.18:15).