Pyhien kirja
Sefer Kedoshim. Ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., voi olla vanhempikin. Vanha juutalainen rabbien koulutusmateriaaleihin kuulunut teksti. Tätä lukiessa on pidettävä mielessä, että teoksen kohderyhmä on koko ajan papisto, kirjanoppineet ja rabbit. Arameankielinen pohjateksti on Kairon Genizan lisäksi mukana esimerkiksi kirjakokoelmassa, joka tunnetaan nimellä Zohar. Suomennettu elo-syyskuussa 2015.
"Herra sanoi Moosekselle: puhu koko israelilaisten seurakunnalle näin: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä" (3Moos.19:2). Rabbi Elazar aloitti; "älkää olko niin kuin järjettömät hevoset ja muulit" (Ps.32:9). Kuinka monta kertaa onkaan Jumalan kirjoitettu sana vetänyt ihmisiä puoleensa, kuinka monesti se onkaan korottanut äänensä jokaiseen suuntaan, heitä herättääkseen, mutta kaikki makailevat nukkuvina, synneistään tietämättöminä. Eivät he odota, tai kiinnitä huomiotaan siihen päivään, kun he nousevat kohtaamaan sen taivaallisen tuomion päivän. Siihen aikaan se taivaallinen kuningas vaatii heiltä sen Jumalan kirjoitetun sanan häpeän, joka huusi heitä vastaan, eivätkä he siitä huolimatta kääntäneet kasvojaan sen puoleen. Heidät kaikki havaitaan olevan kokonaan rikkojia, koska he eivät tunteneet sitä sen taivaallisen kuninkaan uskoa. Voi heitä, ja voi heidän sielujaan!
Sillä se Jumalan kirjoitettu sana vetoaa häneen ja sanoo, "Joka on yksinkertainen, poiketkoon tänne. Niille, joilta puuttuu ymmärrystä, hän sanoo..." (Snl.9:4). Mitä tarkoittaa, että "on yksinkertainen"? Sellaista, jolla ei ole uskoa, ja on sen tähden kaikilla tavoilla syyllinen. Miksi siinä on "hän sanoo", feminiinimuodossa, niin kuin nainen sanoo, kun siinä voisi olla "minä sanon" niin kuin jakeessa "Minä sanon Jumalalle, kalliolleni..." (Ps.42:10). Miksi tässä siis "hän sanoo"? Sen tarkoitus on lisätä se Jumalan kirjoitettu sana, Toora, joka kutsuu ihmistä, "yksinkertaista", sellaista, jolta puuttuu usko.
Me olemme jo oppineet, että ei ole luvallista lähestyä ketään sellaista, joka ei näe vaivaa Jumalan kirjoitetun sanan asioissa, ja on kiellettyä olla osallisia hänestä tai tehdä kauppaa hänen kanssaan, eikä hänen kanssaan saa todellakaan vaeltaa tiellä, koska häneltä puuttuu se usko. Me olemme jo oppineet, että joka vaeltaa tiellä puhumatta Jumalan kirjoitetun sanan asioista, vaarantaa oman sielunsa. Tämä koskee vielä enemmän sellaista, joka on ystävä sellaisen kanssa, jolta se usko puuttuu, koska hän ei silloin kunnioita Herraansa, eikä sitä, mikä on hänen omaansa, koska hän ei välitä sielustaan.
Rabbi Jehuda sanoi, että kuinka sellainen, joka ei välitä omasta sielustaan, voisi saada pojalleenkaan oikeamielisen sielun? Rabbi Elazar sanoi; minä ihmettelen tätä sukupolvea, ja tästä asiasta on puhuttu jo. Tästähän on kirjoitettu, "älkää olko niin kuin järjettömät hevoset ja muulit" (Ps.32:9). Autuaita ovat ne vanhurskaat, jotka näkevät vaivaa Jumalan kirjoitetun sanan asioissa, ja tuntevat Jumalan tiet, ja pyhittävät itsensä Messiaskuninkaan pyhyydellä. He ovat täydellisen pyhiä. Tästä syystä he saavat ylhäältä sen pyhän hengen. Heidän lapsensa ovat kokonaan vanhurskaita, ja heitä kutsutaan "kuninkaallisiksi lapsiksi" ja "pyhiksi lapsiksi".
Voi niitä pahantekijöitä, jotka ovat uppiniskaisia ja ylimielisiä. Tästä syystä heidän jälkeläisensä saavat uppiniskaisen sielun sieltä saastaisuuden lähteestä, niin kuin kirjoitettu on, "älkää saastuttako itseänne niillä" (3Moos.11:43). Joka etsii saastaisuutta, tulee myös saastaiseksi. "Älkää olko niin kuin järjettömät hevoset ja muulit" (Ps.32:9), niin kuin näillä eläimillä on todella rajaton moraali, enemmän kuin muilla, "järjettömät", koska tämän kaltaiset ihmiset eivät etsi sitä tietä eivätkä ojentaudu sen mukaan. Kirjoitettu on, että he ovat "järjettömät", ja "kuitenkin näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään tyydytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät he mitään kykene ymmärtämään. He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen" (Jes.56:11). Tämä merkitsee, että he valmistavat itselleen sellaisia lapsia, joita ei "mikään tyydytä", koska he ovat niitä "järjettömiä".
"Ja tällaisia ovat paimenet". Keitä nämä paimenet sitten ovat? He ovat niitä, jotka ohjaavat ja opastavat ihmisiä helvettiin. "Ei niitä mikään tyydytä". Kirjoitettu on, "Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä!" (Snl.30:15). Koska he vain sanovat "anna, anna", ei heitä mikään tyydytä. "He ovat kaikki kääntyneet omille teilleen ja etsivät kukin omaa voittoaan, joka ikinen" (Jes.56:11) on sitä, että he etsivät helvettiä. Mikä tämän kaiken aiheuttaa? Se, että he eivät ole pyhittäneet itseään niin kuin heidän olisi kuulunut tehdä. Sen tähden, kirjoitettu on, "olkaa pyhät, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen pyhä". Jumala sanoo, että "kaikista kansakunnista minä tahdoin Israelin liittyvän minuun", niin kuin kirjoitettu on, "mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, olette kaikki elossa vielä tänäkin päivänä" (5Moos.4:4). Te, eikä mikään muu kansa. Olkaa siis pyhät!
"Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä" (3Moos.19:2). Rabbi Itshak aloitti, "Voi siipien surinan maata..." (Jes.18:1). Koska se on "siipien surinan maa", niin onko se joku syy voi-huudolle? Rabbi Itshak selitti sitä, että kun Jumala loi maailman ja tahtoi paljastaa syvyyksien asiat kätköistään, ja erottaa valkeuden pimeydestä, nämä sanat sekoittuivat. Tämän tähden pimeydestä tuli valkeus, ja se salaaminen lakkasi ja se tuli tunnetuksi sanana "syvyys". Tämä oli siis sen seurausta. Niin pahasta tuli hyvää, ja armosta lähti tuomio. Kaikki sekoittui, se hyvä taipumus sekoittui pahaan, oikea vasempaan, Israel muihin kansakuntiin, valkoinen mustaan. Kaikki olivat riippuvaisia toisistaan.
Me olemme oppineet, että rabbi Itshak sanoi rabbi Jehudan puolesta, että koko maailma näkyy ikään kuin verkon yhdessä pitämänä, ja siksi, kun maailma tuomitaan, se tuomitaan sellaisella tuomiolla, johon vaikuttaa myös armo. Jos niin ei olisi, maailma ei kestäisi hetkeäkään. Tämän asian vahvistaa se, että kirjoitettu on, "kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta" (Jes.26:9).
Kun tulee se tuomion aika maailman ylle, ja vanhurskaus kruunataan tuomiolla, monet siivelliset nousevat sitä tuomiota vastaan, tavoitteenaan saada valta maailmassa. He levittävät siipiään yhdeltä ja toiselta puolelta, vartioidakseen koko maailmaa. Sitten ne kohottavat siipensä ja liittyvät siihen tuomioon, ja lentelevät maan päällä tehdäkseen pahuutta. Siksi kirjoitettu on, "voi siipien surinan maata". Rabbi Jehuda sanoi, "minä näen maailman lapset ylimielisinä, niitä täysin vanhurskaita lukuunottamatta. Tämän tähden kaikki on sellaisessa tilassa. Se, joka tahtoo puhdistua, tulee autetuksi. Joka tahtoo saastua, on niin kuin sanoimme jo, "älkää saastuttako itseänne niillä" (3Moos.11:43).
Rabbi Jose kulki tietään, kun hänet kohtasi rabbi Chaia. Hän sanoi hänelle sen, mitä kirjanoppineet oivat vahvistaneet, sen, mitä on kirjoitettu Eelistä. "Sen tähden minä olen vannonut Eelin suvulle, ettei sen rikosta koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla" (1Sam.3:14), se merkitsee, ettei noilla uhreilla tule sovitusta, vaan sovitus tulee sen Jumalan kirjoitetun sanan kautta. Miksi? Koska Jumalan kirjoitettu sana on kaikkia uhreja suurempi. Siitä on kirjoitettu, "Tämä on polttouhria, ruokauhria, syntiuhria, vikauhria, vihkiäisuhria ja yhteysuhria koskeva toora" (3Moos.7:37). Toora, Jumalan kirjoitettu sana, vastaa siis kaikkia maailman uhreja. Sillä vaikka taivas olisi säätänyt rangaistuksen sellaiselle, joka näkee vaivaa Jumalan kirjoitetun sanan asioissa, se rangaistus peruuntuu, koska Jumalan sanan opiskelu on kaikkia uhreja parempaa.
Tule ja katso, ihminen puhdistuu Jumalan kirjoitetun sanan mukaan ojentautumisen kautta. Tooran sanat eivät saastu milloinkaan, sillä niiden tarkoitus on puhdistaa saastainen. Toorassa on myös terveys, niin kuin kirjoitettu on, "se on terveellistä ruumiillesi ja virkistävää luillesi" (Snl.3:8). Toorassa on puhtaus, sillä kirjoitettu on, "Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti" (Ps.19:10). Mitä tarkoittaa, että "pysyy iäti"? Se pysyy aina siinä puhtauden tilassa, se ei siitä muutu. Mutta sanottu on, katso, siinähän on "Herran pelko", eikä toora. Toora tulee siitä pysyvästä voimasta. Siitä voi oppia jakeista, "Herran pelko on viisauden alku" (Ps.111:10), ja kirjoitettu on, "Herran pelko on puhdas" (Ps.19:10).
Jumalan kirjoitettua sanaa, tooraa, kutsutaan myös pyhäksi. Kirjoitettu on, "minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä" (3Moos.19:2). Ja sellaista on toora, joka on sen pyhän, taivaallisen nimen. Sen tähden, joka näkee vaivaa sen äärellä, tulee puhtaaksi. ja sen jälkeen pyhäksi, niin kuin kirjoitettu on, "olkaa pyhät". Siinä ei lue, "ole pyhä nyt", vaan "olkaa", pyhittykää, tai "te pyhitytte". Ja varmasti niin on tapahtuva. Hän vastasi, tästä on kirjoitettu, "ja te olette minulle kuninkaallinen papisto ja pyhä kansa" (2Moos.19:6). Myöhemmin tulee; "nämä ovat ne sanat..." (5Moos.1:1).
Me olemme oppineet, että Jumalan kirjoitetun sanan, tooran, pyhyys ylittää kaikenlaiset pyhyydet, ja sen taivaallisen, salatun viisauden pyhyys ylittää kaiken muun. Sanottu on, että Jumalan kirjoitettua sanaa, tooraa, ei ole olemassa ilman viisautta, eikä viisautta ilman tooraa. Kaikki on samalla tasolla, kaikki on yhtä. Siinä taivaallisessa viisaudessa on toora, ja se on siellä sen kautta, ja sen jokaiselle puolelle on istutettu juuria.
Mennessään he kohtasivat yhden nuorukaisen, joka ratsasti hevosella siellä, missä pidetään kaupungin jätteet ja roskat. Sen jälkeen hän ojensi kätensä puun lehviin puhdistaakseen ne, vaikka ei ollutkaan koskenut saastaiseen. Rabbi Josi sanoi, että tämä on sitä, mistä on kirjoitettu, "pyhittäytykää siis ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. Älkää saastuttako itseänne millään..." (3Moos.11:44). Kun ihminen pyhittää itsensä alhaalla, hän tulee pyhitetyksi korkeudessa. Tämä on koko sen jakeen olemus, "Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä" (3Moos.19:2).
Rabbi Abba opetti, että tämä osa tästä kirjasta sisältää koko tooran, ja se on sinetöity totuuden sinetillä. Tässä osassa on uusia, taivaallisia tooran salaisuuksia; niissä kymmenessä käskyssä ja säädöksissä, rangaistuksissa ja taivaallisissa ohjeissa. Kun ne ystävät pääsivät tähän lukuun, he riemuitsivat. Rabbi Abba sanoi, "mikä on se syy, että kielletyt sukupuolisuhteet ja pyhyys ovat lukujaksoina vierekkäin?" Me olemme oppineet, että joka varjelee itsensä kielletyiltä sukupuolisuhteilta, on varmasti jo edennyt pyhityksessä. Ja tämä on varmasti myös näin, jos hän myös pyhittää itsensä Herran pyhyydellä. Ja katso, ystävätkin ajattelevat sen näin.
Milloin sitten on aika pyhittyä (pyhittyä ja vihkityä on sama sana, suom.huom.) avioliiton velvollisuuksiin? Tule ja katso; joka tahtoo pyhittää itsensä Herran tahdon mukaan, tulee yhtyä vaimoonsa keskellä yötä, sillä silloin Jumala on Edenin puutarhassa, ja se taivaallinen pyhyys on valveilla. Se on sen pyhittämisen hetki. Tämä koskee kaikkia muita, mutta Jumalan kirjoitetun sanan opettajat tietävät, että keskellä yötä herätään ja nähdään vaivaa tooran, Jumalan kirjoitetun sanan, äärellä. Silloin Israelin seurakunta ylistää sitä nimeä ja sitä pyhää kuningasta.
Sapatin yönä, kun on se hyvä tahto kaikkialla, on sanan opettajille - ja muullekin Israelin seurakunnalle - sopiva aika yhtyä vaimoonsa, sillä Jumalalla on heitä kohtaan hyvä tahto, niin kuin olemme jo oppineet jakeesta, "te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia" (5Moos.14:1). Heitä kutsutaan pyhiksi, niin kuin kirjoitettu on, "olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä", ja niin kuin kirjoitettu on, "hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu" (Ps.1:3).
"Olkaa pyhät", rabbi Abba aloitti jakeella, "mikä yksi kansa on sinun kansasi Israelin vertainen?" (2Sam.7:23). Tule ja katso; Jumala ei tahtonut maailman kansakunnista muita, paitsi yksin Israelin. Hän teki heistä yhtenäisen kansan maailmaan. Hän kutsui heitä "yksi", niin kuin hänen nimensäkin on yksi. Hän kruunasi heidät lukuisilla koristeilla, että he lukuisten säädösten kautta kaunistautuisivat. Hän antoi heille ne raamatunlausekotelot, tefilin, päähän ja käteen, että he kaunistautuisivat niin kuin korkeudessakin on. Ja tämä siksi, että kaikessa olisi täydellisyys.
Siinä hetkessä, kun ihminen kaunistaa ja pyhittää itsensä niillä, hän tulee täydelliseksi, ja häntä kutsutaan "yksi". Koska häntä ei kutsuta yhdeksi, ennen kuin hän on täydellinen. Puutteellista ei kutsuta yhdeksi. Jumala on yksi, omassa kunnioitettavassa täydellisyydessään, kaikessa. On myös niiden isien, patriarkkojen, täydellisyys, ja Israelin seurakunnan (knesset Israel) täydellisyys. Tämän tähden Israel alhaalla on "yksi", niin kuin silloin, kun mies kantaa raamatunlausekoteloita, ja on varustettu sen käskyn mukaisella peitteellä, tallith. Silloin hän on kaunistettu sellaisilla pyhillä kaunistuksilla, jotka ovat vastaavia kuin korkeudessa, ja siksi häntä kutsutaan "yksi".
Tämän tähden, tulkoon ihminen, ja kilvoitelkoon, sillä Jumala, joka on yksi, kuulee Israelia. Sillä se Kuningas toimii sellaisen asian kanssa, mikä Hänelle sopii. Tätä varten on kirjoitettu, "hän pysyy samassa päätöksessään, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13, sanatarkasti jae alkaa "ja hän on yhdessä", suomalainen jae käännetty hyvin tulkinnallisesti, ajatus on kuitenkin sama). Jumala on ja asustaa vain siinä, joka on "yksi". "Kuule Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi". Mutta tässä on "yhdessä"? Niin kuin Hän, joka on yksi, on taivaallisessa pyhyydessä yhdessä, hän vaikuttaa yhdessä, eikä missään muussa kuin Jumalan kansassa.
Milloin ihmistä kutsutaan "yksi"? Siinä hetkessä, jossa mies ja nainen ovat yhdessä, ja mies pyhittää itsensä sillä taivaallisella pyhyydellä ja kilvoittelee pyhää elämää. Tule ja katso, kun ihminen on yhdessä liitossa, mies ja nainen, ja sydämestään tahtoo itsensä oikealla tavalla pyhittämistä, silloin hän on täydellinen, ja häntä pidetään virheettömänä.
Tästä syystä miehen on oltava vaimolleen iloksi siinä hetkessä, valmistaakseen häntä olemaan hänen kanssaan, yhdessä tahdossa. Molempien on valmistauduttava. Ja kun he molemmat ovat yhdessä, silloin on yksi ruumis ja yksi sielu. Sielussa he yhtyvät toisiinsa yhteisellä tahdolla. Ruumiista me olemme jo oppineet, että jos mies ei mene naimisiin, hän on kuin puolikas. Kun mies ja nainen liittyvät toisiinsa, he ovat yksi ruumis. Siten he ovat yksi sielu, yksi ruumis, yksi. Silloin Jumala asuu siinä yhdessä, ja asettaa pyhän henkensä siihen yhteen.
Heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, niin kuin olemme edellä oppineet, ja tästä syystä, "olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä". Autuas on Israel, ettei tätä ole laitettu muualle, niin kuin kirjoitettu on, "sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä", jonka merkitys on, että hänen lastensa tulee riippua ainoastaan hänessä kiinni, eikä missään muussa. Sen tähden, "olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä".
"Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä ja pitäköön minun sapattini" (3Moos.19:3). Tämä luku sisältää koko Jumalan kirjoitetun sanan pääperiaatteet. Kuinka isän ja äidin kunnioittaminen liittyy sapattiin? Rabbi Josi sanoi, että oikeasti kyse on samasta asiasta; joka kunnioittaa vanhempiaan, pitää myös sapatin.
"Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään". Miksi äiti on ennen isää? Minkä tähden? Siitä on selitetty, että äidin kunnioittaminen ei ole niin voimallista kuin isän, siksi äitiä on kunnioitettava ensin. Rabbi Itshak sanoi, että aikaisemmin on kirjoitettu, "olkaa pyhät". Miehen tulee pyhittyä hänen vaimonsa kanssa kuin yhtenä. Kumman ylistys pyhityksestä on tärkein? Me sanomme, että vaimon. Siis, "jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä".
Rabbi Jehuda sanoi, "Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä", tämä vastaa jaetta, "nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet" (1Moos.2:4). Toisessa kohdassa taivaat ovat ennen maata. Tarkoitus on näyttää, että sekä taivaat, että maa luotiin yhtäaikaa. Samoin on tässäkin, äiti on ennen isää, ja toisaalla isä on ennen äitiä, osoittaakseen, että he molemmat toimivat kuin yhtenä.
"Ja pitäköön minun sapattini". Siinä on "sapatit". Ne ovat samanarvoisia, ja niillä on samanlainen kunnia. Kirjoitettu on, "pitäkää siis minun sapattini, sillä se on teille pyhä" (2Moos.31:14) ja "muista pitää se sapatti pyhänä" (2Moos.20:8). Muistaminen liittyy isään, ja toisessa jakeessa se pitäminen liittyy äitiin. "Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä ja pitäköön minun sapattini". Toisaalla on kirkoitettu, että "pitäkää minun sapattini ja kunnioittakaa minun pyhäkköäni" (3Moos.26:2). Mitä pyhäköllä tarkoitetaan? Se on sekä se kirjaimellinen merkitys, sekä se, että se viittaa niihin, jotka pyhittävät itsensä siihen aikaan. Samoin on kirjoitettu "aloittakaa minun pyhitetyistäni" (Hes.9:6), älä lue "pyhäkkö" vaan "minun pyhitettyni". Ja samoin kuin tuossa oli pyhäkkö isä ja äiti, niin tässäkin, "pyhitetyt" ovat isä ja äiti.
"Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä". Rabbi Shimeon sanoi, että kirjoitettu on, "te, jotka riipuitte kiinni Herrassa" (5Moos.4:4). Autuas on Israel, joka riippuu kiinni Jumalassa. Koska he riippuvat kiinni hänessä, kaikki riippuu toisistaan, yhdessä kuin yhtenä.
Tule ja katso! Kun ihminen pyhittää itsensä alhaalla, niin kuin ystävykset pyhittävät itsensä sapattina, samaan aikaan taivaissa asetetaan armo ja siunaus kohdalleen. Kaikki liittyy toisiinsa; sapatin sielu ja sapattiin valmistautunut ruumis. Siksi kirjoitettu on, "Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä". He ovat yhtä ruumista sillä hetkellä, kun mies on pyhitetty. "Pitäkää siis minun sapattini" viittaa siihen taivaalliseen sapattiin, sekä tähän alempaan sapattiin, jotka valmistavat sielua ruumista varten siitä taivaallisesta lähteestä. Sen tähden, "pitäkää sapattini" on monikossa. Kaikki liittyy toisiinsa, yksi yhteen. Autuas on Israelin osa!
Toinen selitys, "pitäkää minun sapattini" on varoitus niille, jotka odottavat sapatin muuttuvan toisenlaiseksi. Kirjoitettu on, "kuohituille, jotka pitävät minun sapattini" (Jes.56:4). Keitä ovat nämä kuohitut? Nämä ovat niitä raamatunopettajia, jotka ovat kuin eunukit kaikkina muina päivinä, nähdäkseen vaivaa Jumalan kirjoitetun sanan äärellä. He odottavat sapatista toiseen. Tämä on sen kirjoituksen olemus, "jotka pitävät minun sapattini". Pitäminen on sitä, mitä kirjoitettu on, "hänen isänsä pani tämän mieleensä" (1Moos.37:11). Tämän tähden kirjoitettu on, "pitäkää minun sapattini". "Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä" viittaa ruumiiseen, ja "pitäkää minun sapattini" sieluun. Kaikki liittyy toisiinsa. Autuas on Israelin osa!
"Älkää kääntykö epäjumalien puoleen älkääkä tehkö itsellenne valettuja jumalankuvia" (3Moos.19:4). Rabbi Chaia aloitti, "älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä" (5Moos.9:27). Kuka voi sanoa sille kuninkaalle, että "älä katso", kun meille on kirjoitettu, että "hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa" (Job 34:21) ja "saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra" (Jer.23:24)? Jumala näkee kaiken ja katsoo kaikkia tekoja, ja tuo kaiken tuomiolle, olipa hyvää tai pahaa, niin kuin kirjoitettu on, "sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa" (Saarn.12:14). Kuitenkin Mooses sanoo, että "älä katso".
Ymmärtäkää, kuinka paljon ihmisen on oltava tietoinen synneistä, ettei rikkoisi pyhän Messiaskuninkaan edessä. Tule ja katso! Kun yksi ihminen toteuttaa tehtävän, se tehtävä nousee Jumalan eteen ja ilmoittaa, että "minä kuulun sille ja sille, joka minut teki". Jumala laskee sen tämän ihmisen eduksi ja näkee sen päivittäin. Kirjoitetun sanan kohdan rikkominenkin ilmestyy hänen eteensä ja sanoo, "se ja se teki minut". Sekin pysyy Jumalan edessä, rangaistusta varten. Tämä on sen jakeen olemus, joka sanoo, että "Herra näki sen ja hylkäsi heidät, hänen poikansa ja tyttärensä vihastuttivat hänet" (5Moos.32:19). Näki minkä? Sen rikkomuksen seisomassa hänen edessään.
Parannuksesta on kirjoitettu, "niin on myös Herra ottanut pois sinun syntisi, etkä sinä kuole" (2Sam.12:13), joka tarkoittaa, että hän on ottanut edestään pois sen synnin, ettei hän näe sitä. Sen tähden, "älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä". Rabbi Josi sanoi, että tähän liittyy myös se, että kirjoitettu on, "syntiesi tahrat pysyvät edessäni, sanoo Herra, Herra" (Jer.2:22).
Tule ja katso! Ihmiselle on kiellettyä katsoa sitä paikkaa, jossa Jumala asuu, jos hänen sielunsa on siitä kaukana. Jos siis on kiellettyä katsella sitä, mitä Jumala rakastaa, silloinhan se, mikä kaukana hänestä, on vielä enemmän kiellettyä. Tule ja katso, on kiellettyä katsella sateenkaarta, joka heijastaa taivaallisia, ja on kiellettyä etsiä lähimmäisestä liiton merkkiä, sillä se viittaa maailman vanhurskaisiin. On kiellettyä katsoa papin käsiä, kun hän kohottaa ne rukoukseen, sillä niissä lepää se taivaallinen Messiaskuninkaan kirkkaus. (Suom.huom. kaikki nämä perustellaan tarkemmin mishnassa.) Jos siis on kiellettyä katsella taivaallista pyhyyttä, on todellakin keillettyä katsella jotain jumalatonta ja saastaista. Siksi, "älkää kääntykö epäjumalien puoleen" (3Moos.19:4). Rabbi Iitshack sanoi, että jos niihin katsominen on kiellettyä, kuinka paljon enemmän niiden palvominen tai valmistaminen!
Rabbi Chaia sanoi, että ennen on kirjoitettu, "minä olen Herra, sinun Jumalasi", "muista pyhittää sapatti", "älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä", "älä tapa", "älä tee aviorikosta", "älä varasta", kaikki nämä ovat kirjoitettu yksikössä, mutta näissä on monikko, "minä olen Herra, sinun Jumalasi", "kunnioittakoon jokainen äitiään ja isäänsä", ja "pitäkää minun sapattini", "älkää kääntykö epäjumalien puoleen", kaikki monikossa. Tule ja katso! Ensimmäisestä päivästä lähtien, kun Israel on ollut maan päällä, heillä ei ole ollut sellaista sydämen yksimielisyyttä ja yksi tahto Jumalan edessä, kuin sinä päivänä, kun he olivat seisomassa Siinain vuorella. Sen tähden kaikki siinä on kirjoitettu yksikkömuodossa. Myöhemmin ne kirjoitettiin monikossa, koska heiltä puuttui jotain siitä yksimielisyydestä.
"Älä sorra lähimmäistäsi äläkä ota häneltä mitään väkisin. Älä pidätä palkkalaisen ansiota itselläsi aamuun asti" (3Moos.19:13). Miksi jakeessa on tuollainen loppu? Tämä tulee ymmärtää toisesta kohdasta, "Maksa hänelle hänen palkkansa päivittäin ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa kaikesta sielustaan. Muuten hän huutaa sinun vuoksesi Herran puoleen, ja sinä joudut syynalaiseksi" (5Moos.24:15). Sanat "ennen auringonlaskua" merkitsevät, että sinua varoitetaan, että sinut voidaan koota pois tästä maailmasta hänen tähtensä, ennen aikaasi, niin kuin kirjoitettu on, "ennen kuin aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet pimenevät" (Saarn.12:2). Tämä puhuu ihmisen poismenosta. Tästä voidaan myös oppia, että jos ihminen auttaa köyhää sielua, ja vaikka olisikin hänen poismenonsa aika, Jumala auttaa häntä ja pidentää hänen elinpäiviään.
"Älä pidätä palkkalaisen ansiota itselläsi aamuun asti". Tule ja katso! Köyhän palkan ottaminen on sama kuin ottaisit hänen elämänsä ja hänen perheensä elämän. Jos lyhentää toisen elämää, Jumala lyhentää hänen elämäänsä, erityisesti siitä tulevasta maailmasta. Sillä jokainen köyhän henkäys, joka hänen suustaan lähtee, kohoaa Jumalan eteen, ja seisoo siellä. Sitten kun köyhän ja hänen perheensä sielut kohoavat sinne, ne henkäykset vaativat Jumalan edessä oikeutta. Silloin, vaikka tälle ihmiselle olisikin säädetty monia vuosia ja paljon hyvää, kaikki revitään häneltä juurineen pois. Ja sen lisäksi, hänen sielunsa ei sinne nouse.
Rabbi Chaia aloitti, "älä kiroa kuuroa äläkä pane estettä sokean eteen" (3Moos.19:14). Tällä on tietysti se kirjaimellinen merkitys, mutta me olemme oppineet, että koko tähän asiaan liittyy myös hengellisiä. Tule ja katso! Joka kiroaa edessään seisovaa, ja saattaa häntä häpeään, on sama kuin vuodattaisi hänen verensä. Me olemme tehneet siitä säännön. Jae kuitenkin puhuu siitä, kun toinen ei seiso edessä, ja häntä kirotaan. Tällainen puhe kohoaa Jumalan eteen, ja on siellä kerran syyttämässä tätä kiroajaa.
Ei ole sellaista sanaa, jolla ei olisi ääntä, ja tämä ääni on se, joka kohoaa. Tätä ääntä tuetaan lukuisilla sotajoukoilla, kunnes se kohoaa herättämään sitä suurta syvyyttä. Ne linnoitukset tulevat tämän ihmisen omalle kohdalle. Voi sitä, joka sallii vahingollisen puheen lähteä suustaan!
Me olemme oppineet, että joka vaeltaa Jumalan kirjoitetun sanan vanhurskaalla tiellä, ja näkee vaivaa sen eteen, saa itselleen pysyvän hyvän osan siinä tulevassa maailmassa, sillä se Jumalan sanan opetus, jota hänen suustaan lähtee, kohoaa todella korkealle. Monet korkeuden pyhät yhtyvät tähän sanaan, ja se kohoaa suoraan, pyhällä kruunulla kaunistettuna. Ja sellainen puhe peseytyy siinä tulevan maailman virrassa, joka virtaa Eedenistä, ja se sana otetaan siellä vastaan. Se taivaallinen puu elää siitä virrasta, ja siitä lähtee sitä taivaallista valkeutta, joka kaunistaa tuota puhujaa koko päivän.
Kun sellainen, joka näkee vaivaa Jumalan sanan eteen, ei tee sitä puhtaasti eikä vanhurskaasti, se sana nousee ja kääntyy pois reitiltään. Mikään ei yhdy siihen, vaan kaikki työntävät sitä luotaan, ja se lentelee ympäri maailmaa, ilman leposijaa. Kuka tämän aiheuttikaan? Ihminen, joka on itse poikennut pois siltä suoralta tieltä. Tämän tähden, kirjoitettu on, "Älä kiroa kuuroa äläkä pane estettä sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra" (3Moos.19:4).
Voi olla myös tilanne, että ihminen todella tahtoisi nähdä vaivaa Jumalan sanan eteen, mutta hänellä ei ole ketään opettamassa häntä. Mutta koska hän rakastaa Jumalan sanaa, hän puhuu siitä ja tutkii sitä, tietämättä mitään parempaa. Jokainen hänen sanansa kohoaa, ja Jumala riemuitsee niistä sanoista, ottaa ne vastaan ja istuttaa ne sinne virran varrelle, ja näistä kasvaa valtavia puita. Tämä on selitystä lauseelle "eksy alati hänen rakkauteensa" (Snl.5:19).
Ja kuningas David sanoi, "opeta minulle tiesi, Herra, että vaeltaisin sinun totuudessasi" (Ps.86:11), ja "Herra, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden" (Ps.27:11). Autuaita ovat ne, jotka tuntevat Jumalan sanan tiet, ja näkevät siinä vaivaa, suoralla tiellä, sillä he istuttavat eläviä, tervehdyttäviä puita ylhäälle. Tästä syystä kirjoitettu on, "oikea opetus oli hänen suussansa" (Mal.2:6). Onko sitten sellaista Jumalan sanaa, joka ei ole totuudenmukaista? Jos sellainen opettaa, joka ei sitä tunne, hänen kuulijansa oppii häneltä jotain totuuden vastaista, siksi kirjoitettu on, että "oikea opetus oli hänen suussansa".
Tule katso! Kun Jumala loi maailman, hän osoitti kaiken ja kaikelle sen oman paikkansa, ja hän osoitti niiden ylle taivaalliset voimat. Ei ole edes ruohonkortta, jolla ei olisi taivaallista voimaa yllään. Kaikki, mitä joku tekee, tai jollekin tehdään, on sen sitä varten osoitetun taivaallisen voiman alla. Kaikki liittyy tuomioon, kaikki kulkee tuomion kautta, ja se tuomio kannattelee kaikea. Mikään ei pääse sitä pakoon. Kaikki ne voimat on luomisesta lähtien suunniteltu hallitsemaan yli kaiken ja jokaisen. Ne kaikki käyttäytyvät toisen, taivaallisen lain mukaan, sellaisen, jonka jokainen niistä saa, niin kuin kirjoitettu on, "Hän nousee, kun vielä on yö, ja antaa ravinnon talonsa väelle, palvelustytöillekin heidän osansa" (Snl.31:15). Niitä koskevat lait tulevat taivaista, ja siksi niitä kutsutaan "taivasten säädöksiksi". Mistä me tiedämme, että ne ovat taivaista? Koska kirjoitettu on, "tämä on laki Israelille, Jaakobin Jumalan säädös" (Ps.81:5).
Sen tähden, kirjoitettu on, "noudattakaa minun lakejani" (3Moos.19:19). Sillä kaikki on osoitettu siihen lakiin. Tästä syystä on kiellettyä sekoittaa lajeja tai parittaa eri lajeja keskenään, sillä tällainen repii juuriltaan irti niitä kannattelevia voimia, ja halventaa Messiaskuningasta. Mitä sekoitukset, kilaim, sitten ovat? Se on kuin ihminen, joka laittaa lähimmäisensä vankilaan, niin kuin kirjoitettu on, "olette panneet minut vankilaan" (Jer.37:18, hebreassa vankila on tässä kele). Lajien sekoittaminen aiheuttaa estämistä, se estää niitä voimia toteuttamasta omia tehtäviään. Se sekoittaa taivaallista järjestystä, ja halventaa Messiaskuningasta. Kirjoitettu on, "eri lajia olevat eläimet eivät saa pariutua karjassasi. Älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä. Ylläsi ei saa olla kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta" (3Moos.19:19).
Tule ja katso! Kirjoitettu on, "mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet" (1Moos.2:17). Sen Kuninkaan käskyjen muutteleminen laittaa jotain muuta elämän puun tilalle, sen, jossa kaikki on täydellistä, ja usko kiinnittyy johonkin turhaan. Me olemme jo oppineet, että joka asiassa ihmisen on hyvä toimia niin kuin olisi siellä ylhäällä ja suorittaa työnsä niin kuin se tulee tehdä. Jos ihminen tekeekin jollain muulla tavalla, hän vetää päälleen jotain sellaista, joka ei hänelle kuuluisi. Kun ihminen tekee täällä alhaalla oikealla tavalla, pyhä henki yhtyy siihen ja lepää hänen yllään. Mutta jos hän toimii kierosti, sopimattomasti, silloin tulee joku toinen henki, sellainen, jota ihminen ei kaipaa, ja se alkaa kääntämään ihmistä pahuuden puolelle, ja se henki yhtyy häneen ja lepää hänen yllään. Mikä saa tuon hengen kiinnostumaan hänestä? Se, että hänen tekonsa heijastuvat siellä henkimaailmassa.
"Ylläsi ei saa olla kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta". Mitä siis on tuo "ylläsi"? Älä salli toisen hengen hallita sinun ylläsi! Ihmisen tulee tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat oikeita ja sopivia. Kun ihminen tekee näin, hänen yllään on pyhä henki, ja se taivaallinen henki pyhittää hänet. Joka etsii puhtautta, tulee pyhitetyksi, sillä kirjoitettu on, "pyhittäytykää siis ja olkaa pyhät, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne" (3Moos.20:7).
Kirjoitettu on, "pappi pukeutukoon pellavapukuunsa" (3Moos.6:3), ja "Hänen on puettava ylleen pyhä pellavaihokas, peitettävä alastomuutensa pellavahousuilla, vyötettävä itsensä pellavavyöllä ja pantava pellavainen käärelakki päähänsä. Nämä ovat pyhät vaatteet. Hänen tulee peseytyä vedessä ja pukea ne päälleen" (3Moos.16:4). Miksi pellavavyö on hebreassa bad, joka liittyy yksinäisyyteen, badad? Siksi, ettei tätä kangasta saa sekoittaa toiseen. Näiden pellavavaatteiden on oltava näkyvissä, kun palvellaan polttouhrialttarilla, tai kun polttouhrista poistetaan rasvoja. Polttouhri liittyy epäjumalanpalvelukseen ja pahoihin ajatuksiin. Pellavaa ei saa sekoittaa villaan, että näitä syntejä tehnyt voisi saada sovituksen.
Kun pappi menee temppeliin, paikkaan, jossa on täydellisyys, missä kaikki täydellisyyden palvelemiset ovat, vaikka sieltä löytyykin molempia, villaa ja pellavaa, sillä niin kuin tallithin tupsutkin ovat, kaikella on ylhäältä annettu taivaallinen järjestys, johon kuuluvat myös kaikki temppelin astiat, jotka nekin eroavat toisistaan. Kaikki on taivaallisen kuvan mukaista. Autuaita ovat ne Israelin lapset, joille Jumala antoi sen todellisen kirjoitetun sanansa, sen uskon sanan, ja rakasti heitä yli kaikkien kansakuntien, niin kuin kirjoitettu on, "minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra" (Mal.1:2).
Autuaita ovat vanhurskaat tässä maailmassa, ja siinä tulevassa maailmassa! Heistä on kirjoitettu, "mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan" (Snl.4:18). Silloin se naisen pettänyt käärme on poissa, ja mies saa olla omalla paikallaan, niin kuin alussa oli, ja kaikki on oleva täydellistä. "Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu" (Ps.1:6). Mitä tarkoittaa, että "Herra tuntee"? Se on sitä, että Jumala seuraa ja katselee vanhurskaita, tehdäkseen heille hyvää ja puolustaakseen heitä, ja hän kulkee heidän edellään, varjellakseen heitä. Sen tähden, joka lähtee sille tielle, hänen on katsottava, onko se todella Jumalan tie, se tie, jolla Jumala vaeltaa hänen kanssaan. Siksi kirjoitettu on, "Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu". Hukkuu aivan itsestään, koska Jumala ei tee itseään tunnetuksi heidän teillään, eikä kulje heidän kanssaan. Joskus on kirjoitettu "tie", ja joskus "polku". Miksi, mitä eroa niillä on? Tie on sellainen, jota kaikki ihmiset tallaavat, mutta polku on vasta valmistumassa, eikä siinä ole moni kulkenut. Tästä polusta on kirjoitettu, että "vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, täyteen päivään saakka". Amen.