Ignatiuksen kirje Tarsolaisille

Ignatius, Antiokiasta, s.37, k.107, kaupungista, jossa Jeesuksen seuraajia alettiin ensin kutsua kristityiksi. Suomennettu maaliskuulla 2015, lähinnä kirjeen alkuseurakunta-aikaisen ajoituksen ja sisällön tähden.

Ignatius, joka on myös kutsuttu "Theoforus", sille seurakunnalle, joka on Tarsossa, Kristuksessa pelastettu, ylistyksen arvoinen, muistamisen arvoinen, ja rakkauden arvoinen: armo ja rauha Isältä Jumalalta, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, lisääntyköön iankaikkisesti!

Syyriasta Roomaan saakka, minä olen taistellut petojen kanssa, en niin, että villipedot olisivat minut syöneet, sillä nämä, niin kuin te tiedätte, Jumalan tahdosta säästivät Danielin, vaan ihmisen muodossa olevien petojen kanssa, sellaisten, joissa se armoton villipeto on kätkettynä, ja joka pilkkaa ja  haavoittaa minua joka päivä. Mutta ei mikään näistä koetuksista minua horjuta, enkä minä laske elämääni kalliiksi itselleni sillä tavalla, että rakastaisin sitä enemmän kuin Herraa. Minä siis olen valmiina tulelle, eläimille, miekalle tai ristille, niin että vain voisin nähdä Kristuksen, minun pelastajani ja minun Jumalani, joka kuoli minun puolestani. Minä siis, Kristuksen vanki, joka olen ajelehtinut maalla ja merellä, kehotan teitä; pysykää lujina uskossa, ja olkaa lujat, sillä "vanhurskas on elävä uskosta", älkääkä horjuko, sillä Herra saattaa asumaan huoneessa sellaiset, jotka ovat yhtä ja samaa luontoa.

Minä sain selville, että eräs saatanan työntekijöistä on halunnut teitä vaivata, jotkut heistä väittävät, että Jeesus syntyi vain muodollisesti, ristiinnaulittiin muodollisesti, ja kuoli muodollisesti, toiset sanovat, että hän ei ole Luojan poika, ja toiset sanovat, että hän itse on se Jumala yli kaiken. Toiset pitävät kiinni siitä, että hän on pelkkä ihminen, ja toiset, että tämä liha ei enää nouse, niin että meidän todellinen elämän tarkoituksemme on ottaa osaa elämän nautintoihin, sillä heidän mukaansa tämä on se ainoa hyvä ja vähäinen aika ihmiselle ennen kuin hän menehtyy. Oikea parvi sellaisia pahuuksia on nyt syöksynyt meidän yllemme. Mutta te ette ole heille alistuneet, ei hetkeksikään. Sillä te olette Paavalin kansalaisia ja hänen opetuslapsiaan, hänen, joka julisti koko evankeliumia, alkaen Jerusalemista, ja kulki Illyrikumiin, ja kantoi lihassaan "Kristuksen arpia".

Hänet muistaen, te tiedätte hyvin, että Herra Jeesus todella syntyi Mariasta, tehtiin naisesta, ja todella ristiinnaulittiin, sillä hän sanoo, "etten muusta kerskaisi, paitsi Herran Jeesuksen rististä". Ja hän todella kärsi ja kuoli, ja nousi taas. Sillä hän sanoo, "Kristuksen piti tulla katoavaiseksi, ja piti olla ensimmäinen kuolleista nousseista", ja taas "siinä, että hän kuoli, hän kuoli synnille, mutta että hän elää, hän elää Jumalalle". Muuten mitä hyötyä olisi olla kahleissa, jos Kristus ei olisi kuollut? Ja mitä hyötyä kärsivällisyydestä? Mitä hyötyä kestää ruoskintaa? Ja miksi seuraavat; Pietari ristiinnaulittiin, Paavali ja Jaakob tapettiin miekalla, Johannes karkoitettiin Patmokselle, ne juutalaiset, jotka tappoivat Herran, kivittivät Stefanuksen kuoliaaksi? Mutta amen, yksikään näistä kärsimyksistä ei ollut turhaa, sillä ne jumalattomat todella ristiinnaulitsivat Herran.

Ja hän, joka syntyi naisesta, oli se Jumalan poika, ja hän, joka ristiinnaulittiin, oli se kaikkien lutujen esikoinen, ja se Jumalan sana, joka myös loi kaiken. Sillä apostoli sanoo, "on yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä; ihminen Kristus Jeesus", ja "hänen kauttaan on luotu kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, ja hän on ennen kaikkea, ja hänen kauttaan kaikki pysyvät."

Eikä hän itse ole Jumala yli kaiken, ja se Isä, vaan poika, kun hän sanoo, "minä nousen minun isäni ja teidän isänne luokse, ja minun Jumalani ja teidän Jumalanne luokse". Ja taas, "kun kaikki on alistettu hänelle, silloin hän itsekin on alistettu hänelle, joka laittoi kaiken hänen alleen, että Jumala olisi kaikki kaikessa." Sen tähden, on yksi, joka laittaa kaiken alleen, ja joka on kaikki kaikessa, ja toinen, jolle ne on alistettu, joka myös itse muiden kanssa tulee alamaiseksi.

Eikä hän ole pelkkä ihminen, jonka kautta ja jossa kaikki tehtiin, sillä "hänen kauttaan on kaikki tehty", "kun hän teki taivaat, minut tuotiin hänelle, ja minä olin siellä hänen kanssaan, muodostaen (maailmaa hänen kanssaan), ja hän iloitsi minusta päivittäin". Ja kuinka pelkälle ihmiselle osoitettaisiin tällaisia sanoja kuin, "istu sinä minun oikealle puolelleni", ja vielä, voisiko sellainen julistaa, "ennen kuin Abrahamia oli, minä olen?" Ja "kirkasta minut sillä sinun kirkkaudellasi, joka minulla oli, ennen kuin maailmaa oli"? Millainen ihminen voi milloinkaan sanoa, "minä tulin alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka minut lähetti"? Ja millaisesta ihmisestä voitaisiin sanoa, "hän oli se todellinen valkeus, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen. Maailmassa hän oli, ja maailma tehtiin hänen kauttaan, eikä maailma häntä tuntenut. Hän tuli omiensa luokse, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan"? Kuinka sellainen voi olla pelkkä ihminen, vaikka saikin olemassaolon alkunsa Mariasta, eikö hän ennemmin ole se Jumalan sana, ja se ainoa poika? Sillä, "alussa oli se sana, ja se sana oli Jumalan kanssa, ja se sana oli Jumala". Ja toisessa kohdassa, "Herra loi minut, hänen tiensä alun, hänen tiekseen, hänen tekojaan varten. Ennen maailmaa hän minut muodosti, ja ennen kaikkia kukkuloita hän laittoi minut alulle."

Ja että meidän ruumiimme tulevat vielä nousemaan, sen hän osoittaa sanoessaan, "amen, minä sanon teille, että se hetki tulee, jossa kaikki ne, jotka haudoissa ovat, kuulevat Jumalan pojan äänen, ja ne, jotka kuulevat, saavat elää". Ja apostoli sanoo, "sillä tämän turmeltuvan täytyy pukeutua turmeltumattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pukeutua kuolemattomuuteen." Ja että meidän tulee elää selvin päin ja vanhurskaasti, sen hän osoittaa sanoessaan, "älkää eksykö, eivät avionrikkojat, eivätkä naismaiset miehet, tai hyväksikäyttäjät, tai haureelliset, tai pilkkajat, tai juopot, tai varkaat, voi periä Jumalan kuningaskuntaa." Ja vielä, "jos kuolleet eivät nouse, silloin Kristuskaan ei ole noussut, silloin meidän saarnaamisemme on turhaa, ja teidän uskonne on turhaa; te olette vieläkin teidän synneissänne. Silloinhan myös ne, jotka ovat Kristuksessa nukkuneet, ovat menehtyneet. Jos meillä on vain tässä elämässä toivo Kristuksessa, silloin me olemme kaikkia ihmisiä surkeimpia. Jos kuolleet eivät nouse, syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Jos meidän olotilamme ja ajatusmallimme on sellainen, kuinka me eroamme aaseista ja koirista, jotka eivät tulevista huolehdi, vaan ajattelevat ainoastaan syömistä ja sellaisia haluja, jotka tulevat syömisen lisäksi? Eihän heillä ole minkäänlaista sisäistä ymmärrystä!

Olkoon minulla ilo teistä Herrassa! Olkaa raittiit, laittakaa pois teistä jokaisesta kaikki ilkeämielisyys ja eläimellinen raivo, pahan puhuminen, petollisuus, saastainen juoruilu, moraalittomuus, kuiskailu, ylimielisyys, päihtymys, himo, ahneus, turhan kunnian pyytäminen, kateus ja kaikki sen kaltainen. "Vaan pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin huolehtiko lihasta, että sen himoja täytätte." Te vanhimmat, olkaa alamaisia seurakunnan johtajalle. Te diakonit, vanhimmille, ja te, kansa, vanhimmille sekä diakoneille. Minun sieluni on heitä varten, jotka tätä hyvää järjestystä noudattavat, ja Herra olkoon heidän kanssaan lakkaamatta!

Te aviomiehet, rakastakaa vaimojanne, ja te vaimot, aviomiehiänne. Te lapset, kunnioittakaa vanhempianne. Te vanhemmat, kasvattakaa lapsenne kohtuudessa ja Herran nuhteessa. Kunnioittakaa neitsyitä kuin Kristuksen papistoa, ja niitä leskiä, jotka käyttäytyvät tasapainoisesti, kuin Jumalan alttaria. Te palvelijat, tarjoilkaa isännillenne kunnioituksella. Te isännät, säätäkää tehtäviä palvelijoillenne lempeydellä. Älköön kukaan olko keskuudessanne laiska, sillä laiskuus on puutteen äiti. Nämä asiat eivät ole mitään seurausta mistään kenellekään, vaikka olenkin kahleissa, mutta kuitenkin, veljenänne, minä muistutan teitä niistä. Herra olkoon teidän kanssanne!

Saisinpa nauttia teidän rukouksistanne; rukoilkaa, että kohtaan Jeesuksen. Minä jätän teille sen seurakunnan, joka on Antiokiassa. Filippin seurakunnat, joista minä kirjoitin teille, tervehtivät teitä. teidän diakoninne Philo, jota myös minä kiitän kaikessa minua palvelleena, tervehtii teitä. Agatopus, syyrialainen diakoni, joka seuraa minua Kristuksessa, tervehtii teitä. "Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla". Minä tervehdin teitä kaikkia, miehiä ja naisia, jotka olette Kristuksessa. Voikaa hyvin ruumiissa, sielussa ja yhdessä hengessä, älkääkä unohtako minua. Herra olkoon teidän kanssanne!