Gamalielin evankeliumi

Tämän apokryfisen evankeliumin tekijänä pidetään farisealaista "vanhinta", Gamaliel Rabban-Zakenia, lainopettajaa, joka oli myös Paavalin opettaja (Ap.t.22:3). Gamaliel myös rauhoitti neuvostoa Apostolien tekojen kohdassa 5:33-35."Martyrologirum Romanum" -teos kertoo, että Gamaliel luetaan pyhäksi. Tämän mukaan hänestä olisi tullut kristitty. Kerrotaan, että Gamaliel kirjoitti evankeliumikirjan, joka poikkesi huomattavasti muista evankeliumeista. Tämä käsikirjoituksen osa on peräisin 300-luvulta. Gamalielin hauta löydettiin vuonna 415, läheltä Kafargamalan kaupunkia. Tekstin oli kääntänyt ranskaksi katolinen pappi van Oudenryn, ja teksti oli julkaistu teoksessa "Le Figaro Literaire", 13.4.1957. Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä 14.7.2002.

Hyvin aikaisin sunnuntai-aamuna nukkuva Rooman virkamiehellä Pilatuksella oli näky. Hän näki seisomassa edessään äänettömänä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen; miehen, jonka hän oli kolme päivää aikaisemmin tuominnut ristiinnaulittavaksi ja tapettavaksi.

Pakokauhun vallassa, epäröiden, hän kutsui kirjanoppineita ja sanhedrinin ["suuri neuvosto"] vanhimpia. Hän vaati heitä selittämään hänen unensa. Juutalaiset yrittivät rauhoittaa Pilatusta, toistaen: "Olkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päällä". Juuri tuolla hetkellä siihen huoneeseen tuli eräs roomalainen sotamies, joka kertoi Pilatukselle, että jotain outoa oli tapahtunut yön kuluessa Jeesuksen haudalla. Kun Pilatus kuuli, että Jeesus oli todella noussut kuolleista, hän menetti mielen tyyneytensä, huutaen, että hän oli tuominnut Jeesuksen ainoastaan miellyttääkseen Herodesta, joka oli siihen aikaan Jerusalemissa.

Pilatus määräsi kirjanoppineita ja vanhimpia menemään hänen kanssaan Jeesuksen haudalle. Koska juutalaiset kieltäytyivät, hän yritti turhaan taivutella heitä olemaan katuvaisia, koska he tappoivat Jumalan Pojan. Sitten Pilatus sanoi: "Itkekäämme itsemme puolesta, sillä me teimme kuolemalla rangaistavan rikoksen. Me olemme piittaamattomuudessamme ristiinnaulinneet Jumalan Pojan." Juutalaiset purskahtivat nauruun.

Lopulta Pilatus velvoitti sanhedrinin jäseniä tulemaan hänen seurassaan haudalle. Jonkin matkan päästä he näkivät, että haudan alueella oli levotonta väkijoukkoa. Roomalaiset vartijat tukkivat sisäänpääsyn haudalle. Kun Pilatus ja sanhedrin tulivat haudan lähelle, väkijoukko vaikeni ja vetäytyi vähän. Pilatus ja kirjanoppineet havaitsivat, että kivi oli vieritetty pois haudalta. He hermostuivat enemmän ja enemmän. Kirjanoppineet olivat levottomia. Myös vastuussa oleva sadanpäämies, joka oli tapahtumien silminnäkijä, oli levoton. Tämä monien taistelujen veteraani oli kasvoiltaan vaurioitunut ja toisesta silmästään sokea.

Hän pelkäsi, että Pilatus ei uskoisi hänen omituista kertomustaan niistä tapahtumista, joita hän todisti sinä iltana. Mutta Pilatus ei kysynyt yhtäkään kysymystä, kun hän astui sisälle hautaan. Siellä minä näin kankaan lojumassa, ja minä sanoin tuolle sadanpäämiehelle: "Minä tiedän, että se mies, joka oli tässä käärinliinassa, on todellakin noussut kuolleista." Taivaallisen innoituksen opastamana Pilatus otti tuon käärinliinan ja suuteli kangasta. Hän ojensi käärinliinan sadanpäämiehelle ja sanoi: "Tämä kangas palauttaa valon sokaistuneeseen silmääsi!" Hämmästyneenä tuo sotamies otti sen, ja suudeltuaan käärinliinaa, kosketti kankaalla silmäänsä ja se tuli näkeväksi. Hirveä arpi hänen poskessaan katosi heti. Hämmästyneet juutalaiset eivät kyenneet kommentoimaan tapahtumia. Yksikään heistä ei kyennyt keksimään yhtäkään sanaa selittämään sitä, mitä tapahtui. Lukuisa joukko juutalaisia alkoi epäillä, olivatko he todellakin tappaneet Messiaan, ja he vetäytyivät hiljaisuudessa. Mutta Pilatus määräsi kirjanoppineita jäämään, ja hän kuulusteli heitä tuosta suloisesti tuoksuvasta kankaasta, joka oli kuin kuninkaallinen purppurakankainen käärinliina. Kirjanoppineet vastasivat: "Etkö sinä, Pilatus, tiedä, että Joosef arimatialainen ja Nikodeemus käyttivät paljon mirhaa ja aloeta? Tämä selittää tuon suloisen tuoksun!" Mutta Pilatus vastasi: "Haudassa minä en haista kuoleman hajua, vaan suloisesti tuoksuvia, vasta murskattuja muskottipähkinöitä!" Kirjanoppineiden mukaan tämän hajun aiheutti tuuli, joka kantoi puutarhan yrttien tuoksuja.

He varoittivat Pilatusta, ettei kuuntelisi niitä kuiskailuja, joita levisi kansan keskuudessa, Kristuksen tekemistä ihmeteoista. "Itse asiassa suurin osa näistä ihmeistä oli ruumiillistuneen paholaisen, Beelzebubin tekoja."

Ja yhtäkkiä löydettiin kaivosta ristiinnaulitun miehen ruumis, käärinliinaan käärittynä. Hetken ajan luultiin, että Jeesuksen salaisuus oli ratkennut. Pilatus kutsui Joosef arimatialaisen ja Nikodeemuksen tarkistamaan tuon kuolleen miehen henkilöllisyys. Kun käärinliina avattiin, tuli selväksi, ettei tämä ollut Jeesuksen ruumis. Kirjanoppineiden kiihottamana väkijoukko uhkasi hukuttaa Joosefin ja Nikodeemuksen tuohon kaivoon. Roomalaiset vartijat pelastivat heidät viime hetkellä.

Pilatus määräsi Joosefia ja Nikodeemusta vertailemaan molempia käärinliinoja. He osoittivat ilman epäilystäkään sitä puhdasta kangasvaatetta, johon he käärivät Jeesuksen sen jälkeen, kun he ottivat ruumiin ristiltä. Sitten Pilatus määräsi Joosefin ja Nikodeemuksen verhoamaan tuon tuntemattoman miehen ruumiin, ja hautaamaan hänet samalla tavalla, kuin he hautasivat Jeesuksen. Molemmat miehet aloittivat synkän urakkansa. Niin pian, kuin he vierittivät kiven haudan sisäänkäynnin eteen, kuultiin ääni, joka kutsui kovalla äänellä: "Päästäkää minut ulos... Vierittäkää kivi pois. Jeesus Kristus toi minut takaisin elämään."

Monet sivustakatsojat kauhistuivat ja juoksivat pakokauhun vallassa pakoon. Toiset lankesivat polvilleen ja ylistivät Herraa; heistä tuli sinä päivänä Jeesuksen Kristuksen seuraajia.

Kun tuo raskas kivi vieritettiin pois, se mies, joka oli kuollut, tuli ulos ylistäen Herraa. Hän kertoi jokaiselle, kuinka hänet oli nostatettu kuolleista, ja hänen olemuksensa loisti. Hän kysyi Pilatukselta: "Etkö tunnista minua? Minä olen se ryöväri, joka ristiinnaulittiin Jeesuksen oikealle puolelle. Hän lupasi minulle silloin: 'Tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa', josta voidaan haistaa täällä ihana tuoksu."

Pilatus kysyi turhaan kirjanoppineilta jotain selitystä tapahtumille, mutta kaikki kirjanoppineet olivat jo poissa näköpiiristä. Pilatus määräsi vartijoita pidättämään kirjanoppineet. Sotilaat, ryntäillen oville, vangitsivat sanhedrinin ja pidättivät lukuisan määrän kirjanoppineita.

Takaisin kotiin tultuaan hän antoi nuo kaksi käärinliinaa vaimolleen Proclalle. Hän, joka kertoi Pilatukselle oikeudenkäynnin aikaan: "Älä tee mitään tuolle viattomalle miehelle, sillä minä olen suuresti kärsinyt hänen tähtensä tänään unessa", osoitti tuota oikeaa, puhdasta käärinliinaa, ilman epäilyksen varjoakaan, ja otti tuon kankaan talteen.

Pilatus pyysi sadanpäämieheltä täydellistä raporttia ja määräsi kuningas Herodesta välittömästi korjaamaan kaikki "oikeudelliset erheet" ylösnoussutta Jeesusta vastaan.

Herodes ja ylipappi tutkivat Pilatuksen kirjettä, ja päättivät toimia pysäyttääkseen kaiken tällaisen hölynpölyn. Sanhedrinin neuvosta Herodes pyysi Pilatukselta valtuutusta kuulustella sadanpäämiestä, neljää vartijaa ja "kuolleista noussutta miestä". Hän vaati myös noiden kahden käärinliinan palauttamista, sillä kaikki hautauksissa käytetyt kankaat ovat Mooseksen lain mukaan saastaisia. Hyväuskoisena Pilatus suostui tähän, huolimatta vaimonsa Proclan varoituksista, joka kieltäytyi palauttamasta tuota oikeaa käärinliinaa, sillä koska hän oli roomalainen, häntä eivät juutalaiset lait sitoneet. Proclan aavistus paljastui oikeaksi. "Tuntemattomien" palkkamurhaajien joukko tappoi tuon sadanpäämiehen, hänen neljä seuralaistaan ja tuon "hyvän ryövärin". Samalla hetkellä "hyvän ryövärin" henki ilmestyi Pilatukselle, kertoen hänelle, kuinka hänet oli tapettu, ja ennustaen Pilatukselle, kuinka hän tulisi kuolemaan.

Jotkut asiantuntijat uskovat, että Gamalielin mukaan Pilatus otti tuon "hikiliinan, joka oli ollut Hänen päässään" (Joh. 20:7). Katolisen kirkon pyhimyksen "Valaistuneen" Ninan (306-337) erään kirjoituksen mukaan Procla oli antanut käärinliinan evankelista Luukkaalle, joka oli antanut sen edelleen Pietarille. Joidenkin toisten lähteiden mukaan tuo vaatekappale olisi kätketty johonkin luostariin Jordanin varrelle.