Tiituksen, Paavalin opetuslapsen, kirje
Epistula Titus Discipli Pauli. Teksti on latinan 900-luvun Codex Burchardi -pohjalta, ja lainaa muita kirjoituksia yli sata kertaa, mutta lainaukset menevät eri tavoilla kuin tuntemamme tekstit. Tekstistä ei ole kenelläkään mitään varmaa tietoa, siksi kirje tunnetaan kansainvälisesti nimellä "pseudo-Titus", eikä tätä ole juurikaan käännetty millekään kielelle ikinä. Ensimmäiset varsinaiset kirjalliset maininnatkin tästä ovat 1900-luvun puolestavälistä. Suomennettu lokakuussa 2015.
Se taivaallinen lupaus, jonka Herra on oman suunsa kautta antanut niille, jotka ovat pyhiä ja puhtaita, on suuri ja kunnioitettava, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut", ja aina ja iankaikkisesti on oleva olemassa ihmislaji, jota ei voi mihinkään verrata, eikä sitä voi käsittää. Autuaita ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet lihaansa tämän maailman himoissa, vaan ovat siten maailmalle kuolleet, että he eläisivät Jumalalle. He ovat niitä, joille ei liha eikä veri ole osoittanut niitä kuolettavia salaisuuksia, vaan henki valaisee heitä ja näyttää heille jotain paljon parempaa, kuin mitä tämä maailma voi tarjota, ja että he tämän muukalaisuuden ajan maan päällä eläisivät kuin enkelit. Niin kuin Herrakin sanoo, että "he ovat kuin enkelit taivaissa". Toisin sanoen hän kutsuu enkeleiksi niitä, jotka eivät ole saastuneet naisista. Jotka ovat erottautuneet miehistä, heitä kutsutaan neitsyiksi, niin kuin se Kristuksen apostolikin sanoo, että naimaton ajattelee päivät ja yöt Jumalan mielen mukaisia, se on, kuinka toimia soveliaasti ja yksin Häntä miellyttäen, eikä tee sanoillaan tyhjäksi lupauksiaan. Miksi Kristukselle kihlatun neitsyen tulisikaan yhtyä lihalliseen mieheen?
Kenenkään ei ole luvallista liittyä mieheen ja palvella häntä enemmän kuin Jumalaa. Sinä neitsyt, oletko heittänyt pois Kristuksen, jolle sinut on kihlattu? Oletko erottanut itsesi hänestä, sinä, joka tavoittelet jotain muuta? Oi ihanaa neitsyyttä, joka pysyy siinä rakkaudessa! Voi sitä askeettisuutta, se katoaa pois kun pyhät tulevat täydellisiksi. Oi ruumis, sinut on asetettu sen Jumalan lain ikeen alle, älä siis enää milloinkaan harjoita haureutta! Sinut on ristiinnaulittu tälle maailmalle, et kai sinä enää toimi maailman mallin mukaan? Jos apostoli Paavali keilsi naiselta haureellisen suhteen vieraan miehen kanssa, kuinka paljon enemmän sitten Kristukselle antautuneilta pyhiltä! Sinä olet jäänyt tämän maailman ystävyyden ansaan, ja silti pidät itseäsi Kristuksen veren arvoisena, tai luulet olevasi yhtä hänen ruumiinsa kanssa! Mutta ei näin! Jos sinä syöt Herran ruumista arvottomasti, silloin sinä aivan turhaan valitset elämän sijasta sen iankaikkisen rangaistuksen tulen itsellesi! Oi sinä neitsyt, kilvoittele toisin, älä syntiä tee, kirjoittaahan se evankelistakin, ettei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän tottelee yhtä ja halveksii toista. Sinä neitsyt, onko näin sinunkin kohdallasi, että halveksit Jumalaa ja yrität miellyttää ihmistä?
Sen tähden, seuratkaa niitä meidän isiemme jälkiä. Ajatelkaa vaikka sitä Jeftan tytärtä, hän suostui siihen, mitä hänen isänsä oli luvannut, ja lupasi itsensä uhriksi Herralle. Ensin hän teki selväksi yhteytensä Jumalaan ja otti muita neitsyitä kanssaan, että kuusikymmentä päivää siellä vuorella he itkisivät hänen neitsyyttään. Oi niitä taivaallisia salaisuuksia, jotka paljastavat tulevaisuutta etukäteen! Neitsyt liittyy toiseen neitsyeeseen, ja rakkaudessa itkee hänen lihansa menehtymistä sen palkan maksamisen päivään saakka! Oikein siinä sanotaankin, että kuusikymmentä päivää, sillä se merkitsee kuusikymmenkertaista pyhyyden palkkaa, jonka itsensä kieltäjä saa monien kipujen kautta, niin kuin apostolikin opettaa, "älkäämme menettäkö rohkeuttamme", hän sanoo, "vaivannäöissä, ahdistuksessa, murheessa, väärin kohtelemisessa, meitä vainotaan, mutta emme ole hylätyt, koska me kannamme Kristuksen kärsimystä ruumiissamme. Sen tähden meitä ei voi voittaa!" Samoin se apostoli jätti esimerkiin, kuvaillen omia tuskiaan ja sanoen, "minä olen nähnyt paljon vaivaa, ollut usein vangittuna, olen saanut olla usein ruoskittavana, monesti olen ollut kuoleman vaarassa. Juutalaislta olen viidesti saanut ne neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vailla, kolmesti minut on hakattu kepeillä, minut on kerran kivitetty, päivän ja yön olen ollut meren syvyydessä , usein matkoillani olen ollut vaarassa virroista, vaarassa rosvoista, monenlaisissa vaaroissa uskottomien taholta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa kansakuntien keskuudessa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa valheveljien taholta, murheessa ja vaivannäössä, usein tuskissa, paljon valvonut, nälässä ja janossa, paljon paastonnut, kylmyydessä ja alastomuudessa, sisäisesti ahdistuneena niistäkin asioista, jotka eivät suoraan liity minun kärsimyksiini. Enkä missään näistä kaikista ole menettänyt rohkeuttani, sillä Kristus on ollut, ja edelleen on minun kanssani".
Voi kuinka paljon murhetta ihminen saakaan kunniaa tavoitellessaan. Meillä on siitä Herran sana, joka sanoo, että jota minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan, että vanhurskas koeteltaisiin niin kuin kulta tulessa puhdistetaan. Voiko siinä tulevassa elämässä sitten olle jotain lihallista iloa, jos Herran sanakin sanoo, että "voi, niin kuin neitsyt, niin kuin nainen on se ylösnousemuksen salaisuus, joka teille on näytetty, teille, jotka ajan alussa vietitte itseänne varten turhia juhlia, ja iloitsitte muiden kansakuntien himoissa, ja käyttäydyitte samalla tavalla kuin ne, jotka niistä riemuitsevat". Katsokaa, millaisia neitsyitä teidän keskuudessanne on! Tulkaa ja ajatelkaa tätä, että on yksi, joka koettelee sielun, ja jolla on vallassaan se viimeinen koston ja vihan päivä. Missä oikein menet, sinä, joka olet onnessasi viettänyt nuoruutesi syntisen kanssa, todistaako apostoli juuri sinusta sanoessaan, ettei liha ja veri voi omistaa Jumalan kuningaskuntaa?
On olemassa laki, "älköön ihminen iloitko voimastaan, vaan ennemmin luottakoon Herraan", ja Jeremia sanoo, että "kirottu on se mies, joka asettaa toivonsa ihmiseen". Psalmissakin lukee, että on parempi luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. Miksi sinä et siis pelkää Herran hylkäämistä, ja luotat ihmiseen, joka ei sinua viimeisellä tuomiolla pelasta, vaan ennemmin aiheuttaa sinun tuhosi? Ajattele huolella, mitä tämä seuraava kerto meille! "Peltomiehellä oli tytär, joka oli neitsyt. Hän oli hänen ainoa tyttärensä, ja pyysi sen tähden Pietaria rukoilemaan tuon tytön puolesta. Kun hän oli rukoillut, apostoli sanoi isälle, että Herra antaa hänelle parasta, mikä sopii tytön sielulle. Samalla hetkellä tyttö kaatui kuolleena maahan". Se on aina arvollinen ja Jumalan edessä hyvä, kun pääsee pakoon lihan himoja ja veren ylpeyttä. "Mutta tämä epäuskoinen vanhus ei ymmärtänyt sitä taivaallista armoa, sitä siunausta, vaan pyysi Pietaria, että hänen ainoa tyttärensä herätettäisiin kuolleista. Muutamia päiviä myöhemmin, kun tyttö oli herätetty, eräs mies tekeytyi uskovaksi ja tuli siihen taloon viettämään aikaa tuon miehen kanssa, ja vietteli sen tytön, eikä niitä kahta enää sen jälkeen nähty". Ruumistaan halpana pitävä ihminen tekee itsestään jumalattoman kaltaisen. Ja jumalattomien paikkaa ei löydetä, niin kuin David sanoo, "minä etsin häntä, mutta häntä ei löytynyt", niin kuin myös tuossa äskeisessä tapauksessa noita kahta ei enää löydetty. Sinä neitsyt, sinun tulee siis pelätä tämän lain tuomiota; Mooses sanoo, "jos kihlattu neitsyt löydetään toisen miehen kanssa olemasta, heidät tuotakoon vanhinten tuomioistuimen eteen ja tuomittakoon kuolemaan".
Nämä asiat ovat kirjoitetut meille, joille tämän maailmanajan loppu on tullut. Yksi asia pysyy varmana; Kristukselle kihlattua neitsyttä ei saa löytää toiselta mieheltä, tai heidät tuotakoon vanhimmiston, siis Abrahamin, Iisakin ja Jakobin eteen lopullista tuomiota varten. Heidän vastuullaan on ottaa selvää heidän lapsistaan. Silloin isät saavat selville, että heidän omat lapsensa ovatkin pahantekijöitä. Tulee aika, jolloin ne pahantekijät huutavat rangaistuksensa kidutuksen keskeltä, "kuule meitä, Herra Jumala, sillä meidän isämme Abraham ei meitä tuntenut, ja Iisak ja Jaakob ovat meidät kieltäneet! Lapset siis toimikoon niin, että eräänä päivänä löytäisivät itsensä isämme Abrahamin helmasta. Toisin sanoen, lapset pysyköön hänen kunniakseen ylistyksen arvoisina, älköönkä olko niin kuin ne Siionin tyttäret, joita pyhä henki nuhtelee Jesajan kautta, "he kulkevat yhdessä kaduilla, tanssien päät pystyssä. Ja he sekaantuvat Jerusalemin kylien miehiin, ja kasaavat vääryyttä taivaisiin saakka, ja Herra vihastui, ja antoi heidät kuningas Nebukadnessarille orjuuteen seitsemäksikymmeneksi vuodeksi".
Niin tekin olette tottelemattomia ja kurittomia, te, jotka teette vielä pahempaa kuin nuo aikaisemmat. Lopulta teidätkin johdatetaan omalle pahalle kuninkaallenne, se tarkoittaa, että paholainen saa teidät valtaansa! Niin kuin he viettivät seitsemänkymmentä vuotta ahdistuksessa ja saivat palata asuinsijoilleen, niin on nyt myös säädetty seitsemän vuotta antikristuksen vallan alla. Näiden seitsemän vuoden tuska edustaa iankaikkista ahdistusta. Ja samoin kuin he saivat palata kotimaahansa, ja he kokivat siellä paljon pahuutta, niin näillekin, sielun kuoleman jälkeen jokaista näistä kidutetaan tuomion päivään saakka. Ja sen pedon tappamisen jälkeen on tapahtuva se ensimmäinen ylösnousemus, ja silloin ne uskottomat sielut saavat palata asuinsijoilleen, ja heidän aikaisempien pahojen tekojensa mukaan, se heidän kidutuksensa on oleva voimassa, suurempana kuin se ensimmäinen rangaistus.
Sen tähden, rakkaat, meidän on taisteltava niitä lihan tekoja vastaan sen tulevan koston tähden. Jos te tahdotte päästä sitä iankaikkista rangaistusta pakoon, teidän on kilvoiteltava, tyttäret, lihaa ja verta vastaan, niin kauan kuin sen aika on, eikä teillä ole kuitenkaan kovin montaa elinpäivää taisteltavana, että saisitte omaksenne elämän. Miksi lihallisuudesta irti päässeen ihmisen tulisi pitää vielä kiinni sen himoista? Miksi sinä, oi neitsyt, joka olet päässyt irti lihallisuudesta, vielä ihannoit tuota ruumiin kauneutta? Miksi antaudut vieraalle vaimolle, vaikka ruumis ei ole sellaista varten? Miksi sodit omaa pelastustasi vastaan, löytääksesi rakkaudesta kuolemaa? Kuule, mitä apostoli sanoo sinulle, "katsokaa, ettette anna lihalle sijaa sen Jumalan vapauden kautta". Ja taas, "älkää täyttäkö lihan himoja. Sillä liha himoitsee henkeä vastaan, ja henki lihaa vastaan. Nämä vastustavat toisiaan. Sen tähden, älkää tehkö sitä, mitä voisitte. Muuten se Jumalan henki ei ole teissä". Oi sinä perinpohjainen valhe, joka halveksit pyhän lain käskyjä ja petollisen avioliiton kautta menetät sen iankaikkisen elämän salaisuuden! Sinä hunajainen petos, joka aiheutat tulevaisuudessa kidutuksen! Sinä hillitön intohimo kunnian puoleen, joka turmelet Jumalalle vannotun valan! Voi niitä askeleita, jotka vievät pois siltä tieltä, kun neitsyttä kiinnostaa toisen liha! Oi uskoton himo, polttava varkaus, rikokseen kiedottu kunnia! Oi himon hintaa, rikollista kauneutta! Oi eksyttävää kadotuksen esikuvaa! Voi pimeyden valtaan annettuja jäseniä! Oi tuota petollista varkautta, jolla on nöyryyden ja siveyden ulkomuoto! Voi tuota synkkää pimeyden työtä, joka riistää Kristuksen kirkkauden iankaikkisesti! Oi tuota ohikiitävää pyhyyden muistoa, joka tavoittelee kuolemaa kauneuden nimissä! Voi hylättyä hopeaa, joka ei Jesajankaan mukaan ole Jumalan arvoista! Voi halpana pidettyä sapattia, jonka aikana lihan teot tulevat valoon viimeisinä päivinä ja aikoina! Voi jalkaa, joka ei pääse pyhyyden tielle eikä saavu turvalliseen majapaikkaan! Voi merirosvojen saaliiksi joutuvaa laivaa, sinä joudut jatkamaan matkaa tyhjänä ja surkeana! Voi rosvojen valtaamaa taloa, jonka vartijat nukkuvat, ja menettävät kalliin aarteen! Oi nuoruus ja neitsyys, joka lankeat surkeasti pois siitä tilasta, johon sinut tarkoitettiin! Voi sitä, joka lisää luottamustaan tähän maailmaan, muuttuen hävitykseksi siinä iankaikkisuudessa! Voi sitä siveettömyyden seurausta, joka vetää ylleen surumielisyyden sairautta! Voi sitä makean myrkyn lähdettä, joka virtaa lihasta selvittämättöminä solmuina! Voi kurjaa, hiekalle perustettua taloa! Voi tätä tämän ajan rikosta, joka ei edes turmele ihmisen omaa ruumista, vaan lähimmäisenkin! Voi tuota ohikiitävää nautintoa romahduksen partaalla! Voi petollista lahjaa! Voi sitä levotonta kiihkoa, joka saa sielun kadotetuksi! Voi tornia, jonka rakentaminen jää kesken! Voi tuota häpeällistä tekoa, jota ohikulkijat pilkkaavat! Miksi sinä, neitsyt, et pysähdy ajattelemaan, ja laske niitä taivaallisia kustannuksia, ennen perustuksen laskemista? Alussa sinä toimit liian kiireellä, ja ennenkuin rakennus tuli valmiiksi, olet jo saanut kokea järkyttävän romahduksen! Sinun tapauksessasi se lain sana on täyttynyt, profetia toteutunut, joka sanoo, "monet maa-alueet on rakennettu, ja hetkessä ne vanhenevat. Maahan rakennetaan palatseja ja kaupunkeja, ja pian ne jäävät autioiksi". Voi noita intohimon liekkejä! Saastaiset saastuttavat himollaan sen Jumalan temppelin, ja tulevat Jumalan kautta tuhoon tuomituiksi! Voi, stadionilla alkaa kilpailu, ja ennenkuin se pääsee kunnolla alkamaankaan, kilvet putoavat maahan! Voi vihollisten valtaamaa kaupunkia, joka tulee erämaaksi!
Herra kääntyy tällaista haureellista käytöstä vastaan Hesekielin kautta, sanoessaan, "sinä olet rakentanut itsellesi ilotalon, sinä olet häpäissyt oman kauneutesi ja ulkomuotosi kaikilla teilläsi, sinusta on tullut saastainen nainen, sinä, joka olet koonnut häpeää itsellesi. Se sinun siveettömyytesi häpeä, jota olet harjoittanut rakastajiesi kanssa, on vielä tuleva valoon". Ja taas, "niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Sodoma ei ole tehnyt niin kuin sinä, Jerusalem, ja sinun tyttäresi. Mutta Sodoman, sinun sisaresi, vääryys on täytetty. Eikä Samaria ole tehnyt puoliakaan sinun synneistäsi. Sinä olet lisännyt vääryyksiäsi yli sisartesi kaikessa, mitä olet tehnyt. Sen tähden, häpeä, ja peitä pääsikin häpeälläsi!"
Voi, kuinka usein Jumala ei säästä ruoskaa ja lyöntejään, eikä silti kukaan ota Herran sanaa sydämeensä niin, että ajattelisi sitä tulevaa elämää! Eikö olekin niin, että Jerusalem, jolla oli laki, teki enemmän syntiä kuin Sodoma ja Gomorra, joilla lakia ei ollut? Ja entä ne Jerusalemin rikokset, Jerusalemin, jonka pojat ja tyttäret seisoivat uskon lipun alla, eivätkö ne olleet raskaammat kuin Samarian, joka valmiiksi oli alusta alkaen maailman mielen mukainen?
Tästä tämän uuden kansan ennenkuulumattomasta rikoksesta apostoli sanoo, "teidän keskuudestanne kuuluu yleisesti siveettömyyttä, ja todellakin sellaista siveettömyyttä, jota ei ikinä tavata edes muiden kansakuntien keskuudesta, että joku elää isänsä vaimon kanssa. Ja te olette ylpistyneet, ettekä ennemmin murehdi, että sellainen pahantekijä poistettaisiin teidän keskuudestanne. Minä olen ruumiillisesti poissa, mutta hengessä minä olen teidän keskuudessanne, ja jo valmiiksi, niin kuin olisin paikalla, minä olen tuominnut tuon pahantekijän, että tuo mies on luovutettava saatanalle, Kristuksen nimessä".
Voi, sinä paholaisen keksintö, joka olet kuin leikkiä niille, jotka ovat menehtymässä! Voi tuota myrkkyhunajaa, että ottaa isänsä vaimon samalla tavalla kuin minkä tahansa Kristukselle omistautuneen morsiamen, jota sydän himoitsee! Voi sinua, ihminen, et ole kallistanut korvaasi sille viisaudelle, joka sanoo sinulle, että himo halventaa neitsyttä. Niin myös se ensin luotu ihminen lankesi neitsyen tähden, "kun hän näki naisen hymyilevän, hän lankesi". Hänen aistinsa vangitsi sellainen himo, jota hän ei ollut aikaisemmin tuntenut. Voimme olla varmoja, ettei hän ollut kokenut sellaista ihanuutta aikaisemmin, joka aiheutti tuon lankeemuksen. Voi sellaista ihmistä, joka ei pelkää tätä rikollista puolta, jonka kautta monet ovat menettäneet elämänsä. Herran opetuslapsi Juudas Jaakob, muistuttaa meitä siitä sanoessaan, "rakkaat, minä tahdon teitä muistuttaa, vaikka te tiedättekin, mitä heille tapahtui", jotka olivat lihan turmeluksen sortamia, "jotka eivät varjelleet arvokkuuttaan, vaan hylkäsivät taivaallisen asuinsijansa", ja himon viettelemänä menivät ihmisten tyttärille elääkseen heidän kanssaan.
Tänä päivänäkin ne, jotka kaipaavat asustaa vieraiden naisten kanssa, menettävät itseltään sen enkelin kaltaisuutensa, sen Herran sanan mukaan, jonka Jesaja julisti, "voi teitä, jotka liitätte talon taloon, ja lisäätte pellon peltoon, että ne lähestyisivät toisiaan". Ja Miikan kirjassa on sanottu, "valittakaa sitä taloa, jonka olette itse kaataneet ja kestäkää itse se vihastuksen rangaistus". Mitä, jos Herra tarkoittaakin tämän ajan taloa tai peltoa kun hän varoittaa niiden yhteen liittämisistä? Ennemmin tässä on kyse varoituksista pyhyyden suhteen, sellaisesta, jolla on säädetty erottamaan mies ja nainen. Niin Herra nuhteleekin Jeremian kautta, sanoessaan, "on hienoa ihmiselle, että kantaa sitä nuoruutensa iestä, istukoon hän yksin, ja kun hänen toivonsa on todellinen, hän pysyy hiljaa ja kärsivällisenä". Ikeen kantaminen on Jumalan säädösten pitämistä. Lisäksi Herra itsekin sanoo, "ottakaa minun ikeeni päällenne". Ja vielä, "nuoruudessaan" merkitsee hänen toivoaan. Näin hän on säätänyt, että pelastus säilyy sellaisessa yksinäisyydessä, että jokainen teistä on kuin erillinen torni, niin kuin evankelistakin sanoo, ettei ole taloa talon päällä, tai sellainen sortuu heti. Miksi sinä sitten, oi ihminen, kiirehdit rakentamaan vieraita huoneita, etkä ainoastaan omaksi tuhoksesi vaan myös sen Kristuksen morsiamen tuhoksi, joka on sinuun liittyneenä?
Jos olet vapaa siveettömyydestä, varo, ettet tee syntiä pitämällä liian läheisiä yhteyksiä naisiin, sillä Herra sanoo evankeliumissa, että joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Tästä syystä ihmisen tulee elää kokosydämisesti Jumalalle, kaikista himoista vapaana. Me voimme lukea myös Danielista, että niin kuin nämä valheelliset vanhimmat, jotka olivat himoinneet Susannan kauneutta, eivät pystyneet harjoittamaan hänen kanssaan mitään siveettömyyttä, he puhuivat hänestä pahaa. Susanna tuotiin tuomioistuimen eteen, ja nämä pilkkaajat laittoivat hänet seisomaan heidän eteensä pää peittämättömänä, niin että saisivat himojaan tyydytetyksi edes katsomalla hänen kauneuttaan. Ja niin he eivät pääseet pakoon rangaistusta. Kuinka paljon enemmän sitten, kun se viimeinen päivä tulee! Mitä sinä luulet, että mitä Kristus tekee näille, jotka ovat antaneet omat jäsenensä raiskattaviksi? Apostoli on jo etukäteen kertonut tulevasta, sanoessaan, että "älköön mikään kiusaus saako teitä valtaansa, paitsi inhimillinen!" Voi sitä aistillisuuden kiusausta! Ihminen ei kykene hillitsemään itseään ja aiheuttaa itselleen niitä edeltä kerrottuja kuolettavia haavoja! Voi sitä, mitä liha henkäilee ulospäin! Kätketyn syvyyden hehkuva tuli sydämessä ruokkii suurpaloa! Voi tuota halpamaista kilvoittelua, kun heilutaan yön pimeydessä! Voi puuta, joka tuottaa viettelevää hedelmää paksulla kasvustolla! Voi valheen huulia, joista valuu hunajaa ja lopulla ne ovat katkeraa myrkkyä! Voi luomoavia sanavalintoja, sanoja, jotka ampuvat nuolia sydämiin! Voi rakkauden hulluutta, kuolema sitoo nuoria kahleiden lailla, kun taas viisaus julistaa tulevaisia, niin kuin aina, "vältä, poikani, kaikkea pahaa ja kaikkea, mikä muistuttaa sitä". Ja vielä, "jokainen mies, joka ottaa osaa kilpailuun, pidättäytyy kaikesta, että voisi saada sen häntä varten valmistetun kruunun".
Miksi sinä, mies, otat naisen palvelijaksesi? Ajattele meidän pyhiä isiämme. Elia, ylhäinen mies, joka vieläkin elää ruumiissa, otti nuoren miehen palvelijaksi, jolle hän myös jätti viittansa, kun hänet otettiin ylös paratiisiin niillä tulisilla vaunuilla. Siellä myös Eenok elää ruumiissa, hän, joka kuljetettiin sinne silloin ensimmäisenä aikana. Oi sitä Jumalan pyhää suunnitelmaa, joka on valmiina tulevaa aikaa varten! Se vanhurskas Eenok niistä ensimmäisistä ihmisistä laitettiin kirjoittamaan niiden ensimmäisten historiaa, ja pyhälle Elialle tuli tehtäväksi kirjata tämän myöhemmän ihmisjoukon tekoja. Kaikki menee aikojen mukaan. Eenok edustaa vanhurskautta ja Elia pyhyyttä. Mutta meidän on toimittava pyhyyden mukaan, niin kuin apostolikin sanoo, "ruumiissa ja hengessä on muistutettava henkeä, ja opetuslapsi Herraansa". Ja Elian henki lopulta lepäsikin Elishan päällä. Hän pyysikin häneltä, että saisi heti häneltä sen kaksinkertaisen siunauksen, samanlaisen, jonka Herra antoi edistyneille oppilailleen myöhemmin, sanoessaan, "joka uskoo minuun, on myös tekevä näitä tekoja, joita minä teen, ja on tekevä näistä suurempiakin tekoja". Mutta sellainen armo suodaan ainoastaan niille, jotka täyttävät Herransa käskyt. Mitä siis tähän sanomme? Jos Elisha palveli Elian talossa soveliaasti, ja se nuorukainen Gehazi avusti Elishaa, niin kuin Baaruk Jeremiaa, että meille jäisi opetus, miksi sitten tänä päivänä otetaan naisia palvelemaan pyhyyden peitteen alla? Jos kyse on lähisukulaisesta, se on oikein, mutta ei, jos kyseessä on vieras vaimo. Vedenpaisumuksen jälkeenkin, Nooan lapset etsivät itselleen paikkoja, joihin rakentaa kaupunkeja, ja ne nimitettiin heidän vaimojensa mukaan. Aivan samalla tavalla toimivat nyt ne, jotka ovat yhtyneet naisiin!
Voi sellaisia Jumalan ihmisiä, jotka katselevat naisia antaakseen heille lahjoja, antaakseen omaisuutta, luvatakseen heille taloja, antaakseen heille vaatteita lahjaksi, alistaen heille heidän omat sielunsa ja laittaen heidän nimensä kaikkeen siihen, mikä kuuluu heille! Oi ihminen, jos sinä siis käyttäydyt oikein ja viattomasti, miksi et ottaisi omaa sisartasi? Miksi et anna hänelle kaikkea sitä, mikä sinulle kuuluu, ja kaikki on oleva sinun? Sinähän koko ajan enemmän ja enemmän erotat itseäsi hänestä, sinä oikein vihaat ja vainoat häntä! Silti hänessä on se sinun suurin turvasi. Hänestä erottautuneena sinä kiinnityt johonkin toiseen. Ja niin sinä ajattelet voivasi hyvin ruumiissa, etkä muka ole minkään himon hallitsema, ja kerrot omistavasi sen taivaallisen toivon. Kuule sinulle sopivaa sanaa, ajattele, mitä Herra sanoo evankeliumissa Marialle, "älä minuun koske, sillä minä en ole vielä noussut minun Isäni luokse!" Oi niitä taivaallisia esimerkkejä, jotka ovat meitä varten kirjoitetut! Ja Paavali, se valittu astia ja voittamaton muuri opetuslasten keskuudessa, nuhtelee meitä sen neitsyt Theklan tapauksessa, hänen, joka on täynnä viatonta uskollisuutta Kristusta kohtaan, joka tahtoi suudella hänen kahleitaan, katso, mitä apostoli sanoo hänelle, "älä minuun koske, tämän ajan epävakauden tähden". Sinun pitäisi siis nähdä, nuorukainen, mitä Herra ja sen opetuslapsen kirjoitus ovat sanoneet lihaa vastaan. Eivät he säätäneet naisia vetäytymään pois heidän itsensä tähden, sillä eihän Herraa voi kiusata, ja yhtä vähän Paavalia, hänen palvelijaansa, vaan nämä kehotukset ja käskyt lausuttiin meidän tähtemme, jotka nyt olemme Kristuksen ruumiin jäseniä.
Kaikkien Jumalan palvelijoiden tulisi sen tähden välttää naisia ja pitää huolta siitä, että hoitaa sitä Jumalan hänelle antamaa tehtävää. Ajatelkaapa Jerusalemin jälleenrakentamista. Tämän valtavan työmäärän aikana jokainen mies oli aseistettu ja varustautunut, ja rakensi toisella kädellään, pitäen miekkaa toisessaan, aina valmiina taisteluun vihollista vastaan. Miettikää sitten sitä salaisuutta, kuinka itsensähillitsemisen pyhäkköä tulisi rakentaa, yksinäisyydessä toinen käsi on oltava siinä työssä, että Jumalalle saataisiin rakennetuksi kaikista kaunein kaupunki, ja toisen käden on oltava miekassa kiinni, aina valmiina toimimaan paholaista vastaan.Tätä on selitettävä näin; molemmat kädet, siis henki ja liha, on oltava sopusoinnussa keskenään, että se rakennus saataisiin valmiiksi, hengen on oletava aina valmiina vihollisen varalta ja lihan on rakennettava hyvää asuinsijaa. Sen tähden evankeliumissakin on sanottu, että "loistakoon teidän tekonne ihmisten edessä, että he ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa". Katsokaa, millaista loistoa siinä taivaallisessa Jerusalemissa rakennetaan! Tässä kaupungissa kilvoitellaan oikein, yksinäisyydessä, ilman mitään lihallista yhdyntää, niin kuin evankeliumissakin sanotaan, "siinä tulevassa ajassa ei mennä naimisiin eikä anneta naimisiin, vaan ollaan niin kuin enkelit taivaissa". Näin meidän on siis kestettävä virheettöminä saadaksemme meille sen iankaikkisen kunnian siinä tulevassa ajassa. Oi ihminen, sinä, joka et ymmärrä mitään vanhurskauden hedelmistä, miksi Herra teki sen feenix-linnun, eikä antanut sille pientä vaimoa, vaan antoi sen pysyä yksinäisenä? Selkeästi vain osoittaakseen sitä neitsyyden asemaa, että nuoret miehet hillitsisivät itseään naisten kanssa yhtymisistä ja pysyisivät pyhinä. Ja sen ylösnousemushan viittaa siihen elämään. Tähän liittyen David sanoo psalmeissa, "minä menen makuulle ja nukun rauhassa, sillä sinä, Herra, laitat minut olemaan yksinäisyydessä, toivossa". Oi sitä rauhallista, keskeyttämätöntä lepoa! Oi sitä suurta varmuutta, kun ihminen elää ruumiillisesti yksin! "Et sinä voi sitoa hehkuvia hiiliä vaatteisiisi, viittasi palamatta". Jos niin teet, sinähän olet alasti ja häpeäsi on julkista. Mieti tähän vielä niitä profeetan sanoja, "kaikki liha on ruohoa". Jos ihminen ei halua päätyä liekkeihin, pysyköön kaukana tulesta. Miksi vaarantaisit iankaikkisen pelastuksesi jonkun pikkuasian tähden? Etkö ole toorasta lukenut tätä sanaa sinua varten, "kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloitsemaan, ja heistä kaksikymmentä kolmetuhatta kaatui sinne"? Sillä he olivat alkaneet irstailemaan ihmisten tyttärien kanssa, sallivat itsensä ottaa osaa heidän saastaisiin uhreihinsa, "ja Israelin lapset omistautuivat Baal-Peorille".
Katsokaa, millaista jumalatonta menoa se oli, johon he antautuivat, että tulivat kiedotuksi ja menehtyivät. Katsokaa, kuinka sellaiset rikollisuudet tulevat loppua kohti lisääntymään. Vapahtaja Kristuskin sitä murehti, ja sanoi, "voi, voi niitä sieluja, jotka pitävät oman tuomionsa halpana! Sillä minä näen ihmisten iloitsevan sieluissaan turhuudesta, ja he hylkäävät itsensä saastaiselle maailmalle. Minä näen myös, kuinka kaikki tämä hyödyttää vihollista! Sen tähden, minä seison heidän vierellään ja sanon, voi teitä, jotka liitätte itsenne siveettömyyteen, eikä teillä ole pelkoa Jumalan edessä!" Niin tuomareidenkin aikaan gibeonilaiset saivat Herran suuttumaan. Kakstoista tuhatta voimallista miestä nousi sitä kaupunkia hävittämää, ja sieltä selvisi elossa vain ne 302 neitsyttä, jotka eivät olleet yhtyneet miehiin. Gibeonilaisten nimi merkitsee sekaannuksen lapsia. He olivat saaneet Kristuksen ruumiin naisen muodossa, ja he viihdyttelivät sillä itseään, ja tekivät siitä halveksunnan ja pilkan kohteen. Annatko sinä samoin Kristuksen ruumiin jäseniä pilkan kohteeksi? Sillä me kaikki, sekä miehet että naiset, jotka olemme Kristukseen kastetut, olemme pukeutuneet Kristukseen. Ei ole siis kyse maallisen lihan rikkomuksesta, vaan Kristuksen ruumista vastaan rikkomisesta. Ja oikein sen kaupungin valloittivat ne kaksitoista hyökkäävää sotajoukkoa, jotka edustivat niitä kahtatoista apostolia. Oikein ne ovat versoneet voimallisesta lajista, sillä heitä kutsuttiinkin "ukkosenjylinän pojiksi". Viimeisellä tuomiolla he tulevat ilmestymään voimalla varustettuina, tekemään ihmeitä kansakunnille. Ja he tulevat tuomitsemaan niitä Israelin kahtatoista heimoa, istuen niillä kahdellatoista valtaistuimella. Eikä kukaan pääse seurakunnasta pakoon, paitsi ne neitsyet, jotka ovat omistautuneet Jumalalle, joiden ruumiin jäsenet eivät ole vihollisen saastuttamia, sillä hänen pahan tahtonsa myrkyllä. Tähän viittaa myös se ristin merkki, sillä kolmesataa on kirjoitettuna kirjaimella t, tav, ja tav on ristin muotoinen, ja se tulee parhaiten näkyviin neitsyyden kautta. Oikein myös se taivasten kuningaskunta on tuleva niiden viiden neitsyien kautta, jolla hän tarkoittaa, että lupauksista voi olla varma ainoastaan puhtauden ja viisauden kautta. Ja sen tähden sitä lupausta ei täytetty Abrahamille lihallisen vihkiytymisen kautta, vaan sen taivaallisen suunnitelman mukaan hän sai sen siunauksen. Mitä siis tähän sanomme? Voiko neitsyys itsessään johtaa iankaikkiseen kadotukseen? Nämä viisi toista neitsyttähän olivat tyhmiä, aivan niin kuin tänäki päivänä ovat ne, jotka eivät valvo lihaansa vaan ovat naittaneet taisteluvalmiutensa yhdynnän himoille. Sen tähden Davidkin sanoo psalmeissa, että "hevosilla ratsastajat nukkuvat". Ruumiissa he ovatkin nouseet hevosen selkään, mutta eivät voi pysyä siinä neitseellisessä valvomisessa, aivan niin kuin kuin ne sekaannuksen lapset, jotka jälleen heitettiin pois hevosiltaan. Voi sitä synkkää lihan nöyristelyä, joka muuttuu kadotukseksi! Lopulta he alkavat nuhtelemaan itseään niistä heidän menneistä teoistaan, näillä sanoilla, "voi sinä kurja liha, joka olet aiheuttanut tuhomme! Jos emme olisi antautuneet sinun eksytettäviksesi, meidätkin luettaisiin pyhien joukkoon!"
Oi sinä ihminen, joka uskot, että kaikki nämä tulevat tapahtumaan! Sinä tiedät, että synnintekijöille on erilainen tuomio. Sillä ruumiin jäsenellä, jolla ihminen tekee syntiä, sen kautta hän on myös kärsivä. Profeetta Elia todistaa ilmestyksessä näin, "Herran enkeli näytti minulle syvän laakson, jota kutsutaan helvetiksi, joka paloi tulta ja tulikiveä. Tässä samassa paikassa on monia synnintekijöiden sieluja, ja niitä kidutetaan eri tavoilla. Toiset kärsivät sukupuolielimistään riippuen, toiset kielestä, jotkut silmistä, toiset pää alaspäin. Joitakin naisia kidutetaan heidän rinnoistaan, ja nuorukaisia riippuu heidän käsistään. Joitakin neitsyitä poltetaan raudalla, ja toiset sielut käyvät läpi taukoamatonta kidutusta. Heidän kidutustensa määrä vastaa jokaisen heidän syntejään. Avionrikkojia ja lapsiin sekaantujia kidutetaan heidän sukupuolielimistään. Ne, jotka riippuvat kielestään, ovat pilkkaajia ja vääriä todistajia. Silmät palavat sellaisilta, jotka ovat kompastuneet katseensa kautta ja jotka ovat silmillään himoinneet turhuuksia. Pää alaspäin riippuvat ne, jotka ovat pitäneet halpana Jumalan vanhurskautta, joiden sydän on paha ja riitaisa kanssapalvelijoitaan kohtaan. He palavat ansionsa mukaan siinä heille säädetyssä rangaistuksessa. Jos joitakin naisia kidutetaan heidän rinnoistaan, he ovat olleet vapaamielisiä naisia, jotka ovat antaneet ruumistaan miehille, ja tästä syystä nämä riippuvat käsistään". Salomokin ottaa näitä huomioon sanoessaan, että "autuas se kuohittu, joka ei riko käsillään". Ja vielä, "jos sinä hallitset sydämesi himoja, sinähän olet urheilullinen".
Ja viisauden kautta hän nuhtelee seuraavasti, "mitä hyötyä epäjumala saa uhrista, kun se ei voi maistaa eikä haistaa? Aivan samoin eunukki hyötyy neitsyen sylistä. Poikani, älä tee naisesta mielihyväsi kohdetta!" Näetkö nyt selvästi, että sinusta on tullut Jumalalle vieras? Me voimme lukea toisaalta, "minä kammoan sellaista urheilua, saastaista harhaoppia, himoja, toisiinsa kietoutuneita ihmisruumiita!" Minua oikein hävettää tuoda esiin niitä muita lopun ajan tekoja, jotka vihollinen on suunnitellut ja jotka apostoli on tuonut meidän tietoomme, sanoessaan, "minä pelkään, että te ehkä tulette vihollisen eksyttämäksi, niin kuin se käärme vietteli Eevan".
Sen tähden, taidollisesti valvoen varustakaamme itsemme niillä hengellisillä aseilla, että voisimme vastustaa sitä jättiläistä, niin kuin se Herran sana hänen profeettansa kautta menee, "joka voittaa sen jättiläisen, ottaa hänen saaliinsa". Tämä merkitsee lihan himojen vangitsemista, ja saaliina me saamme sen iankaikkisen ylösnousemuksen. Meidän tulee uudistua Jumalan kunniaksi! Kuinka sinä voisit jonkun jättiläisen voittaa, jos naiset estävät sinua? Kuule tämä kiitos Johanneksen, Herran opetuslapsen mukaan, kun hän rukoili ennen kuolemaansa, "oi Herra, sinä joka lapsuudestani saakka tähän ikään asti olet varjellut minut naiselta, sinä, joka olet estänyt minun ruumiini heiltä niin, että jopa naisen katse saa minussa pelkoa aikaan". Oi sitä Jumalan lahjaa, että pysyy tuolta naisten vaikutukselta poissa. Tämän pyhän aseman armosta sinä voit rakastaa sellaista, mikä olisi lihalle kauheaa. Mutta sinä, Jumalan palvelija, kuinka voit luulla pysyväsi vapaana tyhmistä teoista jos sinulla on tietoisesti aina naisia edessäsi? Onko tämä opetus ehkä mielestäsi tooran ulkopuolista? Vertaapa tätä siihen, mitä demonitkin julistivat, kun he tunnustivat seurakuntapalvelija Dyruksen edessä Johanneksen saapumista, "viimeisinä päivinä monet yrittävät ajaa meitä pois, sanoen, että me olemme naisista vapaat ja heidän himoitsemisestaan, ja me olemme puhtaita. Mutta jos me tahdomme, me kyllä otamme heidät valtaamme!"
Nyt sinä, oi ihminen, näet, kuinka ne vieraat henget, paholaisen teot, todistavat sinulle, että naisen kauneus voi voittaa ihmisen. Kuinka sitten voit vapauttaa niiden vallassa olevia jos sinä itse oletkin niiden vallassa? Niiden voittamiseen ihmisellä on oltava se siihen tarvittava valta. "Varokaa siis, ettette tule sen pahan voittamiksi, tai avionrikkojiksi. Varjelkaa itsenne naisten liialliselta läheisyydeltä ja aterioiden aikana heidän miellyttämisestään". Näin menee pyhän kirjoituksenkin sana, "älä salli sydämesi tulla hänen viettelemäkseen, ettet myös sinä kuolisi. Siten, lapseni, varo häntä niin kuin käärmeen päätä". Ota sydämeesi vastaan ne siunatun Johanneksen nuhtelut, kun hänet hänet oli kutsuttu häihin, ja hän tuli sinne ainoastaan siveelisyyden tähden. Ja mitä hän sanoikaan? "Lapseni, kun lihasi on vielä puhdas ja ruumiisi koskematon, etkä ole turmeltunut tai saatanan pilaama, sen kaikista pahimman ja häpeämättömimmän siveyden vastustajan, opetuksen halveksijan, siemenen turmelijan, kuoleman lahjan, tuhon työn, jakaatumisen opettajan, turmeluksen toteuttajan, etkä ole vihollisen kylvämästä siemenestä, saatanan syötti, sen kateellisen työkalu, saastainen eriseurojen hedelmä, verenvuodattaja, himo mielessä, lankeamassa ihan syystäkin, tuskan aiheuttaja, tulessa palava, kateudesta kuoleva, valheen ihannoija, katkeruuden kaveri, mieleltä kieroutunut, haaveiden himoitsija, paholaisen näytös, elämän vihaaja, pimeyden sanansaattaja, vihollisen eksyttämä elämän estäjä, joka erottaa ihmisiä Herrasta, tottelemattomuuden alku, elämän loppu ja kuolema. Kuultuanne tämän, minun lapseni, sitokaa itsenne jakamattomaan, todelliseen ja pyhään liittoon, odottaen sitä sanoin kuvaamatonta ja todellista sulhasta taivaista, Kristusta, joka on se iankaikkinen sulhanen".
Jos apostoli itse salli avioliiton jäädä näin toteutumatta, etteivät rikkomukset kasaantuisi, mitä tulisi siis sanoa Jumalan palvelijoista, joiden tulisi kaikista eniten olla vapaat lihallisista himoista? Oi niitä toisista erottautuneita ja Kristukselle vihkiytyneitä ruumiita! Voi sitä nuoruuden lihallista hehkua, joka on niin vaikea sammuttaa! Oi, kunpa se taivaasta virtaava kaste lämmittäisi kylmän astian! Oi niitä, jotka ovat saaneet kutsumuksen kutsua takaisin niitä, jotka ovat menettäneet sen taivaallisen arvokkuuden! Oi sitä iankaikkista pyhien kunniaa, niiden, jotka ovat kuolemasta vapautetut! Oi sitä peltoa, joka miellyttää Kristusta, joka tuottaa iankaikkisia hedelmiä! Oi lihan kieltämistä, hengellistä häävalmistelua, iankaikkisilla siteille taivaallisiin asuinsijoihin! Oi, kuinka paljon ihminen voikaan tehdä itse, taistellessaan siveyden puolesta, jos omistaa ymmärryksen!
Kun apostoli Andreas tuli hääjuhlaan osoittamaan Jumalan kunniaa, hän erotti ne toisilleen tarkoitetut puolisot toisistaan, miehet ja naiset, ja opetti heille pyhästä yksin elämisestä. Oi sen karitsan kunniaa, hänen, joka erottelee vuohet lampaista, Herran itse meitä ojentaessa; "kuulkaa minua, te minun valitut lampaani, älkääkä pelätkö susia. Kun ei pelkää susia, se tarkoittaa, että on vapaa siitä kuoleman pahennuksesta. Kun lampaat erotellaan vuohista, se merkitsee sitä, että ihminen varjelee itsensä turhilta synneiltä elääkseen yksin niin kuin yksi Jumalan palvelijoista. Niin myös Esrassa on sanottu, tulevaan viitaten, "tulkaa kaikista kaupungeista Jerusalemiin, vuorelle, ja tuokaa mukananne sypressejä ja palmunoksia ja rakentakaa lehtimajoja!"
Nyt sinä siis näet, oi pyhä, että näiden edellä kirjoitettujen toivo on meille hyväksi, että me ruumiissa puhtaina eläisimme omissa majoissamme, eikä kukaan meistä sallisi itsensä kärsiä lihallisen rakkauden sidoksista. Kristuksen, meidän Herramme kysymysten ja vastausten mukaan "sypressi on siveyden salaisuus". Sen huippu tähtää taivaisiin yksinään. Palmun oksilla hän kuvaa sitä voittoa, marttyyrikuoleman kunniaa. Näistä kahdenlaisista puista rakennetaan ne lehtimajat, jotka edustavat pyhien ruumiita. Ja koska hän mainitsee vuoren, Kristuksen ruumiin yhteydessä, hän tarkoittaa aineellista yhteyttä. Autuaita ovat ne, jotka varjelevat tällaista aineellisuutta. Näitä Herrakin ylistää Jesajan kautta, "jokainen, joka ei saastuta sapattia vaan pitää sen, ja pitää kiinni minun liitostani, heidät minä tuon minun pyhälle vuorelleni ja teen heidät iloisiksi minun rukoushuoneessani, ja heidän uhrinsa ja polttouhrinsa on oleva hyväksytty minun alttarillani". Niin Herra itse sanoo. Pyhän sapatin pitäminen selvästi merkitsee sitä, ettei puhdasta lihaa saastuteta. Ja sen tähden säädettiin isien kirjoissa, ettei mitään hyödytöntä työtä saa tehdä sapattina. Selvästi siis se on hyvä asia, että Jumala kieltää tämän maailman asioiden toimittamisen sellaiselta, joka on hänelle vihkiytynyt. Kerran sapattina kaksi miestä yllätettiin puita keräämästä, ja Jumala vihastui ja määräsi heidät kuolemaan. Tämä tapahtui kauan sitten, mutta se on selitettävä näin, ne kaksi puunkerääjää edustavat synnin tekijöitä, heidän pahat tekonsa ovat sitä, mitä he ovat saaneet kerätyksi. Ja yksi ei voi sellaista puukasaa tehdä, vaan kaksi saastutti sapatin yhdessä. Oikein Herra varoittaakin Hesekielin kautta, "katsokaa Israelin ruhtinaita, he ovat pitäneet halpana minun pyhäkköni ja saastuttaneet minun sapattini, avionrikkojat ovat vuodattaneet verta sinun keskelläsi, oi Jerusalem!"
Voi sinua, kaikista kaunein kaupunki, sinun kauneutesi keskellä sinun isäsi alastomuus on paljastettu! Voi, kuinka kaikki pahantekijät hylkäävät Jumalan pyhyyden! Voi niitä Kristukselle pyhitettyjä sapatteja, jotka rosvot häpäisevät! Oi kallista kaupunkia, Kristuksen verellä lunastettua ja kaikista saastaisimpien tapahtumien musertamana! Isän alastomuuden paljastaminen merkitsee sen neitsyyden paljastamista, joka on Jumalalle pyhitettyä. Herra kehottaa profeettaa sanomaan tämän nuhteen, "jokainen teistä on saastuttanut vaimon, joka ei edes ole hänen omansa, häpeällisesti, ja jokainen teistä on raiskannut isänsä tyttären!" Voi vääristynyttä oikeutta! Paholainen viettelee monia, etteivät raiskaa omiaan, vaan Kristuksen ruumista! Voi sitä eläimellisen elintavan jäljittelemistä, kun mies makaa isänsä tyttären kanssa ja samasta äidistä syntyneen kanssa!
Sen tähden, pyhän hengen vaikutuksesta se lain antajan ääni kaikuu, "kirottu olkoon hän, joka makaa oman sisarensa kanssa. Ja kansa sanoi, amen, amen". Miksi sinä et pelkää maata tämän sisaren kanssa, isäsi ja äitisi tyttären, tässä siis Kristus on isä ja seurakunta äiti, kun voisit välttää sen rangaistuksen, joka tuomiolla on tulossa? Ajattele menneitä, Kuningasten Kirjasta, kun Adonia himoitsi suunemilaista Abisagia, isänsä tytärtä, joka oli esikuva Kristukselle pyhittäytyneestä neitsyydestä, jäikö se vain pelkäksi ajatukseksi? Ja jos Adoniaa rangaistiin kuolemalla vaikkei saanut tekoaan toteutetuksi, kuinka paljon enemmän tänä päivänä, jos sellaisesta teosta tavataan! Jos Adonia menehtyi sanan tähden, mitä luulet, millainen rangaistus mitataan teosta? Himon hallitseman ihmisen on vaikea selviytyä, niin kuin Herran sana profeetta Haggain kautta antaa ymmärtää, "kysy papeilta toorasta, ja sano, jos joku kantaa pyhää lihaa vaatteessaan ja sen jälkeen koskettaa vaatteellaan leipää, viiniä, öljyä tai mitä tahansa ruokaa, tuleeko se pyhäksi vai ei? Ja papit vastasivat jasanoivat, "ei". Ja Haggai sanoi; jos joku saastainen koskettaa kaikkea tätä, tuleeko se siis saastaiseksi? Ja papit vastasivat ja sanoivat, "tulee saastaiseksi". Sitten Haggai vastasi ja sanoi; niin ovat myös nämä ihmiset ja tämä kansa minun edessäni, sanoo Herra". Niin on mys se pyhitetty liha, siveydelle vihitty, jota kasteen viitta on koskettanut. Mutta hän osoitti, että jos se on tekemisissä halveksittavan kanssa, ei ruoka siitä pyhity, sillä aineellinen ruoka edustaa ihmismielen vaihteluita. Se on lihallista ruokaa, eikä sillä ole merkitystä pyhälle hengelle. Sen tähden hän on säätänyt, ettei kuninkaan vaate ole itsessään pyhä. Ja lisäksi hän on säätänyt, että on sellainenkin saastaisuuden tila, jonka kautta luotu on saastainen. Se, mitä Mooses on aikaisemmin sanonut, on meille selvää tästä, "kaikki, mihin saastainen koskee, on oleva saastaista". Ja mitä Haggai vielä sanoo, "niin ovat myös nämä ihmiset ja tämä kansa, sanoo Herra". Kaupungin johtaja määrää, että asukkaiden on oltava hänen kaltaisiaan! Voi sinua, joka käännyt pois pyhyydestä ja tavoittelet kunniaa itsellesi, ja teet itsestäsi tuollaisen papin kaltaisen! Voi järjetöntä kuningasta, joka riistät kansaa kapinaan! Voi vilpillistä elämäntyyliä, monet saavat kulkea sisään ja ulos ja jäädä oikeutta vaille! Voi turhia, outoja profetioita, joilla ei ole mitään merkitystä tulevan kannalta! Voi Kristuksen hylkäämää maailmallista ajattelua! Loppusanoiksi hän on nuhteleva heitä sinä viimeisenä päivänä näillä sanoilla, "menkää pois minun luotani, te pahan tekijät, minä en teitä tunne, niin minä olen puhuva kadotukseen meneville".
Sinä näet, kuinka pyhän elämän vääristelijät, siveyden vastustajat, oikeuden vääristäjät, uskon turmelijat ja Jumalan lauman tuhoajat tullaan hylkäämään. Hän osoittaa, ettei kukaan ole pääsevä pakoon sitä rangaistusta. Miksi sinä, oi tyhmä ihminen, luulet, että se, mitä sinä salassa teet, ei olisi kiellettyä, kun Jumala on sekä yön että päivän Herra? Jos ihminen tietää, ettei ole luvallista tehdä kompromisseja lihan erilaisten himojen kanssa ja hän toimii vastoin uskoa, eikö sitä voi kuvailla tietoiseksi rikokseksi? Ja vaikka hän ei edes ajattelisi tuota tosiasiaa, vaikka kukaan ei olisi näkemässä, lain sana painaa siveettömyyttä enemmän. Lihan himot on tehtävä tyhjiksi, tällainen ahneus on karkoitettava pois mielestä, mutta et sinä tee tästä parannusta, ja esiinnyt vilpittömänä seisoessasi kirkkauden kynnyksellä, pääsemättä sisään, ja ylistät itseäsi!
Ajattele, mitä David profetoi ja mitä pyhä henki sanoo hänen suunsa kautta, "te olette jumalia ja kaikki yhdessä Korkeimman lapsia, mutta te kuolette kuin ihmiset ja menehdytte kuin kuka tahansa ruhtinas". Voi sellaisia jumalia, jotka kuolevat ihmiskuoleman! Voi niiden ruhtinaiden kunniaa, jotka sortuvat korkeudesta syvyyteen! Eräänä päivänä se on tapahtuva, tulee erottelu vanhurskaiden ja jumalattomien välille, uskollisten ja väärien välille, kuoleman ja elämän välille. Onko jotain muuta kuin kadotus tai pelastus? Tänä päivänä Herran profetia Hesekielin kautta on vihdoin täyttynyt, "minun huoneeni on muuttunut minulle vaskeksi, raudaksi, tinaksi, ja lyijyksi, hopean keskellä". Sellaiseksi sekoitukseksi sinä olet muuttunut! Jumalan palvelijat, jotka ovat hopeaa, ovat lopun aikana täynnä kaikenlaisia sekoituksia ja pahoja ainesosia. Nämä ovat sen sekoituksen osat; rauta edustaa sydämen paatumusta, jossa hengellinen viisaus ei ole päässyt juurtumaan. Jaakob oikein kuvasi Ruubenia raudankovaksi, sillä häntä pidetään kovimpana juutalaisten keskuudessa. Lyijy edustaa lihan raskautta, se on äärimmäisen painavaa. Tämä edustaa niitä rikkomuksia, joilla ihminen uppoaa sinne kuoleman tuhoon, niin kuin faarao ja hänen joukkonsa upposivat mereen niin kuin raamattu kertoo meille esimerkiksi. Ja samoin Sakarja nuhtelee meitä, "häpeämättömän naisen suu suljetaan lyijyllä", ja tässä yhteydessä on selvästi kyse rikoksesta. Vaski edustaa syntisen lihan hajua, sitä, kun Israelin lapset kaipasivat Egyptin lihapatoja. Ja sen tähden he kuolivat eivätkä saaneet omistaa niitä isien lupauksia, samoin käy niille, jotka antautuvat viettelyksille, he eivät saa omistaa Jumalan kuningaskuntaa. Tinan selitys on se, että ne ovat tinaa, jotka oikein häikäisevät silmiämme Jumalan viisaudella, ja jotka kuitenkin siveyden suhteen ovat kuin turmeltunutta hopeaa, eikä heillä ole mitään arvoa seurakunnassa. He tulevat hylätyiksi sen Salomon sanan mukaan, "salassa he tekevät kauhistuksia ja samalla luulevat elävänsä iankaikkisesti". Sellaista sekoitusta on tullut Jumalan huoneeseen! Voi niitä naisten viettelijöitä, jotka kehittelevät uusia oppeja! Rosvoja toisten taloissa, neitsyiden turmelijoita, siveyden tuhoajia, uskosta luopuneita, totuuden vastustajia, Jumalan järjestystä vastaan kapinoivia! Kamala sekoitus! Sinäkin olet muuttunut hopeaksi, siveyteen, ja sen tähden nämä sulatetaan siinä palavan tuomion polttouunissa, ja silloin Herra puhdistaa itselleen kallisarvoisen, puhtaan, kestävän ja kauniin hopean tätä pyhää Jerusalemia varten, omalle valtaistuimelleen. Mutta ne toiset, joista olemme puhuneet, jotka ovat luopuneet uskosta, nämä menevät iankaikkiseen kadotukseen! "Silloin autuaita ovat ne, jotka ovat pysyneet ruumiissa pyhinä, ja joilla on hengen yhteys, sillä he saavat puhua Jumalalle! Autuaita ovat ne, jotka ovat varjelleet itsensä tämän maailman moraalittomuudelta, sillä he ovat ihania Kristuksen, Jumalan pojan, Herran ja Isän edessä. Autuaita ovat ne, ovat pitäneet sen pelastuksen kasteen, sillä he saavat sen iankaikkisen ilon". Jolla on kuuleva sydän, kuulkoon,, mitä Jumala lupaa, "joka voittaa, sen minä annan syödä siitä elämän puusta, joka seisoo minun Jumalani paratiisin keskellä". Oi sitä turmeltumatonta ravintoa, joka saa alkunsa viisauden puusta, niistä lehdistä, jotka ovat kansakuntien tervehtymiseksi, jossa ei ole oleva kirousta, ja johon saastainen liha ei pääse sisään, jossa ei ole jälkeäkään vääryyden töistä, eikä valheella ole mitään sijaa, vaan ainoastaan Jumala ja Karitsa ovat valtaistuimella. Heidän palvelijansa kunnioittavat heitä aina ja iankaikkisesti. Nämä siis ovat Jumalan palvelijoita, jotka aina palvelevat hänen tahtoaan, jotka eivät elä lihan, vaan pyhän hengen mukaan. Nämä ovat niitä, joita toinen kuolema ei voita, ja jotka saavat syödä sitä salattua mannaa, sitä taivaallisen paratiisin ruokaa. He saavat sen valkoisen kiven, iankaikkisen pelastuksen kypärän, johon on kirjoitettu se sanoin kuvaamaton Jumalan nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. Oi tuota kaikista valkeinta sotajoukkoa, pyhyyden legioonia, jotka ovat Jumalalle kalliit, joille Kristus, Herra, säätää kuninkaallisen vallan, että he saavat jakaa oikeutta kaikille. Niin kuin savenvalaja murskaa hyödyttömiä astioita, niin hekin tekevät! "Minä annan heille sen iankaikkisen aamutähden, niin kuin minä olen Isältäni saanut". Samoin hän säätää voittajat puettavaksi loistaviin vaatteisiin, eikä heidän nimeään pyyhitä milloinkaan pois elämän kirjasta. "Minä tunnustan heidät minun isäni edessä ja hänen enkeleidensä edessä taivaissa". Autuaita ovat ne, jotka kestävät loppuun saakka, niin kuin Herra sanoo, "hänelle, joka voittaa, minä annan oikeuden istua minun oikealla puolellani, minun valtaistuimellani, niin kuin minä olen voittanut ja istun minun Isäni valtaistuimen oikealla puolella aina ja iankaikkisesti, amen".