Epifanius Nikolaiittoja Vastaan

Kotimainen "iso raamatun tietosanakirja" kertoo kysymyksiä aiheuttavan vastauksen kohdassa "nikolaiitat". Harhaopettajia. Mutta mitä ne sitten oikeasti olivat? "Se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja... Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista" (Ilm.2:6,15). Heillä oli oppi, mutta mikä oppi? Tätä on viime aikoina kysytty niin paljon, niin tässä omaa suomennosta Epifaniuksen "Paneria XXV" 300-luvulta. Epifaniuksen kirjoitukset ovat saaneet huomiota vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen englanninkielinen käännös valmistui 1990, eikä raamattukouluissa näistä ole perinteisesti puhuttu. Tekstille on niin paljon ulkopuolista sitä tukevaa materiaalia esimerkiksi Nag Hammadin teksteissä, että suurta osaa asioista voi pitää faktoina. Suomennettu 3-4.9.2015

Nikolaus oli yksi niistä seitsemästä apostolien valitsemasta diakonista, yhdessä pyhän ja ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen kanssa, ja Prokuroksen, Parmenaan ja muiden. Hän oli antiokialainen käännynnäinen. Kun hän oli ottanut vastaan sen Kristuksen sanoman julistuksen, hän sai itselleen opetuslapsia, ja häntä pidettiin heti alussa ensimmäisenä. Siksi hänet luettiinkin niiden joukkoon, jotka siihen aikaan valittiin pitämään huolta leskistä. Myöhemmin kuitenkin paholainen luisui hänen sisäänsä ja petti hänen sydämensä sillä samalla esi-isien petoksella, josta me olemme jo keskustelleet, niin että häntä lyötiin ankarammin kuin hänen edeltäjiään. Vaikka hänellä oli kaunis vaimo, hän oli pidättäytynyt yhdynnästä hänen kanssaan, jäljitellen niitä, joiden hän näki olevan antautunut Jumalalle.  Hän kesti jonkin aikaa, muttei lopulta voinut hillitä taipumustaan. Sen sijaan hän tahtoi palata, niin kuin koira oksennukselleen, ja hän alkoi etsiä kaikenlaisia tekosyitä ja keksi niitä omien himojensa puolustamiseksi. Olisipa hän vain hävennyt ja tehnyt parannuksen, se olisi ollut hänelle tarpeen! Sitten hän luopui tavoitteistaan ja alkoi yhtyä vaimoonsa. Mutta koska hän häpesi tappiotaan ja epäili, että tieto siitä on levinnyt, hän alkoi opettamaan, että "joka ei ole yhdynnässä päivittäin, hänellä ei ole osaa siinä iankaikkisessa elämässä". Hän oli vaihtanut taas yhdestä teeskentelystä toiseen. Koska hän näki, että hänen vaimonsa oli epätavallisen kaunis, ja silti nöyrä, hän kadehti häntä. Hän oletti, että kaikki muutkin ovat yhtä kahden tien kulkijoita, niin kuin hänkin, ja hän alkoi jatkuvasti loukkaamaan vaimoaan ja pilkkasi häntä puheissaankin. Siten hän alensi itsensä, ei ainoastaan jatkuviin yhdyntöihin, vaan myös Jumalaa pilkkaaviin mielipiteisiin, joiden kierot opit aiheuttivat vahinkoa, petosta ja peitettyä pahuutta.

Ja tämä oli perustus sille opille, mitä valheellisesti sanotaan tiedoksi, gnosis, ja se alkoi versomaan pahaa maailmaan. Minä tarkoitan niitä, joita kutsutaan gnostilaisiksi ja ebioniiteiksi, jotka muka ovat "Epifaneksen opetuslapsia", stratiotiikit, levitiikit, borboorit ja muut. Jokaisella näistä on se oma himojen tyyli, ja se kehittää lukemattomia pahoja tapoja. Jotkut heistä jopa ylistävät Barbeloa, jonka he väittävät olevan korkealla kahdeksannessa taivaassa, ja sanovat, että hän on saanut alkunsa Isä Jumalasta. Jotkut sanovat, että hän on Jaldabaothin äiti ja toisten mukaan taas Sabaoth. Mutta hänen poikansa oli hallinnut seitsemättä taivasta väkivallalla ja hirmuvallalla. Alhaalla oleville hän sanoo, "minä olen ensimmäinen ja viimeinen, eikä muuta jumalaa ole minun rinnallani". Mutta Barbelo on kuullut, mitä hän sanoo, ja itkee. Ja hän ilmestyy jossain kauniissa muodossa niille ruhtinaille ja varastaa ne siemenet, joita heidän yhdyntänsä on tuottanut, ilmeisesti palauttaakseen sen oman voimansa itselleen, kun sitä on kylvetty moniin muihin. Ja kaikenlaisilla tämän tapaisilla perusteilla hän toi tämän irstaan "salaisuuden" maailmaan. Samoin monet muutkin opettivat näitä käytäntöjä, eikä ole todellakaan sopivaa sanoa niistä, mutta heillä oli moraalittomuutta naisten kanssa ja sellaisia järkyttävän perverssejä luonnottomuuksia, joista pyhä apostolikin jossain sanoo, että "sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät" (Ef.5:12).

Mutta jos joku haluaa nähdä pyhän hengen pois lähdön Nikolauksen lahkon tapauksessa, sen voi oppia Johanneksen ilmestyskirjasta. Johannes kirjoittaa Herran nimessä yhdelle seurakunnalle (se tarkoittaa, että sille vanhimmalle, joka on sinne osoitettu sen alttarilla olevan pyhän enkelin voimasta) ja sanoo, "se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan".  Mutta toiset kunnioittavat jotain Prunikusta ja sellaisia, viettäen aikaa himoissaan kaikenlaisella vastenmielisellä käytöksellä, ja sitten he selittelevät salaperäisellä kielenkäytöllään omaa vastenmieistä elämäänsä, että "me keräämme Prunikuksen voimaa ruumiidemme eritteistä", ja näin he luulevat saavansa voimaa spermasta ja kuukautisvuodoista. Aion myöhemmin kuvailla heitä yksityiskohtaisemmin, ei vaivatakseni kuulijoita tai lukijoita, vaan että viisaissa heräisi vihastus näitä kohtaan ja he osaisivat estää heitä harjoittamasta pahaa. En tule syyttämään syyllisiä väärin, vaan aion todellakin tuoda totuuden mukaan julkiseksi sen, mitä he tekevät. Toiset ylistävät Jaldabaothia, jonka mainitsin, ja hän on heidän mukaansa Barbelon vanhin poika. Häntä kuulemma on kunnioitettava, koska hän on paljastanut heille monia asioita. Sitten he valmistelevat niitä kirjoja Jaldabaothin nimessä ja keksivät lukemattomia määriä lapsellisia nimiä enkeliruhtinaille ja henkivalloille, jotka ovat kaikkia taivasten ihmissieluja vastaan. Toisin sanoen tämä heidän ovela suunnitelmansa ihmiskuntaa vastaan on todella vakavaa. Toiset ylistävät Kaulakau-nimistä ruhtinasta, ja tekevät parhaansa tehdäkseen viattomiin vaikutuksen taiteellisilla nimillä. Mutta kokeneet, ja jotka ovat Jumalalta saaneet armon, jotka ovat alamaisia todelliselle Jumalan tuntemiselle, kuinka heidän satuilunsa ja huijauksensa ei olisi heti hylättävää?

Sillä jos he sanovat, että "Prunikus", tämä on vain hillitömyyden peittelyä. Kaikki siihen liittyvä on jotain yhdyntään liittyää ja oikea viettelysten valtakunta. Kreikkalaisilla on sanontakin, jota käytetään sellaisista miehistä, jotka vievät orjanaisten neitsyyden, "hän vietteli sen ja sen". Ja ne kreikkalaiset parinvaihtajat, jotka kirjoittelevat erotiikkaa, ovat kirjoittaneetkin satuihinsa, että "kauneus viettelee". Kuinka kukaan täysijärkinen ei nauraisi Kaulakaulle? Että he saisivat istutettua petostaan yksinkertaisiin ihmisiin, he vääntelevät hebrean kielen sanoja, vaikka ne olisikin kreikkaan käännetty oikein ja ovat selviä hebrean lukijoille, eikä niissä ole mitään sellaista salaperäistä, kylvääkseen kaikenlaista häpeällistä taidetta ihmisiin mielikuvituksen tuotteista. Kaulakau on Jesajassa, ja sitä käytetään kahdennessatoista ilmestyksessä, jossa hän sanoo, "ahdistus ahdistuksen päälle, toivo toivon päälle, vähän enemmän, vähän enemmän" (Jes.28:10).  Minä selitän ne hebrean sanat tässä kokonaan, sana sanalta niin kuin ne ovat kirjoitetut. Tsav le'tsav, tsav le'tsav merkitsee "ahdistus ahdistuksen päälle". Kav le kav, kav le kav merkitsee "toivo toivon päälle". Ze'ir sham, ze'ir sham merkitsee, "odota vähän enemmän, vähän enemmän". Mistä he oikein ovat saaneet unelmansa ja satuilunsa? Kuinka maailma sai tällaista lustetta? Kuka saa ihmiset vetämään kadotusta itselleen? Jos he olisivat tietoisesti väännelleet sanoja harhakuviksi, he olisivat tietysti itse vastuussa tuhostaan. Mutta jos he sanoivat välinpitämättömästi jotain, mitä eivät tienneet, heistä turhempaa ei olekaan. Sillä nämä asiat ovat todella tyhmiä, niin kuin jokainen sellainen näkee, jolla on Jumalan vaikuttama ymmärrys. Omien himojensa tähden he ovat tuhoutuneet ja edelleen tuhoutuvat, sekä he itse, että ne, jotka he vakuuttavat puolelleen. On olemassa valheen henki, joka huilun puhalluksen lailla laittaa tyhmät liikkeelle totuutta vastaan monilla eri lahkoilla. Huiluhan on jälitelmä käärmeestä, jonka kautta se paha puhui ja eksytti Eevan. Huilu on valmistettu eksyttämään ihmiskuntaa, koska se on sen mallinen ja käärmeen jäljitelmä. Katsokaa nyt, mitä huilunsoittaja edustaa sitä soittaessaan, hän heittää päänsä taakse ja taivuttaa eteen, nojautuu sivuilleen aivan käärmeen lailla. Paholainen tekee samanlaisia eleitä, osoittaakseen taivaallisen sotajoukon pilkkaa ja tuhotakseen maan luodut saaden maailmaa valtaansa samalla, tuhoten niitä, jotka tähän valheeseen luottavat ja ihastuvat, niin kuin soittimen ääniin ihastutaan.

Eräät toiset heistä keksivät uusia nimiä, ja sanovat, että oli pimeys ja syvyys ja vesi, ja se henki niiden välissä muotoili niiden rajat. Mutta pimeys suuttui hengelle ja nousi halaamaan sitä, ja siitä sai heidän mukaansa kohtu alkunsa. Sitten se kohtu hedelmöittyi hengestä. Siitä kohdusta lähti neljä aikakautta, ja niistä neljästä toiset neljätoista, ja näistä sai alkuna oikea ja vasen, pimeys ja valkeus. Myöhemmin näiden kaikkien jälkeen sai alkunsa joku omituinen aikakausi. Sekin yhtyi kohtuun ja siitä saivat alkunsa jumalat ja enkelit, demonit ja seitsemän henkeä. Mutta on oikeasti helppoa havaita heidän halpa valheensa. He itse sotkevat sanoen, että on yksi "Isä" ja sen jälkeen he kehittelevät muita jumalia, mutta sehän todistaa, että valhe sotii eksytystä vastaan ja se tuhoaa itse itsensä, kun taas totuus kestää kaiken.

Mitä sitten sanoisin sinule, Nikolaus? Mitä väitteitä tuon esiin? Mistä sinä olet tullut, sinä, joka tuot näitä "aikakausia", pahuuden juurta, kohtuja ja kaikenlaisia jumalia ja demoneja? Kun apostoli sanoo, että "vaikka olisikin niin kutsuttuja jumalia" (1Kor.8:5), hän tarkoittaa, ettei sellaisia ole olemassakaan. Kun hän sanoo, "niin kutsutut", hän osoittaa, että niillä on vain nimi, eikä niitä oikeasti ole muualla kuin tiettyjen ihmisten mielipiteissä. Mutta meille, jotka tunnemme totuuden, hän sanoo, "niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala" (1Kor.8:6), eikä tässä ole "niin kutsuttu", vaan todellinen Jumala. Ja jos meillä on yksi Jumala, montaa ei voi olla. Evankeliumissakin Herra sanoo, "että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan" (Joh.17:3), tehdäkseen tyhjäksi niiden selitykset, jotka puhuvat satuja ja uskovat monijumalisuuteen. Sillä meidän Jumala on yksi. On yksi herruus, yksi jumaluus, yksi ylistyksen arvoinen, eikä mitään monia. Ja mitä sinä Nikolaus sanot "Vapahtajan" (Irenaus ja muut arvostelevat gnostilaisia siitä, että "Jeesus ei ole koskaan Herra, vaan aina Vapahtaja") sanoihin, "Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi" (Matt.19:12)? Jos on avioon kelpamattomia eunukkeja taivasten valtakunnan tähden, miksi sinä olet eksyttänyt itsesi ja ne, jotka sinuun luottavat, pitämällä Jumalan totuutta vääryyden vallassa yhdynnöilläsi ja luonnottomalla hillittömyydellä, ja opetat irstautta? Mitä sanot näistä, "Mitä neitsyihin tulee, siitä minulla ei ole Herran käskyä. Annan vain neuvoni niin kuin se, joka on saanut Herralta armon olla luotettava, että niin on hyvä olla" (1Kor.7:25) ja vielä, "nainen, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat ruumiiltaan ja hengeltään pyhiä" (1Kor.7:34). Kuinka paljon olisikaan sanottavaa puhtaudesta, itsensä hillitsemisestä - ja selibaatistakin! Kaikkea saastaisuutta sinä aiheutatkin! Mutta minä nyt luulen, että näiden muutaman kirjoituksen kautta, jotka laitan lukijan eteen, saan tämän hämärän lahkon paljastetuksi.