Eenokin salaisuuksien kirja

TOINEN EENOKIN KIRJA

Käännetty englanniksi slaavinkielisestä käsikirjoituksesta ja siitä edelleen suomeksi jouluna 2001.

Luku 1.

Oli viisas mies, suuri käsityöläinen, ja Herra osoitti rakkautta hänelle ja ilmoitti hänelle, että hänen pitäisi katsoa ylimpiä paikkoja ja olla silminnnäkijä Kaikkivaltiaan Jumalan viisaassa ja suuressa ja käsittämättömässä ja muuttumattomassa maailmassa, ihmeellisten ja loisteliaiden ja kirkkaiden ja monisilmäisten Herran palvelijoiden silminnäkijä, ja Herran luoksepääsemättömän valtaistuimen, ja sotajoukkojen julistusten, ja sanoinkuvaamattomien rakennusaineiden joukon, ja kerubien vaihtelevien laulujen, ja äärettömän valon. Ja siihen aikaan, hän sanoi, kun minun 165.vuoteni oli tullut täyteen, sain poikani nimeltä Mathusal. Ja tämän jälkeen elin 200 vuotta ja täytin elämäni vuodet, 365 vuotta. Kuun ensimmäisenä päivänä olin talossani yksin ja lepäsin vuoteellani ja nukuin. Ja kun olin unessa, suuri tuska tuli sydämeeni, ja minä itkin silmilläni unessa, enkä voinut ymmärtää mikä tämä suru oli, tai mitä minulle tapahtuisi. Ja minulle ilmestyi kaksi miestä, niin suuria, etten ole sellaista nähnyt maan päällä; heidän kasvonsa loistivat kuin aurinko, heidän silmänsä kuin palava valo, ja heidän huulillaan oli tuli ja he lauloivat, ja heidän siipensä olivat kultaa kirkkaammat ja kätensä lunta valkeammat. He seisoivat sänkyni päässä ja alkoivat kutsua minua nimeltä. Ja minä heräsin unestani ja näin selvästi nuo kaksi miestä seisomassa edessäni. Ja minä tervehdin heitä ja pelkäsin ja kasvoni olivat kauhun muuttamat, ja nuo miehet sanoivat minulle: Ole rohkea, Eenok, älä pelkää, ikuinen Jumala lähetti meidät luoksesi, ja katso, tänään sinä nouset kanssamme taivaaseen, ja sinun täytyy kertoa pojillesi ja taloudellesi kaikki mitä heidän tulee tehdä ilman sinua maan päällä talossasi, eikä kukaan saa etsiä sinua ennen kuin Herra palauttaa sinut heille. Ja kiireesti minä tottelin heitä ja menin ulos talostani, ovelle, kuten oli käsketty, ja kutsuin poikiani Mathusal, Regim ja Gaidad ja tein heille tiettäväksi kaiken mitä minulle oli kerrottu.

Luku 2.

Kuunnelkaa minua, lapseni, en tiedä minne menen, tai mitä minulle tapahtuu; siksi nyt, lapseni, minä kerron teille: älkää kääntykö Jumalasta turhuuteen, joka ei ole tehnyt taivasta ja maata, sillä ne tulevat menehtymään jotka palvovat niitä, ja laittakoon Herra Hänen pelkonsa sydämiinne. Ja nyt, lapseni, älkää ajatelko etsivänne minua ennen kuin Herra palauttaa minut teille.

Luku 3.

Tapahtui, että kun Eenok oli kertonut pojilleen, enkelit ottivat hänet siivilleen ja kantoivat hänet ylös ensimmäiseen taivaaseen ja asettivat hänet pilviin. Ja sieltä minä katsoin, ja jälleen katsoin korkeammalle, ja näin eetterin {?}, ja he asettivat minut ensimmäiseen taivaaseen ja näyttivät minulle hyvin suuren meren, suuremman kuin maallinen meri.

Luku 4.

He toivat kasvojeni eteen taivaankappaleiden järjestysten vanhimmat ja hallitsijat, ja näyttivät minulle 200 enkeliä, jotka hallitsevat tähtiä ja niiden taivaan palvelusta, ja lentävät siivillään ja tulevat kaikkien niiden ympärille, jotka purjehtivat.

Luku 5.

Ja täältä minä katsoin alas ja näin lumen varastohuoneet, ja enkelit jotka vartioivat varastojaan, ja pilvet, mistä ne tulevat ja minne ne menevät.

Luku 6.

He näyttivät minulle kasteen varastohuoneen, kuin oliiviöljy ja sen ulkomuoto, ja kaikki maan kukat; kuinka monet enkelit vartioivat näiden varastoja, ja kuinka ne sulkeutuvat ja aukeavat.

Luku 7.

Ja nuo miehet ottivat minut ja johdattivat ylös toiseen taivaaseen, ja näyttivät minulle pimeyden, suuremman kuin maallinen pimeys, ja näin siellä vankeja roikkumassa, vartioituja, odottaen tulevaa tuomiota, ja nämä enkelit näyttivät synkiltä, synkemmiltä kuin maallinen pimeys, ja he itkivät jatkuvasti. Ja minä sanoin miehille jotka olivat kanssani: Mitä varten näitä kidutetaan lakkaamatta? He vastasivat minulle: Nämä ovat Jumalan pettureita, jotka eivät totelleet Jumalan käskyjä, vaan tekivät oman tahtonsa mukaan, ja kääntyivät pois ruhtinaansa kanssa, joka myös on sidottu viidennessä taivaassa. Ja minä tunsin suurta sääliä heitä kohtaan, ja he tervehtivät minua ja sanoivat minulle: Jumalan mies, rukoile Herraa puolestamme; ja minä vastasin heille: Kuka minä olen, kuolevainen mies, että rukoilisin enkelien puolesta? Kuka tietää minne menen tai mitä minulle tapahtuu? Tai kuka rukoilee minun puolestani?

Luku 8.

Ja nuo miehet ottivat minut sieltä, ja veivät minut ylös kolmanteen taivaaseen, ja laittoivat minut sinne; ja minä katsoin alaspäin, ja näin näiden paikkojen tuotteet, sellaisina ettei niin hyvää ole koskaan tunnettu. Ja minä näin kaikki kukkivat puut ja katselin niiden hedelmiä, jotka tuoksuivat makealta, ja niiden kantamia kaikkia ruokia jotka kuplivat tuoksuen. Ja puiden keskellä oli tuo Elämän Puu, paikassa jossa Herra lepää, kun hän menee paratiisiin; ja tämä puu on sanoin kuvaamatonta hyvyyttä ja tuoksua, ja se on enemmän ihailtava kuin mikään muu olemassa oleva asia; ja kaikilta puolilta se näyttää kultaiselta ja punertavalta ja tulen kaltaiselta ja se peittää kaiken, ja sen hedelmät ovat kaikkien hedelmien tuotetta. Sen juuret ovat puutarhassa maan ääressä. Ja paratiisi on turmelluksen ja turmeltumattomuuden välissä. Ja sieltä lähtee kaksi lähdettä, jotka lähettävät hunajaa ja maitoa, ja niiden lähteistä lähtee öljyä ja viiniä, ja ne hajoavat neljään osaan, ja kiertävät hiljaisen kierroksen ja laskevat Eedenin puutarhaan, turmelluksen ja turmeltumattomuuden välille. Ja sieltä ne kulkevat pitkin maata, ja niillä on valta reittiinsä. Eikä täällä ole hedelmätöntä puuta, ja jokainen paikka on siunattu. Ja kolmesataa todella kirkasta enkeliä vartioi puutarhaa, laulaen suloisesti lakkaamatta ja äänet, jotka eivät vaikene milloinkaan, palvelevat Herraa läpi kaikkien päivien ja hetkien. Ja minä sanoin: Kuinka ihana onkaan tämä paikka, ja nuo miehet sanoivat minulle:

Luku 9.

Tämä paikka, oi Eenok, on valmistettu niitä vanhurskaita varten, jotka kestävät kaikenlaiset loukkaukset niiltä, jotka ärsyttävät heidän sielujaan, jotka kääntävät silmänsä pahuudesta, ja tuomitsevat oikein, ja antavat leipää nälkäisille ja vaatettavat alastomat ja nostavat langenneet ylös, ja auttavat loukkaantuneita orpoja, ja jotka kulkevat virheettömästi Herran kasvojen edessä, ja palvelevat ainoastaan häntä, ja heitä varten tämä paikka on valmistettu ikuiseksi perintöosaksi.

Luku 10.

Ja ne kaksi miestä johdattivat minut ylös pohjoiselle puolelle ja näyttivät minulle siellä hyvin kamalan paikan, ja tuossa paikassa oli kaikenlaisia kidutuksia: julmaa pimeyttä ja valaisematonta synkkyyttä, ja siellä ei ole valoa, vaan hämärä tuli, joka liekehtii jatkuvasti ylös, ja tulinen joki virtaa ja koko tuo paikka on joka paikasta tulessa ja joka paikassa hallaa ja jäätä, janoa ja puistatusta siteiden ollessa hyvin julmat ja enkelit pelottavia ja armottomia, kantaen vihan aseita, armotonta kidutusta, ja minä sanoin: Voi, voi, kuinka kauhea onkaan tämä paikka. Ja nuo miehet sanoivat minulle: Tämä paikka, oi Eenok, on valmistettu niille, jotka halveksivat Jumalaa, jotka maan päällä harjoittavat luonnon vastaista syntiä, joka on lasten turmelemista eläimiin sekaantumisen mukaan, taikojen tekemistä, loitsuja ja paholaismaisia noituuksia, ja jotka kehuskelevat pahoista teoistaan, varastamisistaan, valheistaan, panetteluistaan, kateudesta, katkeruudesta, haureudesta, murhasta, ja jotka kirottuna varastavat ihmisten sielut, jotka nähdessään köyhän, ottavat pois heidän tavaransa ja itse rikastuvat, vahingoittaen heitä toisten ihmisten tavaroiden tähden, jotka kykenevät tyydyttämään tyhjät vatsat, antavat nälkäisten kuolla, kykenevät vaatettamaan ja riisuvat alastomat ja jotka eivät tunteneet Luojaansa vaan kumarsivat sieluttomia ja elottomia jumalia, jotka eivät voi nähdä eivätkä kuulla, turhia jumalia, jotka myös rakensivat veistettyjä kuvia ja kumarsivat saastaista käsityötä, kaikille näille on valmistettu tämä paikka ikuiseksi perintöosaksi.

Luku 11.

Nuo miehet ottivat minut ja johdattivat ylös neljänteen taivaaseen, ja näyttivät minulle kaikki ne, jotka menevät peräkkäin, ja kaikki auringon ja kuun valojen säteet. Ja minä mittasin niiden menot ja vertailin niiden valoa ja näin, että auringon valo on suurempi kuin kuun. Sen kierto ja radat on kuin tuuli, joka kulkee ohi ihmeellisellä nopeudella, eikä se lepää päivällä eikä yöllä. Sen kulkua ja paluuta seuraa neljä suurta tähteä, ja jokaisella tähdellä on allaan tuhat tähteä, oikealla auringon kierrosta, ja neljä vasemmalla, jokaisen alla tuhat tähteä, yhteensä 8000 kulkemassa auringon kanssa jatkuvasti. Ja päivällä 15 valtavaa enkelijoukkoa pitää siitä huolta, ja yöllä tuhat. Ja kuusisiipiset laittavat auringon kiertoa ennen sen tulisiin liekkeihin enkelien kanssa, ja sata enkeliä sytyttää aurinkoa ja laittaa sen valaisemaan.

Luku 12.

Ja minä katsoin ja näin muita auringosta lentäviä, joiden nimet ovat Phoenixit ja Chalkydri, upeita ja ihmeellisiä, joilla on jalat ja häntä leijonan muodossa ja krokotiilin pää. Niiden ulkomuoto on värikäs, niin kuin sateenkaari, ja niiden koko on 900 mittaa, niiden siivet ovat kuin enkeleillä, jokaisella kaksitoista, ja ne pitävät huolta ja seuraa auringolle, kantaen kuumuutta ja kastetta niin kuin Jumala on niille säätänyt. Näin aurinko kiertää radallaan ja kulkee, ja nousee taivaan alla, ja se kiertää maan alle säteidensä valon kanssa taukoamatta.

Luku 13.

Nuo miehet kantoivat minut pois itään, ja asettivat minut auringon porteille, jonne aurinko menee vuodenaikojen vaihteluiden ja koko vuoden kuukausien kierron mukaan, ja päivien ja öiden tuntien mukaan. Ja minä näin kuusi porttia avoinna, jokaisen portin ollessa 61 ja yksi neljäsosa stadiumia (joskus suomennettu ’vakomittaa’ – vajaa 200 m. 61,25*192m =11760m), ja minä todella mittasin ne, ja ymmärsin niiden koon olevan suuren, joiden läpi aurinko menee, ja menee länteen ja sammuu ja nousee läpi kaikkien kuukausien ja kääntyy jälleen takaisin kuudelta portilta vuodenaikojen jatkuessa. Näin koko vuosi tulee täyteen neljän vuodenajan jälkeen.

Luku 14.

Ja taas nuo miehet veivät minut pois, läntisiin osiin, ja näyttivät minulle kuusi suurta porttia avoinna, vastaavia kuin ne itäiset portit, vastapäätä sitä, mihin aurinko laskee, päivien lukumäärän mukaan 365 ja yksi neljäsosa. Näin se jälleen menee alas läntisille porteille, vetää pois valonsa, kirkkautensa suuruuden maan alle, sillä sen loiston kruunu on taivaassa Herran kanssa ja sitä vartioi 400 enkeliä, sillä aikaa, kun aurinko kiertää radallaan ympäri maan alla ja seisoo seitsemän suurta tuntia yössä, ja kuluttaa puolet ajastaan maan alla. Kun se tulee itään yön kahdeksannella tunnilla, se tuo esiin valonsa ja loiston kruunun, ja aurinko liekehtii enemmän kuin tuli.

Luku 15.

Sitten ne auringosta tulleet, joita kutsutaan Phoenixeiksi ja Chalkydri, alkavat laulaa, siksi jokainen lintu räpyttelee siipiään, iloiten valon antajasta ja he alkavat laulaa Herran käskystä. Valon antaja tulee antamaan kirkkautta koko maailmalle, ja aamun vartija ryhdistäytyy auringon säteiden muotoon, ja maan aurinko menee ja ottaa kirkkautensa valaistakseen koko maan pintaa, ja minulle näytettiin tämä laskelma auringon kulusta. Ja ne portit, joista se menee sisään, nämä ovat vuoden tuntien laskemisen suuret portit, tästä syystä aurinko on suuri luomus, jonka kierto on 28 vuotta, ja se aloittaa uudelleen alusta.

Luku 16.

Nuo miehet näyttivät minulle sen toisen kierron, kuun, 12 suurta porttia kruunattuina lännestä itään, joiden kautta kuu menee sisään ja ulos totutuilla ajoillaan. Se menee sisään ensimmäisestä portista auringon läntisiin paikkoihin, ensimmäisten porttien kautta tarkalleen 30 päivää, toisten porttien kautta tarkalleen 31 päivää, kolmannen tarkalleen 30 päivää, neljännen tarkalleen 30 päivää, viidennen tarkalleen 31 päivää, kuudennen tarkalleen 31 päivää, seitsemännen tarkalleen 30 päivää, kahdeksannen 31 päivää, yhdeksännen tarkalleen 31 päivää, kymmenennen 30 päivää, yhdennentoista tarkalleen 31 päivää, kahdennentoista tarkalleen 28 päivää. Ja se menee läntisten porttien läpi itäisen järjestyksessä ja lukumäärässä, ja tulee täyteen 365 ja yksi neljäsosa päivää aurinkovuodesta, samalla, kun kuun vuodessa on 354, ja siihen liittyy 12 päivää auringon kierrosta, jotka ovat kuun koko vuoden ikä. Näin myös se suuri ympyrä sisältää 532 vuotta. Päivän neljännes jätetään pois kolmeksi vuodeksi, neljäs täyttää sen tarkalleen. Siksi ne otetaan taivaan ulkopuolelle kolmeksi vuodeksi eikä niitä lisätä päivien lukuun, koska ne vaihtavat vuosien aikoja kahteen uuteen kuukauteen kohti täydelliseksi tulemista, kahteen toiseen kohti vähennystä. Ja kun läntiset portit on käyty loppuun, se palaa ja menee itäiselle, valoihin, ja menee näin päivin ja öin taivaallisilla ympyröillä, alempana kuin kaikki muut ympyrät, nopeammin kuin taivaalliset tuulet ja henget ja olennot ja enkelit lentävät – jokaisella enkelillä on kuusi siipeä. Sillä on seitsenkertainen kierto yhdeksässätoista vuodessa.

Luku 17.

Taivaiden keskellä minä näin aseistettuja sotilaita palvelemassa Herraa, rummuilla ja uruilla, lakkaamattomalla äänellä, suloisella äänellä, suloisella ja lakkaamattomalla ja vaihtelevalla laululla, jota on mahdotonta kuvailla, ja joka hämmästyttää jokaisen mielen, niin ihanaa ja ihmeellistä on noiden enkelien laulaminen, ja minä olin iloinen sitä kuunnellessa.

Luku 18.

Ne miehet ottivat minut viidenteen taivaaseen ja asettivat minut sinne, ja siellä minä näin monia ja lukemattomia sotilaita, joita kutsutaan nimellä Vartijat, ihmisen kaltaisia, ja heidän kokonsa oli suurempi kuin suurien jättiläisten ja niiden kasvot kuihtuneena, ja niiden suiden hiljaisuus ikuinen, eikä viidennessä taivaassa palveltu, ja minä sanoin niille miehille, jotka olivat kanssani: Miksi nämä ovat hyvin kuihtuneita ja heidän kasvonsa surumielisiä, ja heidän suunsa äänettömiä, ja miksi tässä taivaassa ei palvella? Ja he sanoivat minulle: Nämä ovat Vartijat, jotka ruhtinaansa Satanailin kanssa hylkäsivät valon Herran, ja heidän perässään ovat nuo, joita pidetään suuressa pimeydessä toisessa taivaassa, ja kolme heistä meni alas maahan Herran valtaistuimen luota, paikkaan nimeltä Hermon, ja rikkoivat lupauksensa Hermonin kukkulan harjanteella ja näkivät ihmisten tyttäret, kuinka hyviä he ovat, ja ottivat itselleen vaimoja, ja tahrasivat maan teoillaan, jotka kaikkina aikansa aikoina tekivät laittomuuksia ja sekoituksia, ja syntyi jättiläisiä ja ihmeellisen suuria miehiä ja suurta vihaa. Ja siksi Jumala tuomitsi heidät suurella tuomiolla, ja he itkevät veljiensä tähden ja heitä tullaan rankaisemaan Herran suurena päivänä. Ja minä sanoin Vartijoille: Minä näin teidän veljenne ja heidän tekonsa ja heidän suuret kidutuksensa, ja minä rukoilin heidän puolestaan, mutta Herra on tuominnut heidät maan alle, kunnes taivas ja maa katoavat ikuisiksi ajoiksi. Ja minä sanoin: Miksi odotatte, veljet, ettekä palvele Herran kasvojen edessä, ettekä ole asettaneet palveluksianne Herran kasvojen eteen, että täysin suututtaisitte Herranne? Ja he kuuntelivat kehoitustani ja puhuivat neljälle riville taivaassa, ja katso! Kun minä seisoin noiden kahden miehen kanssa, neljä torvea soi yhtäaikaa suurella äänellä, ja Vartijat puhkesivat laulamaan yhdellä äänellä, ja heidän äänensä nousi ylös Herran eteen säälien ja rakastaen.

Luku 19.

Ja sieltä nuo miehet ottivat minut ja kantoivat minut ylös kuudenteen taivaaseen, ja siellä minä näin seitsemän enkeliryhmää, hyvin kirkkaita ja hyvin loistavia, ja heidän kasvonsa loistivat enemmäin kuin aurinko, kimallellen, eikä heillä ole eroavaisuuksia kasvoissa tai käyttäytymisessä tai pukeutumistavassa, ja nämä tekevät säännöt ja oppivat tähtien menot ja kuun muuttumisen tai auringon kierron ja maailman hyvän hallinnan. Ja kun he näkevät pahantekoa, he tekevät käskyjä ja ohjeita ja suloista ja kovaäänistä laulua ja kaikenlaisia ylistyslauluja. Nämä ovat ne arkkienkelit, jotka ovat enkelien yläpuolella, mitaten kaikkea elämää taivaassa ja maan päällä, ja ne enkelit on osoitettu vuodenajoille ja vuosille, ne enkelit ovat jokien ja merten yllä ja jotka ovat maan hedelmien yllä, ja ne enkelit, jotka ovat yli jokaisen ruohon antaen ruokaa kaikille, jokaiselle elävälle, ja ne enkelit kirjoittavat kaikki ihmisten sielut ja kaikki heidän tekonsa ja heidän elämänsä Herran kasvojen eteen. Heidän keskellään on kuusi Phoenixia ja kuusi kerubia ja kuusi kuusisiipistä, jatkuvasti yhteen ääneen laulaen yhtä ääntä, eikä ole mahdollista kuvailla niiden laulamista, ja he iloitsevat Herran edessä hänen jalkojensa astinlaudalla.

Luku 20.

Ja nuo miehet nostivat minut sieltä seitsemänteen taivaaseen ja minä näin siellä hyvin suuren valon ja tulisia suurien arkkienkelien joukkoja, ruumiittomia joukkoja ja hallituksia, kerubeja ja serafeja, valtaistuimia ja monisilmäisiä, yhdeksän rykmenttiä, Ioanit valon asemat, ja minä pelästyin ja aloin vapista suurella kauhulla ja nuo miehet ottivat minut ja johdattivat perässään ja sanoivat minulle: Rohkeutta, Eenok, älä pelkää, ja näyttivät minulle Herran kaukaa, istumassa hyvin korkealla valtaistuimellaan. Mitä varten on kymmenes taivas, kun Herra on täällä? Kymmenennessä taivaassa on Jumala, heprean kielellä häntä kutsutaan nimellä Aravat (Luomakunnan isä). Ja kaikki taivaalliset joukot haluaisivat tulla ja seisoa noilla kymmenellä askelmalla riviensä mukaan, ja haluaisivat kumartaa Herraa, ja mennä jälleen takaisin paikoilleen ilossa ja onnellisuudessa, laulaen lauluja rajoittamattomassa valossa pienillä ja hellillä äänillä, ylistämällä palvellen häntä.

Luku 21.

Ja kerubien ja serafien seisoessa valtaistuimen vierellä, kuusisiipiset ja monisilmäiset eivät lähde, vaan seisovat Herran kasvojen edessä tehden hänen tahtonsa, ja peittäen koko hänen valtaistuimensa, laulaen lempeällä äänellä Herran kasvojen edessä: Pyhä, pyhä, pyhä, Herra, sotajoukkojen hallitsija, taivaat ja maa ovat täynnä Sinun kunniaasi! Kun minä näin kaikki nämä asiat, nuo miehet sanoivat minulle: Eenok, näin kauas meidän on käsketty matkustaa kanssasi, ja ne miehet menivät pois luotani enkä minä enää nähnyt heitä. Ja minä jäin yksin seitsemännen taivaan reunalle ja aloin pelätä ja kaaduin kasvoilleni ja sanoin itselleni: Voi minua, mitä minulle on tapahtunut? Ja Herra lähetti yhden loistavistaan, arkkienkeli Gabrielin, ja hän sanoi minulle: Rohkeutta, Eenok, älä pelkää, nouse Herran kasvojen edessä ikuisuuteen, nouse, tule kanssani. Ja minä vastasin hänelle ja sanoin itsessäni: Herrani, minun sieluni on lähtenyt minusta, kauhusta ja vapinasta, ja minä kutsuin niitä miehiä, jotka johdattivat minut ylös tähän paikkaan, heihin minä luotin ja heidän kanssaan minä menen Herran kasvojen eteen. Ja Gabriel otti minut ylös, niin kuin tuuli ottaa lehden, ja asetti minut Herran kasvojen eteen. Ja minä näin kahdeksannen taivaan, jota kutsutaan heprean kielellä nimellä Muzaloth (kastelut), joka vaihtaa vuodenajat, kuivuuden, kosteuden, kaksitoista tähtikuviota sen perustuksen ympyrässä, joka on seitsemännen taivaan yläpuolella. Ja minä näin yhdeksännen taivaan, joka hepreaksi on Kuchavim (tähdet), jossa ovat perustuksen kahdentoista tähtikuvion taivaalliset kodit.

Luku 22.

Kymmenennessä taivaassa, joka on Aravoth (enkelit), minä näin Herran kasvojen ulkomuodon, niin kuin rauta, joka on laitettu hehkumaan tulessa ja tuotu ulos, päästellen kipinöitä, ja se polttaa. Näin ikuisuuden hetkessä minä näin Herran kasvot, mutta Herran kasvot ovat sanoinkuvaamattomat, ihmeelliset ja hyvin kamalat ja hyvin, hyvin pelottavat. Ja kuka minä olen kertomaan Herran sanomattomasta olemuksesta ja hänen hyvin ihmeellisistä kasvoistaan? Ja minä en osaa kertoa hänen monien ohjeidensa lukumäärää, ja monien äänien lukumäärää. Herran valtaistuin on hyvin suuri ja sitä ei ole tehty käsillä, enkä osaa kertoa niiden lukumäärää, jotka seisovat hänen ympärillään, joukkoja kerubeja ja serafeja, enkä heidän taukoamatonta lauluaan, enkä hänen muuttumatonta kauneuttaan, ja kuka kertoo hänen kunniansa sanoin kuvaamattomasta suuruudesta? Ja minä kaaduin makaamaan ja kumarsin Herraa, ja Herra sanoi minulle huulillaan: Rohkeutta, Eenok, älä pelkää, nouse ja seiso kasvojeni edessä ikuisuuteen. Ja kansojen armeijojen komentaja, nimeltä Mikael, nosti minut ylös ja johdatti minut Herran kasvojen eteen. Ja Herra sanoi palvelijoilleen: Seisokoon Eenok kasvojeni edessä ikuisuuteen saakka, ja loistavat kumarsivat Herraa ja sanoivat: Menköön Eenok sanasi mukaan. Ja Herra sanoi Mikaelille: Mene ja ota Eenok maallisista vaatteistaan ja voitele hänet minun suloisella voiteellani ja pue hänet minun kunniani vaatteisiin. Ja Mikael teki näin, niin kuin Herra häntä käski. Hän voiteli minut ja puki minut, ja tuo voide oli enemmän kuin suuri valo, ja hänen voiteensa kuin suloinen kaste, ja se tuoksuu miedosti, loistaen kuin auringon säde, ja minä katsoin itseäni ja minä olin niin kuin yksi hänen seitsemästä korkeimmasta enkelistään. Ja Herra kutsui yhtä hänen arkkienkeleistään, nimeltä Pravuil, jonka tieto oli parempi viisaudessa kuin muilla arkkienkeleillä, joka kirjoitti kaikki Herran teot, ja Herra sanoi Pravuilille: Tuo kirjat minun varastohuoneistani ja pikakirjoituksen kynä ja anna ne Eenokille, ja johdata hänelle valitut ja lohduttavat kirjat kätesi kautta.

Luku 23.

Ja hän kertoi minulle kaikki teot taivaasta, maasta ja merestä ja kaikista niiden osista, niiden käytävistä ja menoista, ja ukkosten jyrinöistä, auringosta ja kuusta, tähtien menoista ja muutoksista, vuodenajoista, vuosista, päivistä ja tunneista, tuulten nousuista, enkelien lukumääristä ja niiden laulujen muodostuksista ja kaikista ihmisten asioista, jokaisen ihmislaulun kielestä ja elämästä, käskyistä, ohjeista, ja suloisen äänisistä laulamisista ja kaikista asioista, joista on soveliasta oppia. Ja Pravuil kertoi minulle: Kaikki ne asiat, jotka minä olen sinulle kertonut, me olemme kirjoittaneet. Istu ja kirjoita kaikki ihmisten sielut, kuinka monet niistä syntyvät, ja niistä paikoista, jotka niitä varten on valmistettu ikuisuuteen, sillä kaikki sielut on valmistettu ikuisuuteen ennen maailman muodostamista. Ja tarkalleen kaikkiaan kaksi kertaa 30 päivää ja 30 yötä minä kirjoitin kaikkia asioita, ja kirjoitin 366 kirjaa.

Luku 24.

Ja Herra kutsui minua ja sanoi minulle: Eenok, istu vasemmalle puolelleni Gabrielin kanssa. Ja minä kumarsin Herraa ja Herra puhui minulle: Eenok, rakkaani, kaiken, mitä näet, kaikki asiat, jotka ovat valmiina, minä kerron sinulle alusta alkaen, kaiken sen, mitä minä loin olemattomuudesta, ja näkyvät asiat näkymättömyydestä. Kuule, Eenok, ja sisäistä nämä sanani, sillä en ole enkeleillenikään kertonut salaisuuksiani, enkä ole kertonut heille heidän nousuaan, enkä minun loputonta valtakuntaani, eivätkä he ole ymmärtäneet minun luomistani, jonka minä kerron sinulle tänään. Sillä ennen kuin kaikki asiat olivat näkyviä, minulla oli tapana yksin kulkea näkymättömyyksissä, niin kuin aurinko, idästä länteen ja lännestä itään. Mutta jopa auringolla on rauha itsessään, mutta minä en saanut rauhaa, koska minä loin kaikkea ja hedelmöitin ajatuksen perustusten asettamisesta ja näkyvän luomakunnan luomisesta.

Luku 25.

Minä käskin alimmissa osissa, että näkyvät asiat tulisivat alas näkymättömyydestä, ja Adoil (luomakunnan valo) tuli alas hyvin suurena ja minä katselin häntä, ja katso! Hänellä oli hyvin suuri valo. Ja minä sanoin hänelle: Tule tekemättömäksi, Adoil, ja anna näkyvän tulla sinusta. Ja hän tuli tekemättömäksi ja valtava valo tuli ulos. Ja minä olin suuren valon keskellä, ja niin kuin valoa syntyy valosta, siitä lähti suuri aika ja näytti koko luomakunnan, jonka minä olin ajatellut luoda. Ja minä näin, että se oli hyvää. Ja minä asetin itselleni valtaistuimen ja asetuin sille, ja sanoin valolle: Mene korkeammalle ja korjaa itsesi korkeuksiin valtaistuimen yläpuolelle ja ole perustus korkeimmille asioille. Ja sen valon yläpuolella ei ole mitään muuta, ja sitten minä käännyin ja katsoin ylös valtaistuimeltani.

Luku 26.

Ja minä kutsuin toisen kerran alinta ja sanoin: Tulkoon Archas (luomakunnan henki), ja hän tuli näkymättömyydestä. Ja Archas tuli esiin, kova, raskas ja hyvin punainen. Ja minä sanoin: Avaudu, Archas, ja syntyköön sinusta, ja hän tuli tekemättömäksi, aika tuli esiin, hyvin suuri ja hyvin pimeä, kantaen kaikkien alhaisempien luomakuntaa, ja minä näin, että se oli hyvää ja sanoin hänelle: Mene sieltä alas, alapuolelle, ja tee itsesi lujaksi, ja ole perustus alemmille asioille, ja tapahtui, että hän meni alas ja korjasi itsensä, ja tuli alempien asioiden perustukseksi, ja sen pimeyden alla ei ole mitään muuta.

Luku 27.

Ja minä käskin, että valosta ja pimeydestä otettaisiin, ja minä sanoin: Ole tiivis, ja se tuli näin, ja minä levitin sen valon kanssa ja se tuli vedeksi, ja minä levitin sen pimeyden ylle, valon alapuolelle, ja sitten minä tein vedet lujaksi, se tarkoittaa pohjattomaksi, ja minä tein valon perustuksen veden ympärille, ja loin seitsemän kehää sisäpuolelta ja kuvitin veden kuin kristalli, märkää ja kuivaa, se on kuin lasia, ja loin vesien ja muiden elementtien ympärileikkauksen, ja minä näytin jokaiselle niistä tiensä, ja ne seitsemän tähteä, jokainen niistä taivaassaan, että ne menevät näin, ja minä näin, että se oli hyvää. Ja minä erotin valon ja pimeyden, se tarkoittaa, että veden keskeltä sinne ja tänne, ja minä sanoin valolle, että sen tulee olla päivä ja pimeydelle, että sen tulee olla yö, ja oli ilta, ja oli aamu – ensimmäinen päivä.

Luku 28.

Ja sitten minä tein kestäväksi taivaallisen kierron, ja laitoin sen alemman veden, mikä on taivaan alla, kokoamaan itsensä yhteen, yhteen kokonaiseen, ja että kaaos kuivuisi, ja niin tapahtui. Aalloista minä loin kovan ja suuren kallion, ja kalliosta minä kasasin kuivaa, ja tuota kuivaa minä kutsuin maaksi, ja maan keskustaa minä kutsuin syvyydeksi, se tarkoittaa pohjatonta, minä kokosin meren yhteen paikkaan ja sidoin sen yhteen ikeellä. Ja minä sanoin merelle: Katso, minä annan sinulle ikuiset rajat, ja sinä et murtaudu irti ainesosistasi. Näin minä tein perustuksen kestäväksi. Tätä päivää minä kutsuin itselleni ensin luoduksi. (Engl.teksti tarkentaa, että kyseessä oli sunnuntai.)

Luku 29.

Ja kaikkia taivaallisia joukkoja varten minä kuvittelin kuvitelman ja tulen olemuksen, ja minun silmäni katsoi tuohon hyvin kovaan, lujaan kallioon, ja minun silmäni välähdyksestä salama sai ihmeellisen luontonsa, sekä tulta vedessä että vettä tulessa, eikä toinen sammuta toista, eikä yksi kuivaa toista, siksi salama on aurinkoa kirkkaampi, vettä pehmeämpi ja kovaa kalliota lujempi. Ja tuosta kalliosta minä leikkasin suuren tulen, ja tuosta tulesta minä loin ruumiittomien enkelien kymmenjoukkojen säännöt, ja heidän aseensa ovat tulisia ja heidän vaatetuksensa palava liekki, ja minä käskin, että jokaisen on pysyttävä paikallaan. Ja yksi enkelien järjestyksestä, käännyttyään pois siitä määräyksestä, jonka alla hän oli, hedelmöitti mahdottoman ajatuksen asettaa oman valtaistuimensa pilviä korkeammalle maan yläpuolelle, että hänestä tulisi yhtäläinen minun voimani kanssa. Ja minä heitin hänet ulos korkeudesta enkeleidensä kanssa, ja hän lenteli ilmassa jatkuvasti pohjattomuuden yläpuolella.

Luku 30.

Kolmantena päivänä minä käskin maata kasvattamaan suuria ja hedelmällisiä puita ja kukkuloita ja siementä kylvettäväksi, ja minä istutin Paratiisin ja aitasin sen ja asetin sinne aseistettuja liekehtiviä enkeleitä, ja näin minä loin uudistumisen. Sitten tuli ilta, ja tuli aamu – neljäs päivä. Neljäntenä päivänä minä käskin, että tulisi suuria valoja taivaallisille ympyröille. Ensimmäiselle, ylimmälle ympyrälle minä asetin tähdet, Kruno, ja toiselle Aphrodit, kolmannelle Aris, viidennelle Zoues, kuudennelle Ermis, seitsemännelle, pienemmälle, kuun ja minä kaunistin sitä vähäisemmillä tähdillä. Ja alemmalle minä asetin auringon päivän valaistukseksi, ja kuun ja tähdet yön valaistukseksi. Auringon on mentävä jokaisen kahdentoista tähtikuvion mukaan, ja minä osoitin kuukausien järjesyksen ja niiden nimet ja elämät, niiden valtavuudet ja niiden tuntien merkinnät, kuinka niiden tulee seurata toisiaan. Sitten ilta tuli, ja aamu tuli – viides päivä. Viidentenä päivänä minä käskin merta, että se toisi esiin kalat, ja sulalliset linnut, monia lajeja, ja kaikki maan päällä matelevat eläimet, maan päälliset nelijalkaiset, ilmassa lentelevät, miespuoliset ja naispuoliset, ja jokaisen elämän henkeä hengittävän sielun. Ja tuli ilta, ja tuli aamu – kuudes päivä.

Kuudentena päivänä minä käskin viisauttani luomaan ihmisen seitsemästä koostumuksesta: yksi, hänen lihansa maasta, kaksi, hänen verensä kasteesta, kolme, hänen silmänsä auringosta, neljä, hänen luunsa kivestä, viisi, hänen älykkyytensä enkeleiden nopeudesta ja pilvistä, kuusi, hänen suonensa ja hänen hiuksensa maan ruohosta, seitsemän, hänen sielunsa minun henkäyksestäni ja tuulesta. Ja minä annoin hänelle seitsemän luontoa: lihalle kuulon, silmille näön, sielulle hajun, suonille kosketuksen, verelle maun, luille kestävyyden ja älykkyydelle nautinnon. Minä hedelmöitin taitavan sanonnan sanottavaksi, minä loin ihmisen näkymättömyydestä ja näkyvästä luonnosta, molemmista ovat hänen kuolemansa ja elämänsä ja kuvansa, hän tuntee puheen niin kuin joku luotu asia, pieni suuruudessa ja taas suuri pienuudessa, ja minä asetin hänet maan päälle, toisen enkelin, kunnioitettavan, suuren ja loistavan, ja minä osoitin hänet hallitsemaan maata ja omistamaan minun viisauteni, eikä maan päällä ollut mitään hänen vertaistaan kaikista minun olemassaolevista luomuksistani. Ja minä osoitin hänelle nimen neljästä ainesosasta, idästä, lännestä, etelästä, pohjoisesta, ja minä osoitin hänelle neljä erityistä tähteä ja minä annoin hänelle nimen Adam, ja näytin hänelle ne kaksi tietä, valon ja pimeyden, ja minä kerroin hänelle: Tämä on hyvää ja tuo huonoa, että minä oppisin, onko hänellä rakkautta minua kohtaan vai vihaa, että tulisi selväksi, ketkä hänen lajissaan rakastavat minua. Sillä minä olen nähnyt hänen luontonsa, mutta hän ei itse ole nähnyt luontoaan, siksi näkemättä hän tekee pahempia syntejä, ja minä sanoin: Onko synnin jälkeen muuta kuin kuolema? Ja minä laitoin unen häneen ja hän nukahti. Ja minä otin hänestä kylkiluun ja loin hänelle vaimon, että kuolema tulisi hänen luokseen hänen vaimonsa kautta, ja minä otin hänen viimeisen sanansa ja kutsuin häntä äidin nimellä, se on Eva.

Luku 31.

Adamilla oli elämä maan päällä, ja minä loin puutarhan itään, Edeniin, että hän tarkkailisi liittoa ja pitäisi käskyn. Minä tein taivaat hänelle avoimiksi, että hän näkisi enkelien laulavan voiton laulua ja pimeydettömän valon. Ja hän oli jatkuvasti paratiisissa, ja paholainen ymmärsi, että minä halusin luoda toisen maailman, koska Adam oli herra maan päällä, hallitakseni ja hoitaakseni sitä. Paholainen on alempien paikkojen paha henki, pakolaisena hän teki Sotonan taivaista, koska hänen nimensä oli Satanail, näin hänestä tuli erilainen kuin enkelit, mutta hänen luontonsa ei muuttanut hänen älykkyyttään, mitä tulee hänen ymmärrykseensä vanhurskaista ja syntisistä asioista. Ja hän ymmärsi tuomionsa ja sen synnin, jonka hän oli tehnyt aikaisemmin, siksi hän hedelmöitti ajatuksen Adamia vastaan, sellaisessa muodossa hän meni sisään ja vietteli Evan, mutta ei koskettanut Adamia. Mutta minä kirosin välinpitämättömyyden, mutta mitä minä olin aikaisemmin siunannut, niitä minä en kironnut, minä en kironnut ihmistä enkä maata enkä muita luotuja, vaan ihmisen pahan hedelmän ja hänen työntekonsa.

Luku 32.

Minä sanoin hänelle: Maasta sinä olet, ja siihen maahan, josta minä sinut otin, sinä tulet menemään, ja minä en tuhoa sinua, vaan lähetän sinut sinne, mistä minä otin sinut. Sitten minä voin taas ottaa sinut vastaan toisessa läsnäolossani. Ja minä siunasin kaikkia näkyviä ja näkymättömiä luomuksiani. Ja Adam oli viisi ja puoli tuntia paratiisissa. Ja minä siunasin seitsemännen päivän, joka on sapatti, jona hän lepäsi kaikista töistään.

Luku 33.

Ja minä osoitin myös kahdeksannen päivän, että kahdeksas päivä tulee olla ensin luotu työni jälkeen, ja että ensimmäiset seitsemän vaihtuvat seitsemännen tuhannen muodossa, ja että kahdeksannen tuhannen alussa tulee laskemattomuuden aika, loputon, ilman vuosia tai kuukausia tai viikkoja tai päiviä tai tunteja. Ja nyt, Eenok, kaikki se, mitä olen kertonut sinulle, kaikki se, mitä olet ymmärtänyt, kaikki se, mitä olet nähnyt taivaallisista asioista, kaikki se, mitä olet nähnyt maan päällä, ja kaikki tuo, mitä minä olen kirjoittanut kirjoihin suuren viisauteni kautta, kaikki nämä asiat minä olen suunnitellut ja luonut ylimmästä perustuksesta alimpaan ja loppuun, eikä ole neuvonantajaa tai perillistä minun luomakuntiini. Minä olen ikuinen, en ole käsillä tehty, enkä muutu. Minun ajatukseni on minun neuvonantajani, minun viisauteni ja minun sanani on tehty, ja minun silmäni tarkkailevat kaikkea, kuinka ne seisovat täällä ja vapisevat kauhusta. Jos minä käännän kasvoni pois, silloin kaikki tuhoutuu. Ja lisää mieleesi, Eenok, ja tunne hänet, joka sinulle puhuu, ja ota täältä ne kirjat, jotka sinä itse olet kirjoittanut. Ja minä annan sinulle Sarielin ja Raguelin, jotka johdattivat sinut ylös, ja ne kirjat, ja mene alas maahan ja kerro pojillesi kaikki, mitä minä olen kertonut sinulle ja kaikki, mitä olet nähnyt alimmasta taivaasta ylös valtaistuimeeni, ja kaikki joukot. Sillä minä loin kaikki joukot, eikä ole ketään, joka vastustaa minua tai joka ei tee itseään minun alamaisekseni. Sillä kaikki alistavat itseni valtani alle ja tekevät työtä minun kestävän hallitukseni hyväksi. Anna heille ne käsin kirjoitetut kirjat, ja he lukevat ne ja tuntevat minut kaiken luojana, ja ymmärtävät, että ei ole mitään muuta Jumalaa kuin minä. Ja anna heidän jakaa käsin kirjoittamiasi kirjoja lapselta lapselle, sukupolvelta sukupolvelle, kansakunnilta kansakunnille. Ja minä annan sinulle, Eenok, minun puolustajani, arkkienkeli Mikaelin, isiesi Adamin, Sethin, Enosin, Cainanin, Mahaleleelin ja isäsi Jaredin kirjoitusten puolesta.

Luku 34.

He ovat hylänneet minun käskyni ja minun ikeeni, arvoton siemen on noussut, pelkäämättä Jumalaa, ja he eivät halua kumartaa minua, vaan ovat alkaneet kumartaa turhia jumalia, ja ovat kieltäneet minun ainutlaatuisuuteni, ja ovat peittäneet koko maan vääryyksillä, loukkauksilla, inhottavilla irstailuilla, yksi toisensa kanssa, ja kaikilla muilla saastaisilla pahuuden tavoilla, jotka ovat vastenmielisiä kertoa. Ja siksi minä tuon vedenpaisumuksen maan päälle ja tuhoan kaikki ihmiset, ja koko maa murentuu yhteen suureen pimeyteen.

Luku 35.

Katso, heidän siemenestään nousee toinen sukupolvi, paljon myöhemmin, mutta heistä monet tulevat olemaan hyvin tyytymättömiä. Hän, joka nostaa tuon sukupolven, paljastaa heille ne sinun käsin kirjoittamasi kirjat, sinun isiesi, niille, joille hän osoittaa maailman vartioinnin, uskollisille ihmisille ja minun mieleni mukaisille työntekijöille, jotka eivät tunnista nimeäni turhaan. Ja he kertovat toiselle sukupolvelle, ja kun ne toiset ovat lukeneet, heitä ylistetään sen jälkeen enemmän kuin ensimmäisiä.

Luku 36.

Nyt, Eenok, minä annan sinulle kolmekymmentä päivää aikaa talossasi, ja kerro pojillesi ja kaikelle taloudellesi, että kaikki kuulisivat kasvoistani, mitä sinä heille kerrot, että he lukisivat ja ymmärtäisivät, että ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Ja että he aina pitäisivät minun käskyni ja alkaisivat lukea ja sisäistäisivät ne sinun käsin kirjoittamasi kirjat. Ja kolmenkymmenen päivän kuluttua minä lähetän enkelini luoksesi, ja hän ottaa sinut maasta ja poikiesi luota minun luokseni.

Luku 37.

Ja Herra kutsui yhtä vanhemmista enkeleistä, kauhistuttavaa ja uhkaavaa, ja asetti hänet vierelleni, ulkomuodoltaan valkoinen kuin lumi, ja hänen kätensä kuin jää, hänellä oli suuren hallan ulkomuoto, ja hän jäädytti kasvoni, koska minä en voinut kestää Herran kauhua, aivan kuten ei ole mahdollista kestää uunin tulta ja auringon kuumuutta ja pakkasta. Ja Herra sanoi minulle: Eenok, jos kasvojasi ei jäädytettäisi täällä, yksikään ihminen ei kykenisi katsomaan kasvojasi.

Luku 38.

Ja Herra sanoi niille miehille, jotka ensin johdattivat minut ylös: Menköön Eenok alas maahan kanssanne, ja odottakaa häntä siihen päätettyyn päivään saakka. Ja he asettivat minut yöllä vuoteeseeni. Ja Mathusal odotti minun tuloani, vartioiden päivin ja öin vuoteeni vierellä, ja hän tuli täyteen syvää kunnioitusta, kun hän kuuli minun tulevan, ja minä kerroin hänelle: Tulkoon koko talouteni yhteen, että minä kerron heille kaiken.

Luku 39.

Oi minun lapseni, minun rakkaani, kuulkaa isänne neuvoja sen verran, kuin on Herran tahdon mukaista. Minun on annettu tulla luoksenne tänään ja julistaa teille, ei minun huuliltani, vaan Herran huulilta, kaikki, mitä on ja oli ja kaikki, mitä on nyt ja kaikki, mitä tulee olemaan tuomiopäivään saakka. Sillä Herra on antanut minun tulla luoksenne, kuunnelkaa te siis minun huulieni sanoja, miehen, joka on tehty suureksi teidän puolestanne. Minä olen nähnyt Herran kasvot, kuin rautaa, joka on laitettu hehkumaan tulesta, se lähettää kipinöitä ja polttaa. Katsokaa nyt silmiini, miehen, jolla on tarkoitus teitä varten, mutta minä olen nähnyt Herran silmät, loistaen kuin auringon säteet ja täyttäen ihmisen silmät syvällä kunnioituksella. Te näette nyt, lapseni, teitä auttavan miehen oikean käden, mutta minä olen nähnyt Herran oikean käden täyttävän taivaan, kun hän auttoi minua. Te näette minun työni alueen, niin kuin omannekin, mutta minä olen nähnyt Herran rajattoman ja täydellisen alueen, jolla ei ole loppua. Kuulkaa huulieni sanat, niin kuin minä kuulin Herran sanat, kuin suuri ukkonen, joka taukoamatta pyörii pilvissä. Ja nyt, lapseni, kuulkaa maan isän puheita, kuinka pelottavaa ja kamalaa on tulla maan hallitsijan kasvojen eteen, kuinka paljon kauhistuttavampaa ja kamalampaa on tulla taivaan hallitsijan kasvojen eteen, elävien ja kuolleiden ohjaajan, ja taivaallisten joukkojen ohjaajan. Kuka voi kestää tuota loputonta tuskaa?

Luku 40.

Ja nyt, lapseni, minä tiedän kaiken, sillä tämä on Herran huulilta ja tämän minun silmäni ovat nähneet, alusta loppuun. Minä tiedän kaiken ja olen kirjoittanut kaiken kirjoihin, taivaat ja niiden lopun, ja niiden rikkauden, ja kaikki ne armeijat ja niiden marssimiset. Minä olen mitannut ja kuvaillut tähdet, valtavan, lukemattoman joukon. Kuka ihminen on nähnyt niiden kierrot ja niiden sisäänkäynnit? Sillä eivät edes enkelit ymmärrä niiden lukumäärää, kun minä olen kirjoittanut niiden kaikkien nimet. Ja minä mittasin auringon kierron, ja mittasin sen säteet, laskin tunnit, minä kirjoitin myös muistiin kaikki asiat, jotka menevät maan yli, minä olen kirjoittanut ne asiat, jotka ravitsevat, ja kaiken kylvetyn ja kylvämättömän siemenen, joita maa tuottaa ja kaikki kasvit, jokaisen ruohon ja jokaisen kukkasen, ja niiden suloiset tuoksut ja niiden nimet, ja pilvien olinpaikat ja niiden muodostumisen ja niiden siivet, ja kuinka ne kantavat sadetta ja sadepisaroita. Ja minä tutkin kaikkea ja kirjoitin ukkosen ja salaman tiet, ja minulle näytettiin avaimet ja niiden vartijat, niiden nousu, se tie, jota ne menevät, sitä päästetään varovasti mitaten kahleella, ettei se raskaan kahleen ja väkivallan kautta tuhoaisi kaikkea maan päällä. Minä kirjoitin lumen varastohuoneet, ja kylmän ja hallan varastohuoneet, ja minä tarkkailin niiden vuodenaikojen avaimenvartijaa – hän täyttää pilvet niillä eikä käytä loppuun niitä varastohuoneita. Ja minä kirjoitin tuulten lepopaikat ja tarkkailin ja näin, kuinka niiden avaimenvartijat kantavat vaakoja ja mittoja, ensin he laittavat niitä vaakaan, sitten toiseen ja päästävät ne mitan mukaan ulos, taitavasti yli koko maan, etteivät ne raskaan hengityksen kautta keinuttaisi maata. Ja minä mittasin koko maan, sen vuoret ja kaikki kukkulat, pellot, puut, kivet, joet, kaikki olemassa olevat asiat minä kirjoitin muistiin, korkeuden maasta seitsemänteen taivaaseen, ja alas alimpaan helvettiin ja tuomiopaikkaan, ja hyvin suureen, avoimeen ja itkevään helvettiin. Ja minä näin, kuinka vangit ovat tuskassa, odottaen rajatonta tuomiota. Ja minä kirjoitin muistiin kaikki ne tuomarin tuomitsemat, ja kaikki heidän tuomionsa ja kaikki heidän tekonsa.

Luku 41.

Ja minä näin kaikki esi-isät kaikelta ajalta, Adamin ja Evan, ja minä katsoin ja puhkesin kyyneliin ja sanoin heidän häpeällisestä raunioituksestaan: Voi minua, minun heikkouteni tähden, ja voi minun esi-isieni heikkoutta, ja ajattelin sydämessäni ja sanoin: Siunattu se ihminen, joka ei ole syntynyt tai joka on syntynyt eikä tee syntiä Herran kasvojen edessä, ettei hän tule tähän paikkaan eikä kanna tämän paikan iestä.

Luku 42.

Minä näin avaintenvartijoiden ja helvetin porttien vartijoiden seisovan, kuin suuret käärmeet, ja heidän kasvonsa kuin sammuvat lamput, ja heidän tuliset silmänsä, heidän terävät hampaansa, ja minä näin kaikki Herran teot, kuinka ne ovat oikeat, kun taas ihmisten teot, joillakin hyviä ja toisilla pahoja, ja heidän teoistaan tunnetaan ne, jotka valehtelevat ja tekevät pahaa.

Luku 43.

Minä, lapseni, mittasin ja kirjoitin jokaisen teon ja jokaisen mitan ja jokaisen vanhurskaan tuomion. Niin kuin yksi vuosi on toista kunnioitettavampi, niin on yksi ihminen toista kunnioitettavampi, jotkut suurien omaisuuksien tähden, toiset sydämen viisauden tähden, jotkut erityisen älykkyyden tähden, jotkut taitavuuden, yksi huulten hiljaisuuden, toinen puhtauden, yksi voiman, toinen miellyttävän ulkonäön, yksi nuoruuden, toinen terävän älyn, yksi ruumiin muodon tähden, toinen tunteellisuuden, kuultakoon kaikkialla, että ei ole ketään häntä parempaa, kuin hän, joka pelkää Jumalaa - hän tulee vielä loistavammaksi tulevassa ajassa.

Luku 44.

Herra loi ihmisen käsillään omien kasvojensa kaltaiseksi, Herra teki hänestä pienen ja suuren. Kuka ikinä herjaa hallitsijan kasvoja ja inhoaa Herran kasvoja, on halveksinut Herran kasvoja, ja hän, joka purkaa kiukkuaan keneen tahansa ihmiseen vahingoittamatta, Herran suuri viha leikkaa hänet pois, hän, joka sylkee ihmisen kasvoille ylimielisesti, hänet leikataan pois Herran suuressa tuomiossa. Siunattu on se ihminen, joka ei ohjaa sydäntään pahuudella ketään ihmistä vastaam, ja auttaa loukkaantuneita ja tuomittuja, ja nostaa alas murtuneet, ja tekee hyvää puutteessa oleville, koska suuren tuomion päivänä jokainen paino, jokainen mitta ja jokainen mittayksikkö on kuin torilla, tämä tarkoittaa, että roikutaan vaaoissa ja seisotaan torilla, ja jokainen oppii mittansa, ja saa palkintonsa mittansa mukaan.

Luku 45.

Kuka ikinä kiirehtii uhraamaan Herran kasvojen eteen, Herra hänen osakseen kiirehtii myöntämäään tuon uhrin hänen työksensä. Mutta kuka ikinä kasvattaa lamppuaan Herran kasvojen edessä eikä tee oikeaa tuomiota, Herra ei kasvata hänen aarrettaan Korkeimman valtakunnassa. Kun Herra vaatii leipää tai kynttilöitä, tai petojen lihaa tai mitä tahansa muuta uhria, se ei ole mitään, vaan Herra vaatii puhtaita sydämiä, ja kaikella tuolla hän vain koettelee ihmisen sydäntä.

Luku 46.

Kuulkaa, minun kansani, ja sisäistäkää huulteni sanat! Jos kuka tahansa tuo lahjoja maalliselle hallitsijalle, ja hänellä on petollisia ajatuksia sydämessään, ja hallitsija tietää tämän, eikö hän ole vihainen hänelle ja kieltäydy hänen lahjoistaan, ja anna häntä tuomittavaksi? Tai jos joku ihminen tekee hyvän vaikutuksen toiseen kielen petoksella, mutta hänellä on pahaa sydämessään, eikö toinen ymmärrä hänen sydämensä petollisuutta ja tuomitse häntä, koska hänen vääryytensä on kaikille selvää? Ja kun Herra lähettää suuren valon, tulee tuomio vanhurskaille ja väärille, ja sieltä ei kukaan pakene huomaamatta.

Luku 47.

Ja nyt, lapseni, asettakaa ajatus sydämiinne, merkitkää hyvin isänne sanat, jotka ovat kaikki tulleet teille Herran huulilta. Ottakaa nämä isänne käsin kirjoittamat kirjat ja lukekaa ne. Sillä näitä kirjoja on monta, ja niistä te opitte kaikki Herran teot, kaiken, mitä on ollut luomakunnan alusta, ja tulee olemaan ajan loppuun saakka. Ja jos te tarkkailette minun kirjoituksiani, te ette tee syntiä Herraa vastaan, koska ei ole mitään muuta kuin Herra, ei taivaassa eikä maan päällä, eikä alimmissa paikoissa eikä perustuksessa. Herra on asettanut perustukset tuntemattomaan ja on levittänyt taivaat näkyviksi ja näkymättömiksi, hän korjasi maan ja vedet ja loi lukemattomat luodut, ja kuka on laskenut veden ja perustuksen, tai maan tomun tai meren hiekan tai sadepisarat tai aamukasteen tai tuulen henkäykset? Kuka on täyttänyt maan ja meren ja kestävän talven? "Minä leikkasin tähdet tulesta ja koristelin taivaan ja laitoin ne sen keskelle."

Luku 48.

Aurinko kulkee seitsemällä taivaallisella ympyrällä, jotka ovat osoitus 182:ta valtaistuimesta, että se menee lyhyenä päivänä alas ja jälleen 182, että se laskee suurempana päivänä, ja sillä on kaksi valtaistuinta, joilla se lepää, kiertäen sinne ja tänne kuukausien valtaistuinten yllä. Tsivan-kuukauden seitsemännestätoista se menee alas Thevan-kuukauteen, Thevan-kuukauden seitsemännestätoista se menee ylös. Ja näin se menee lähelle maata, sitten maa on iloinen ja kasvattaa hedelmiään, ja kun se menee pois, silloin maa on surullinen ja puut ja kaikki hedelmät eivät kukoista. Kaiken tämän hän mittasi, hyvällä tuntien mitalla, ja korjasi mitat viisaudellaan, näkyvät ja näkymättömät. Näkymättömästä hän teki kaiken näkyväksi hänen itse ollessaan näkymätön. Näin minä teen teille tunnetuksi, lapseni, ja jakakaa kirjoja lapsillenne kaikille sukupolville ja niiden kansojen keskuuteen, joilla on järkeä pelätä Jumalaa. Antakaa heidän saada ne, ja tulkoon he rakastamaan niitä enemmän kuin mitään ruokaa tai maallisia suloja, ja lukekoon he niitä ja liittäköön itsensä niihin. Ja ne, jotka eivät ymmärrä Herraa, jotka eivät pelkää Jumalaa, jotka eivät hyväksy vaan hylkäävät, jotka eivät ota kirjoja vastaan – kauhea tuomio odottaa heitä. Siunattu on se ihminen, joka kantaa heidän iestään ja vetää heitä mukanaan, sillä hänet vapautetaan suuren tuomion päivänä.

Luku 49.

Minä vannon teille, lapseni, mutta minä en vanno millään valalla, enkä taivaan tai maan kautta, enkä minkään muunkaan Jumalan luoman luodun kautta. Herra sanoi: Minussa ei ole valaa eikä vääryyttä, vaan totuus. Jos ihmisissä ei ole totuutta, vannokoon sanoilla "kyllä, kyllä" tai "ei, ei". Ja minä vannon teille, kyllä, kyllä, että ei ole ollut ihmistä äitinsä kohdussa, vaan että valmiiksi aikaisemmin jokaiselle on valmistettu paikka sielunsa levähdykseksi, ja mitta on tehty, kuinka paljon tuota ihmistä aiotaan koetella tässä maailmassa. Kyllä, lapseni, älkää pettäkö itseänne, sillä aikaisemmin on valmistettu paikka jokaiselle ihmissielulle.

Luku 50.

Minä olen laittanut jokaisen ihmisen teot kirjaan, ja yksikään maan päällä syntynyt ei voi jäädä piiloon eikä hänen tekonsa voi jäädä salatuksi. Minä näen kaiken. Siksi nyt, lapseni, kärsivällisyydessä ja nöyryydessä viettäkää päivienne lukumäärä, että perisitte loputtoman elämän. Kestäkää Herran tähden jokainen haava, jokainen loukkaus, jokainen paha sana ja hyökkäys. Jos teille tulee maksettavaksi väärää palkkaa, älkää palauttako lähimmäiselle tai viholliselle, koska Herra palauttaa ne teidän puolestanne, ja on teidän kostajanne suuren tuomion päivänä, että ei olisi kostamista täällä ihmisten keskuudessa. Kuka ikinä teistä käyttää kultaa tai hopeaa veljensä puolesta, hän saa aarteen tulevassa maailmassa. Älkää vahingoittako leskiä tai orpoja tai muukalaisia, ettei Jumalan viha tulisi yllenne.

Luku 51.

Ojentakaa kätenne köyhille voimanne mukaan. Älä kätke hopeaa maahan. Auta uskollista murheessa, ja murhe ei löydä sinua ahdinkosi aikana. Ja jokainen surullinen ja julma ies, joka tulee yllenne, kantakaa kaikki Herran tähden, ja näin te saatte palkintonne tuomion päivänä. On hyvä mennä aamulla, keskipäivällä ja illalla sinne, missä Herra on, luojanne kunnian puolesta. Koska jokainen hengittävä luotu kunnioittaa häntä, ja jokainen näkyvä ja näkymätön luotu palauttaa hänelle ylistyksen.

Luku 52.

Siunattu on se ihminen, joka avaa suunsa ylistääkseen sotajoukkojen Jumalaa ja ylistää Herraa sydämellään. Kirottu on jokainen ihminen, joka avaa suunsa tuodakseen halveksinnan ja herjauksen lähimmäiselleen, koska hän vie Jumalaa halveksintaan. Siunattu on se, joka avaa suunsa siunaten ja ylistäen Jumalaa. Kirottu on se Herran edessä kaikki elinpäivänsä, joka avaa huulensa kiroamaan ja väärinkäyttämään. Siunattu on se, joka siunaa kaikkia Herran tekoja. Kirottu on se, joka vie Herran luomakunnan halveksuntaan. Siunattu on se, joka katsoo alas ja nostaa langenneet. Kirottu on se, joka etsii innokkaasti sen tuhoa, mikä ei ole hänen. Siunattu on se, joka pitää ne isiensä perustukset, jotka tehtiin kestäväksi alusta alkaen. Kirottu on se, joka vääntää kieroon esi-isiensä julistukset. Siunattu on se, joka levittää rauhaa ja rakkautta. Kirottu on se, joka häiritsee niitä, jotka rakastavat lähimmäisiään. Siunattu on se, joka puhuu nöyrällä kielellä ja sydämellä kaikille. Kirottu on se, joka puhuu rauhaa kielellään, samalla kun hänen sydämessään ei ole rauhaa vaan miekka. Sillä kaikki nämä asiat laitetaan paljaina vaakoihin ja kirjoihin suuren tuomion päivänä.

Luku 53.

Ja nyt, lapseni, älkää sanoko: "isämme seisoo Jumalan edessä ja rukoilee syntiemme puolesta", sillä ei ole auttajaa yhdellekään synnintekijälle. Te näette, kuinka minä kirjoitin jokaisen ihmisen kaikki teot ennen hänen luomistaan, kaiken, mitä on tehty kaikkien ihmisten keskuudessa kaikkina aikoina, eikä kukaan voi kertoa tai selostaa minun käsin kirjoittamiani, koska Herra näkee kaikki ihmisten kuvitelmat, kuinka ne ovat turhuutta, missä he valehtelevat sydämen aarrevarastoissa. Ja nyt lapseni, merkitkää hyvin kaikki isänne sanat, joita kerron teille, että ette valittaisi sanoen "miksi isämme ei kertonut meille?"

Luku 54.

Tuohon aikaan ymmärtäkää tämä, että nämä kirjat, jotka olen teille antanut, ovat teidän rauhanne perintö. Ojentakaa ne kaikille, jotka niitä haluavat ja opastakaa heitä, että he ymmärtäisivät Herran hyvin suuret ja ihmeelliset teot.

Luku 55.

Lapseni, katso, minun määrätyn aikani päivä ja hetki on koittanut. Sillä ne enkelit, jotka menevät kanssani, seisovat edessäni ja kehottavat minua eroamaan teistä. He seisovat täällä maan päällä odottaen sitä, mikä heille on käsketty. Sillä huomenna minä menen ylös taivaaseen, korkeimpaan Jerusalemiin, ikuiseen perintöosaani. Siksi minä pyydän teitä tekemään Herran kasvojen edessä kaiken hänen hyvyytensä.

Luku 56.

Vastattuaan isälleen Eenokille Methosalam sanoi: Mikä on hyväksyttävää silmillesi, isä, että voisin tehdä kasvojesi edessä, että siunaisit elinpaikkamme ja sinun poikasi, ja että kansasi tulisi loistavaksi sinun kauttasi, ja sitten lähtisit luotamme niin kuin Herra sanoi? Eenok vastasi pojalleen Methosalamille ja sanoi: Kuule, lapsi, siitä ajasta, kun Herra voiteli minut kunniansa voiteella, mitään en ole syönyt, eikä minun sieluni muista maallisia nautintoja, enkä minä halua mitään maallista.

Luku 57.

Lapseni Methosalam, kutsu kaikkia veljiäsi ja kaikkea talouttasi ja kansan vanhimpia, että minä puhuisin heille ja lähtisin, niin kuin minun varalleni on suunniteltu. Ja Methosalam kiirehti ja kutsui veljensä nimeltä Regim, riman, Uchan, Chermion, Gaidad, ja kaikki kansan vanhimmat isänsä Eenokin kasvojen eteen, ja hän siunasi heidät ja sanoi heille:

Luku 58.

Kuulkaa minua tänään, lapseni. Niinä päivinä, kun Herra tuli alas maan päälle Adamin puolesta ja vieraili kaikkien luotujensa luona, jotka hän itse loi, kaiken tämän jälkeen hän loi Adamin, ja Herra kutsui kaikkia maan petoja, kaikkia matelijoita, ja kaikkia lintuja, jotka liitelevät ilmassa, ja toi ne kaikki isämme Adamin kasvojen eteen. Ja Adam antoi nimet kaikille maan päällä eläville. Ja Herra osoitti hänet kaiken hallitsijaksi, ja laittoi kaiken hänen alamaisekseen, hänen käsiensä alle, ja teki niitä kuuroiksi ja teki niitä tyhmiksi, että ihminen voisi käskeä niitä, ja ne voisivat olla alamaisia ja tottelevaisia hänelle. Näin Herra myös loi jokaisen ihmisen kaikkien omaisuuksiensa herraksi. Herra ei tuomitse yksittäistä pedon sielua ihmisen puolesta, vaan langettaa tuomion ihmisten sielujen pedoille tässä maailmassa, sillä ihmisille on erityinen paikka. Ja niin kuin jokainen ihmissielu on lukumäärän mukaan, samalla tavalla pedot eivät menehdy, eivätkä kaikki petojen sielut, jotka Herra loi, ennen kuin suurella tuomiolla, ja he syyttävät ihmistä, jos hän ruokkii niitä väärin.

Luku 59.

Kuka ikinä saastuttaa petojen sielun, saastuttaa oman sielunsa. Sillä ihminen tuo puhtaita eläimiä uhratakseen syntien puolesta, että hän saisi parannuksen sielulleen. Ja jos uhriksi tuodaan puhtaita eläimiä ja lintuja, ihmisellä on parannus, hän parantaa sielunsa. Kaikki nelijalkaiset on annettu syötäväksi, se tekee hyvää parannukselle, sielu paranee. Mutta joka tappaa pedon ilman haavoja, tappaa oman sielunsa ja saastuttaa oman lihansa. Ja joka vahingoittaa mitä tahansa petoa salaa millään tavalla, se on pahaa, ja hän saastuttaa sielunsa.

Luku 60.

Joka tappaa ihmissielun, tappaa oman sielunsa, joka tappaa oman ruumiinsa, hänelle ei ole parannusta milloinkaan. Joka laittaa ihmisen mihin tahansa ansaan, astuu siihen itse, eikä hänelle ole parannusta milloinkaan. Joka laittaa ihmisen mihin tahansa astiaan, hänen kostonsa tulee suurella tuomiolla ikuiseksi. Joka työskentelee epärehellisesti tai puhuu pahaa mitä tahansa sielua vastaan, ei saa oikeutta itselleen milloinkaan.

Luku 61.

Ja nyt, lapseni, pitäkää sydämenne kaikesta vääryydestä, jota Herra vihaa. Niin kuin ihminen pyytää jotain omaa sieluaan varten Jumalalta, niin hän tehköön jokaiselle elävälle sielulle, koska minä tiedän kaiken, kuinka tulevassa suuressa ajassa on paljon perintöä valmistettu ihmisille, hyvää hyville ja pahaa pahoille, niin paljon että ei voi laskea. Siunattuja ovat ne, jotka astuvat sisään hyviin taloihin, sillä pahoissa taloissa ei ole rauhaa eikä niistä ole paluuta. Kuulkaa, lapseni, pienet ja suuret! Kun ihminen asettaa hyvän ajatuksen sydämeensä, tuo lahjoja töistään Herran kasvojen eteen, vaikka hänen kätensä eivät niitä ole tehneet, silloin Herra kääntää kasvonsa pois hänen käsiensä työstä ja tuo ihminen ei löydä käsiensä työtä. Ja jos hänen kätensä tekevät sen, mutta hänen sydämensä valittaa, eikä hänen sydämensä lakkaa valittamasta, ei hänellä ole siitä mitään hyötyä.

Luku 62.

Siunattu on se ihminen, joka kärsivällisyydessään tuo lahjojaan uskolla Herran kasvojen eteen, koska hän löytää syntien anteeksiantamisen. Mutta jos hän ottaa sanansa takaisin ennen aikaa, häntä varten ei ole katumusta, ja jos aika kuluu eikä hän tee omasta tahdostaan sitä, mikä on luvattu, kuoleman jälkeen ei ole katumusta. Koska jokainen teko, jonka ihminen tekee ennen aikaansa, on kaikki petosta ihmisten edessä ja syntiä Jumalan edessä.

Luku 63.

Kun ihminen vaatettaa alastoman ja ruokkii nälkäisen, hän saa palkinnon Jumalalta. Mutta jos hänen sydämensä valittaa, hän tekee kaksinkertaisen pahan, raunioittaa itsensä ja sen, mitä hän antaa, ja sen tähden hän ei tule löytämään palkintoa. Ja jos hänen oma sydämensä on täynnä ruokaansa ja omaa lihaansa, vaatetettu omilla vaatteillaan, hän tekee halveksunnan ja menettää kaiken hänen köyhyyden kestämisensä, eikä hän saa palkintoa hyvistä teoistaan. Jokainen ylpeä ja suurisanainen ihminen on inhottava Herralle, ja jokainen väärä puhe, valheeseen verhottu, se leikataan kuoleman miekan terällä ja heitetään tuleen ja se palaa ikuisesti.

Luku 64.

Kun Eenok oli puhunut nämä sanat pojilleen, kaikki kansa kaukaa ja läheltä kuuli, kuinka Herra kutsui Eenokia. He kokoontuivat yhteen, "Menkäämme ja suudelkaamme Eenokia", ja 2000 miestä tuli yhdessä paikkaan nimeltä Achuzan, jossa Eenok ja hänen poikansa olivat. Ja kansan vanhimmat, koko kokous, tuli ja kumarsi ja alkoi suudella Eenokia ja sanoi hänelle: Isämme Eenok, Herran siunaama, ikuinen hallitsija, siunaa nyt poikiasi ja kaikkea kansaa, että me loistaisimme tänä päivänä kasvojesi edessä. Sillä sinua ylistetään Herran kasvojen edessä ikuisesti, sillä Herra valitsi sinut kaikkia muita maanpäällisiä ihmisiä ennemmin, ja päätti sinut kaiken luomakuntasi kirjoittajaksi, näkyvän ja näkymättömän, ja vapautti ihmisen synneistä, ja teki sinusta taloutesi auttajan.

Luku 65.

Ja Eenok vastasi kaikelle kansalleen sanoen: Kuulkaa, lapseni, ennen kuin kaikki luodut oli luotu, Herra loi näkyvät ja näkymättömät. Ja niin paljon aikaa kuin oli ja meni, ymmärtäkää kaiken jälkeen, että hän loi ihmisen oman muotonsa kaltaiseksi, ja laittoi häneen silmät, että voi nähdä, ja korvat kuultavaksi ja sydämen miettimään, ja älyn, jolla harkita. Ja Herra näki kaikki ihmisten teot, ja loi kaikki luotunsa ja jakoi ajan, ajasta hän korjaili vuodet ja vuosista hän osoitti kuukaudet, ja kuukausista hän osoitti päivät ja päiviä hän osoitti seitsemän. Ja niihin hän osoitti tunnit, mittasi ne tarkalleen, että ihminen miettisi aikaa ja laskisi vuosia, kuukausia ja tunteja, niiden vaihtumista, alkamista ja loppua, ja että hän voisi laskea omaa elämäänsä alusta kuolemaan saakka, ja miettisi syntejään ja kirjoittaisi tekojaan, pahoja ja hyviä, sillä yksikään teko ei ole salassa Herran edessä, että jokainen ihminen tietäisi tekonsa eikä milloinkaan rikkoisi hänen kaikkia käskyjään, ja pitäisi minun kirjoitukseni sukupolvesta sukupolveen. Kun kaikki luomakunta loppuu, näkyvä ja näkymätön, niin kuin Herra ne loi, silloin jokainen ihminen menee suurelle tuomiolle, ja silloin kaikki aika menehtyy, ja vuodet, ja siitä lähtien ei enää ole kuukausia tai päiviä tai tunteja, ne liittyvät yhteen eikä niitä lasketa. Tulee yksi aikakausi, ja kaikki ne vanhurskaat, jotka pääsevät pakenemaan Herran suurta tuomiota, heidät kerätään yhteen tuohon suureen aikakauteen, sillä vanhurskaille alkaa tuo suuri aikakausi, ja he elävät ikuisesti, ja sitten ei heidän keskuudessaan ole raatamista, ei sairautta, ei nöyryytystä, ei ahdistusta, ei puutetta, ei julmuutta, ei yötä, ei pimeyttä, vaan suuri valo. Ja heillä on suuri tuhoutumaton muuri, ja kirkas ja turmeltumaton paratiisi, sillä kaikki turmeltuva katoaa, ja siellä on ikuinen elämä.

Luku 66.

Ja nyt, minun lapseni, pidättäkää sielunne kaikesta vääryydestä, sellaisesta, jota Herra vihaa. Kulkekaa hänen kasvojensa edessä kauhulla ja vapinalla ja palvelkaa ainoastaan häntä. Kumartakaa todellista Jumalaa, älkää kuuroja patsaita, vaan kumartakaa hänen ulkomuotoaan ja tuokaa kaikki oikeat uhrit Herran kasvojen eteen. Herra vihaa sitä, mikä on väärää. Sillä Herra näkee kaiken, kun ihminen ajattelee sydämessään, sitten hän miettii ajatuksiaan, ja jokainen ajatus on koko ajan sen Herran edessä, joka teki maan kestäväksi ja laittoi kaikki luodut sen päälle. Jos te katsotte taivaaseen, Herra on siellä, jos ajattelette meren syvyyksiä ja kaikkea maan alla, Herra on siellä. Sillä Herra loi kaiken. Älkää kumartako ihmisen tekoja jättäen kaiken luomakunnan Herran, koska mikään teko ei jää salatuksi Herran kasvojen edessä. kulkekaa, lapseni, kärsivällisyydessä, nöyryydessä, rehellisyydessä, ärsytyksessä, surussa, uskossa ja totuudessa, lupauksissa, sairaudessa, hyväksikäytössä, haavoissa, kiusauksessa, alastomuudessa, yksinäisyydessä, toisianne rakastaen, kunnes menette pois tästä sairauden ajasta, että tulisitte ikuisen ajan perillisiksi. Siunattuja ovat ne vanhurskaat, jotka pakenevat suurta tuomiota, sillä he loistavat enemmän kuin seitsenkertainen aurinko, sillä tässä maailmasta seitsemäs osa on otettu kaikesta, valosta, pimeydestä, ruoasta, nautinnosta, murheesta, paratiisista, kidutuksesta, tulesta, hallasta ja muusta – kaikki on kirjoitettu, että lukisitte ja ymmärtäisitte.

Luku 67.

Kun Eenok oli puhunut kansalle, Herra lähetti pimeyden maan päälle, ja oli pimeys, ja se peitti ne miehet, jotka seisoivat Eenokin kanssa, ja he ottivat Eenokin ylös siihen korkeimpaan taivaaseen, jossa Herra on, ja hän otti hänet vastaan ja asetti hänet kasvojensa eteen, ja pimeys lähti pois maan päältä, ja valo tuli jälleen. Ja ihmiset näkivät, eivätkä ymmärtäneet, kuinka Eenok oli otettu, ja ylistivät Jumalaa, ja löysivät kirjakäärön, johon oli hahmoteltu Näkymätön Jumala, ja kaikki menivät omille paikoilleen.

Luku 68.

Eenok syntyi Tsivan-kuukauden kuudentena päivänä, ja hän eli 365 vuotta. Hänet otettiin ylös taivaaseen Tsivan-kuukauden ensimmäisenä päivänä, ja hän oli taivaassa 60 päivää. Hän kirjoitti kaikki nämä luomisen merkit, jotka Herra loi, ja kirjoitti 366 kirjaa, ja ojensi ne pojilleen ja viipyi maan päällä 30 päivää, ja hänet otettiin uudelleen taivaaseen Tsivan-kuukauden kuudentena päivänä, sillä samalla hetkellä ja samana päivänä, kun hän oli syntynyt. Niin kuin jokaisen ihmisen luonto tässä elämässä on hämärä, niin ovat myös hänen hedelmöittymisensä, syntymänsä ja tästä elämästä lähtönsä. Millä hetkellä hän hedelmöittyi, millä hetkellä hän syntyi ja millä hetkellä kuoli. Methosalam ja hänen veljensä, kaikki Eenokin pojat, kiirehtivät ja pystyttivät alttarin tuohon paikkaan, nimeltä Achuzan, josta Eenok oli otettu ylös taivaaseen. Ja he uhrasivat härkiä ja kutsuivat kaikkea kansaa ja uhrasivat Herran kasvojen edessä. Kaikki kansa, kansan vanhimmat ja koko kokous tuli tuohon juhlaan ja toi lahjoja Eenokin pojille. Ja he järjestivät suuren juhlan, iloiten ja riemuiten kolme päivää, ylistäen Jumalaa, joka oli antanut heille sellaisen merkin Eenokin kautta, joka oli saanut suosion hänen kanssaan, ja että he ojentaisivat sitä pojilleen sukupolvesta sukupolveen, ajasta aikaan. Amen.