Rabbi Ismaelin ilmestys

Lyhyt synagogarukouksiin ja Johanneksen ilmestykseen liittyvä ilmestyskirja, joka on osa juutalaista aggada-kirjallisuutta. Teksti on mukana suuressa sefar ha'aggadah -kokoelmassa, kirjoitettu hebrean kielellä, mutta tekstin ikää on mahdotonta arvioida, viimeistään 800-luvulta kuitenkin. Suomennettu kesäkuussa 2016.

Rabbi Ishmael sanoi, että kun minä nousin taivaaseen (rakia), shekinan enkeli sanoi minulle, "rakkaani, istu syliini, ja minä kerron sinulle, mitä on tapahtuva Israelille, pyhälle kansalle". Minä istuin hänen syliinsä, ja hän katsoi minuun ja itki. Kyyneleet virtasivat hänen silmistään ja putosivat päälleni. Minä sanoin hänelle, "sinä minua loisteliaampi, minkä tähden itket?" Hän vastasi, "rakkaani, tule, ja minä vien sinut sisempiin kammioihin ja syvempiin salaisuuksiin".

Sitten hän tarttui minuun ja vei minut sisälle, ja näytti minulle niitä tuskia, joita oli aiottu tulemaan tapahtuviksi. Jokainen oli edellistä kauheampi. Minä kysyin, "keitä varten nämä ovat näin aiotut?" Hän vastasi, "Israelia". Minä kysyin, että voiko Israel kestää tuollaisia, ja hän sanoi, että "tule huomenna, niin minä näytän sinulle näistä paljon kauheampia tuskia". Seuraavana päivänä hän vei minut vielä syvemmälle, vielä sisäisempiin kammioihin, ja näytti minulle vielä edellisiä kauheampia tuskia. Kuten kirjoitettu on, "joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen" (Jer.15:2). Minä sanoin hänelle, "sinä minua loisteliaampi, onko vain Israel syntinen?" Hän sanoi minulle, "joka päivä heitä kohtaan on suunniteltu tämän kaltaista tuskaa. Mutta kun he menevät synagogiinsa ja jeshivaan, ja sanovat siellä, "amen... jehe sheme rabba mevarach.." (arameankielisen kaddish-synagogarukouksen jokaisen lausumat sanat, "olkoon hänen suuri nimensä siunattu..."), me emme päästä noita tuskia lähtemään ulos tästä huoneesta".

Kun tulin alas hänen edestään, kuulin arameaa puhuvan äänen julistavan; "pyhä temppeli tulee raunioiksi, pyhäkön sali poltetaan tulessa, kuninkaan asuinsija jää vartioimaan hävitystä, nuoret neidot ja nuorukaiset viedään saaliina pois, kuninkaalliset ruhtinaat tapetaan, se puhdas alttari saastutetaan, Jerusalem tulee rauniokasaksi, ja Israelin maa järkkyy".

Siinä hetkessä minä tärisin niin paljon, että kaaduin taaksepäin selälleni. Enkeliruhtinas Hadarmiel tuli, ja nosti minut seisomaan jaloilleni ja sanoi minulle, "tule, ja minä vien sinut lunastusten ja lohdutusten varastoihin!"

Hän vei minut sisälle, ja näytti minulle enkelijoukkoja toisensa perään kutomassa pelastuksen vaatteita, toiset valmistivat elämän kruunuja kallisrvoisilla kivillä ja helmillä, ja he mittailivat kaikenlaisia yrttejä ja maailman tuoksuja, ja toiset maustivat viiniä vanhurskaille tulevaa maailmaa varten. Minä kysyin, "sinä minua loisteliaampi, ketä varten nämä ovat?" Hän vastasi, "Israelia".

Sitten minä näin yhden kruunun, joka oli erilainen kuin kaikki muut kruunut. Siihen oli asetettu aurinko, kuu, ja ne kaksitoista tähtikuviota. Minä kysyin, "ketä varten tämä kruunu on?" Hän vastasi, "David, Israelin kuningas". Minä sanoin, "sinä minua loisteliaampi, näytätkö minulle sen Davidin kunnian?" Hän vastasi, "rakkaani, odota kolme tuntia. David tulee ja sinä saat nähdä hänet hänen suuruudessaan".

Hän tarttui minuun ja otti minut syliinsä istumaan ja kysyi minulta, "mitä sinä näet?" Minä vastasin, "minä näen ne seitsemän salamaa välähtelevän yhdessä, kuin yhtenä" (Ilm.10:3-4 viittaus). Hän sanoi, "sulje silmäsi, ettet kauhistuisi. Nämä salamat ovat menossa Davidia, Israelin kuningasta vastaan". Siihen aikaan ofannit, serafit, pyhitetyt, galgallim, shekina, lumen ja hallan varastohuoneet, tähdet ja tähtikuviot, ne palvelevat enkelit ja ne neljännen taivaan tuliset olennot alkavat sanomaan, "lamnatseach, mizmor le'David...", suomeksi "Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja..." (Psalmi 19, shabatin aamun synagogarukouksissa). Sitten minä kuulin suuren metelin Edenistä, toistaen uudelleen ja uudelleen sanoja, "jimloch adonai leolam va'ed" (Herra hallitsee iankaikkisesti, 2Moos.15:18, lause toistuu kaikissa synagogan rukoushetkissä).

Ja katso, David, Israelin kuningas, tuli ensimmäisenä, ja ne kaikki Davidin huoneen kuninkaat seurasivat häntä, jokaisella oma kruunnunsa pään päällä. Mutta Davidin kruunu oli kirkkaampi ja kauniimpi kuin ne kaikki muut, niin että sen loiste saavutti maailman ääretkin. Sitten David nousi siihen temppeliin, joka on taivaissa, jossa häntä varten oli valmistettu tulinen valtaistuin. Hän istui siihen, ja ne kaikki Israelin kuninkaat istuutuivat häntä vastaapäätä, ja koko Israel seisoi hänen takanaan. Sitten David nousi ylös, ja lausui sellaisia lauluja ja sellaista ylistystä, jota mikään korva ei ole koskaan kuullut. Sen jälkeen, kun David oli aloittanut ne laulut ja ylistykset, Metatron ja se koko taivaallinen huonekunta alkoi julistamaan, "kadosh, kadosh, kadosh, adonai tsevath mlo kol ha'arets kebodo!" (pyhä, pyhä, pyhä, Herra... Jesaja 6:3, kolmesti päivässä synagogarukouksissa).

Ja ne pyhitetyt alkoivat lausumaan ylistystä, sanoen, "baruch kebod adonai mimekomo!" (Siunattu on Herran kirkkaus siinä, missä se on; Hesekiel 3:12, kolmesti päivässä synagogarukouksissa).

Ja taivas julistaa, "jimloch adonai le'olam va'ed!"

Ja maa jatkaa, "adonai melech adonai malach, adonai jimloch le'olam va'ed!" (Herra hallitsee, Herra on hallinnut, Herra tulee hallitsemaan iankaikkisesti! Erityisesti Simchat Torah ja lehtimajajuhlan päivittäinen laulu).

Ja kaikki Davidin huoneen kuninkaat vastaavat siihen, "vehaia adonai l'melech al kol ha'arets, bajom hahu jihje adonai echad, ushmo echad" (Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi; Sakarja 14:9. Tämä lause päättää jokaisen synagogan rukoushetken ja niin myös tämän tekstin).